Jos luon­to on ar­mo­ton paik­ka, jos­sa sel­viy­ty­mi­ses­tä tais­tel­laan kyn­sin ja ham­pain, yh­tei­sen ate­ri­an luu­li­si ole­van saa­vut­ta­ma­ton­ta luk­sus­ta. Kun ruo­kaa ei voi ha­kea su­per­mar­ke­tis­ta tar­peek­si koko per­