Jaakko Hämeen-Anttila
Avaruusmatkailu on tullut mahdolliseksi vasta 1900-luvulla, mutta ajatus on aina kiehtonut ihmisiä. Leonardo da Vinci haaveili lentämisestä jo 1400- luvulla ja Jules Verne kirjoitti parikin avaruusseikkailua 1860- ja 1870-luvuilla.
Taivasmatkailun juuret ovat kuitenkin paljon syvemmällä historiassa. Varhaisin tunnettu kertomus taivasmatkasta tulee Mesopotamiasta, nykyisestä Irakista, josta on säilynyt yli neljän vuosituhannen takaa lyhyt eepos kuningas Etanan matkasta kotkan selässä taivaaseen etsimään jumalten luota parannusta lapsettomuuteensa. Lentäessään kotkan selässä Etana katsoo aina välillä alas: maa näyttää ensin vain peltotilkulta, meri puutarhan ojalta, ja lopulta molemmat katoavat kokonaan näkyvistä. Ensimmäinen yritys päättyykin siihen, että kuningasta alkaa pelottaa ja kotkan on palautettava hänet takaisin maan pinnalle ennen uutta yritystä.
Saiko Etana taivaasta apua? Eepos katkeaa kesken kertomuksen, mutta ainakin sumerilaisten kuningaslistojen mukaan Etanan poika Balih seurasi isäänsä Kishin kuninkaana.
Etanan taivasmatka ei jäänyt ainoaksi kotkavetoiseksi yritykseksi valloittaa avaruus. Kreikassa kotka vei Ganymedeksen taivaaseen ja Aleksanteri Suuri koulutti itselleen kotkavaljakon samaan tarkoitukseen, ja Iranissa kuningas Kay Kaus koetti huonolla menestyksellä tehdä saman. Kaikki nämä tarinat saattavat polveutua samasta perinteestä, mutta yhtä mahdollista on, että ainakin osa kertomuksista on syntynyt toisistaan riippumatta: pohdiskeleva mieli päätyy helposti samoihin ajatuksiin.
Vanhempiin kertomuksiin liittyy usein ajatus hybriksestä, siitä, että ihminen astuu oman elämänpiirinsä ulkopuolelle yrittäessään tunkeutua jumalten maailmaan. Hybriksestä seuraa aina rangaistus: Kay Kausin kotkavaunut tekevät pakkolaskun kauas korpeen, kun kotkat uupuvat, ja Faethonin ohjaama aurinkovaunu suistuu radaltaan, kun auringon läheisyys käy liian lämpimäksi. Toisaalta profeetta Elia nostettiin tulisissa vaunuissa taivaaseen, mutta se tapahtuikin Jumalan, ei ihmisen tahdosta.
Nykyaikaa lähestyttäessä avaruuden valloitus alkaa muuttua yhä teknologisemmaksi. Jo keskiajalla arabit olivat suunnitelleet keinosiipiä da Vincin tavoin, mutta vasta 1700-luvulla päästiin toden teolla pohtimaan avaruusaluksia. Paroni Münchhausen ratsasti vielä tykinkuulilla ja purjehti laivalla kuuhun, mutta Jules Vernen romaanissa Maasta kuuhun (1865) matkataan jättiläistykistä ammutun kuulan sisällä. Tämä käy jo todellisen avaruusaluksen esiasteesta, onhan siinä räjähdykseen perustuva voimanlähde ja suljettu sukkula matkantekoa varten. Loppu onkin sitten ollut vain teknistä kehittelyä.
Jaakko Hämeen-Anttila on arabian kielen ja islamin tutkimuksen professori, joka työskentelee Edinburghin yliopistossa Skotlannissa. Hän on myös suomentanut itämaista kirjallisuutta ja kirjoittanut lukuisia tietokirjoja.
Kolumni on ilmestynyt GEO-lehdessä 8/2019.
Lue myös:
Tämä sivusto käyttää evästeitä käytettävyyden parantamiseksi. Jatkamalla sivuston käyttöä hyväksyt myös evästeiden käyttämisen.
© Fokus Media Finland. Materiaalin kopioiminen muuhun kuin yksityiseen, ei-kaupalliseen käyttöön kielletty.
Aineiston käyttö uuden palvelun osana kielletty.
Fokus Media Finland Oy, Hämeentie 135, 00560 Helsinki, Y-tunnus 2618356-2