Luonto
Tiede
Yhteiskunta
Kolumnit
Kilpailut
Asiakaspalvelu
Mediatiedot
Karhu yrittää suojata silmiään hiekkamyrskyssä Alaskassa. Tuulen mukana lentävä hiekka ja pöly on vaaraksi sekä silmille että keuhkoille.

Karhu yrittää suojata silmiään hiekkamyrskyssä Alaskassa. Tuulen mukana lentävä hiekka ja pöly on vaaraksi sekä silmille että keuhkoille.

Ingo Arndt / Minden Pictures

Mai­ja Ka­ra­la

10.2.2020

Eläimet tuulen armoilla

Tuuli voi olla eläimille ystävä tai vihollinen. Ilmavirran mukana on kevyt taittaa matkaa, mutta kylmä tuuli voi viedä hengen.

Tu­han­net nuo­ret ku­nin­gas­ping­vii­nit sei­so­vat kyl­ki kyl­jes­sä. Tuu­li pör­röt­tää nii­den rus­ke­aa poi­ka­sun­tu­vaa. Falk­lan­din­saa­ril­la ei ole tal­vel­la pauk­ku­pak­ka­sia, mut­ta ar­mot­to­man tuu­len vuok­si lin­nut ovat sil­ti pa­lel­tu­mis­vaa­ras­sa.

Läm­pi­mäs­tä höy­hen­peit­tees­tä ja iho­na­lai­ses­ta ras­va­ker­rok­ses­ta huo­li­mat­ta ku­nin­gas­ping­vii­nit jou­tu­vat suo­jau­tu­maan tuu­lel­ta pak­kau­tu­mal­la toi­si­aan vas­ten. Ne vaih­ta­vat ai­ka-ajoin paik­kaa, jot­ta ku­kaan ei jou­du sei­so­maan jou­kon ul­ko­reu­nal­la vaa­ral­li­sen pit­kään.

Tuu­li voi ol­la lem­peä tai hir­mui­nen

Tuu­li syn­tyy, kun il­ma vir­taa alu­eel­ta toi­sel­le maa­pal­lon pin­nal­la. Läm­pö­ti­lan ja il­man­pai­neen erot mää­rää­vät, vir­taa­ko il­ma­mas­sa lep­pe­äs­ti vai hir­mu­myrs­kyn voi­mal­la.

Joil­le­kin eläi­mil­le tuu­li on elin­tär­keä. Sii­vek­käi­den tai hy­vin pien­ten eläin­ten on help­po tait­taa pit­kiä mat­ko­ja tuu­len mu­ka­na. Esi­mer­kik­si hä­mä­hä­kit ei­vät mi­ten­kään voi­si ylit­tää me­riä omin ja­loin. Kui­ten­kin tuul­ten tuo­mat hä­mä­hä­kit ovat en­sim­mäi­siä tu­lok­kai­ta uu­sil­la vul­kaa­ni­sil­la saa­ril­la.

Len­to­mat­kus­tus on mah­dol­lis­ta, kos­ka mo­net nuo­ret hä­mä­hä­kit te­ke­vät it­sel­leen seit­ti­pur­jeen. Ne ei­vät voi oh­ja­ta me­no­aan, ja suu­rin osa mat­kus­ta­jis­ta saa­kin sur­man­sa. Ne pää­ty­vät lin­tu­jen suu­hun tai pu­to­a­vat ve­teen. Muu­ta­ma on­ne­kas ti­pah­taa ai­ka­naan so­pi­val­le elin­pai­kal­le, jos­kus upou­u­del­le saa­rel­le, jol­le yk­si­kään hä­mä­häk­ki ei ole vie­lä koi­pe­aan las­ke­nut.

Myös sii­vek­käät hyön­tei­set pää­se­vät tuu­len mu­ka­na pal­jon kau­em­mas kuin iki­nä omin voi­min. Ke­väi­sin Suo­meen saa­puu ete­läs­tä mil­jar­de­ja muut­ta­via hyön­tei­siä, joi­den mas­sat erot­tu­vat tut­ka­ku­vis­sa ki­lo­met­rin­kin kor­keu­del­la. Ne ei­vät oi­ke­as­taan len­nä, vaan aje­leh­ti­vat voi­mak­kai­den ete­lä­tuul­ten mu­ka­na. Jo­ten­kin hyön­tei­set osaa­vat ar­vi­oi­da, mil­loin ai­ka on oi­kea yläil­mo­jen vir­tauk­sis­ta maan ta­sal­le las­keu­tu­mi­seen.

Tuu­li voi vie­dä hen­gen

Tuu­li voi tap­paa, jos se vie läm­mön men­nes­sään. Ta­sa­läm­pöis­ten eläin­ten on pi­det­tä­vä ruu­miin­läm­pön­sä sa­ma­na, oli­pa ym­pä­ril­lä sit­ten hel­le tai pauk­ku­pak­ka­nen. Kova tuu­li jääh­dyt­tää ke­hoa pal­jon no­pe­am­min kuin pelk­kä kyl­mä il­ma.

Esi­mer­kik­si kym­me­nen as­teen pak­ka­nen tun­tuu –23 as­teel­ta, jos tuul­ta on sa­maan ai­kaan kak­si­kym­men­tä met­riä se­kun­nis­sa. Sama tuu­len­no­peus 20 as­teen pak­ka­ses­sa vas­taa­kin jo –37 as­teen pauk­ku­pak­kas­ta ja voi ai­heut­taa ul­koi­le­val­le ih­mi­sel­le pa­lel­tu­mia jo kym­me­nes­sä mi­nuu­tis­sa.

Vil­lie­läi­met ei­vät pää­se pa­him­mal­la­kaan sääl­lä si­säl­le läm­pö­pat­te­rin ää­reen. Kai­kil­la ei ole saa­ta­vil­laan edes suo­jai­saa pe­sä­ko­loa, vaan ne ovat täy­sin sään ar­moil­la. Sik­si kyl­mien seu­tu­jen eläi­mil­lä on yl­lään luon­non oma tuu­li­tak­ki. Ping­vii­neil­lä on il­ma­van un­tu­van pääl­lä ker­ros si­lei­tä sul­kia, jot­ka py­sy­vät ah­ke­ran su­ki­mi­sen an­si­os­ta si­le­ä­nä, lä­hes il­ma­tii­vii­nä kuo­re­na.

Po­roa muis­tut­ta­van huip­pu­vuor­ten­peu­ran turk­ki on niin läm­min, et­tei sitä pa­le­li­si edes 50 as­teen pak­ka­ses­sa. Huip­pu­vuo­ril­la ei ole mit­taus­his­to­ri­an ai­ka­na ol­lut kos­kaan ai­van niin kyl­mä, mut­ta puut­to­mil­la saa­ril­la pu­hal­ta­van ko­van tuu­len vuok­si sää voi hy­vin­kin vas­ta­ta täl­lai­sia lu­ke­mia. Tu­ke­va­ra­ken­tei­nen pik­ku peu­ra ei kui­ten­kaan edes hy­ti­se pak­kas­tuu­les­sa, joka on tal­vi­ta­mi­nei­siin pu­keu­tu­neel­le ih­mi­sel­le vaa­ral­li­nen mi­nuu­teis­sa.  

Jut­tu on jul­kais­tu GEO-leh­des­sä 4/2019.

Lue myös:

Eläin­maa­il­man ou­dot ate­ri­at

Yk­si ei kuu­lu jouk­koon

Suosittelemme

Lukuvinkit

Auttavatko eleet sanojen oppimisessa?

Pinkki väri hurmaa myös luonnossa

Mikä oli vuoden 2019 paras GEO-kansi?

Kuuran kauneutta Lanakoskella

Amerikkaa ilmasta käsin: LA ja NY

Oi, jospa oisin mä varaani…!

Muurahainen suunnistaa myös takaperin

Maailman parhaiden vuorikiipeilijöiden salaisuus paljastui

Näin digikuvaus muutti elämämme

Uudistuksia raiteilla ja lehdessä

Lukuvinkit

Auttavatko eleet sanojen oppimisessa?

Pinkki väri hurmaa myös luonnossa

Mikä oli vuoden 2019 paras GEO-kansi?

Kuuran kauneutta Lanakoskella

Amerikkaa ilmasta käsin: LA ja NY

Oi, jospa oisin mä varaani…!

Muurahainen suunnistaa myös takaperin

Maailman parhaiden vuorikiipeilijöiden salaisuus paljastui

Näin digikuvaus muutti elämämme

Uudistuksia raiteilla ja lehdessä

Tämä sivusto käyttää evästeitä käytettävyyden parantamiseksi. Jatkamalla sivuston käyttöä hyväksyt myös evästeiden käyttämisen.

Yhteystiedot Rekisteriseloste Ehdot ja luvat Tietosuoja Peruuttamisohjeet

© Fokus Media Finland. Materiaalin kopioiminen muuhun kuin yksityiseen, ei-kaupalliseen käyttöön kielletty.
Aineiston käyttö uuden palvelun osana kielletty.

Fokus Media Finland Oy, Hämeentie 135, 00560 Helsinki, Y-tunnus 2618356-2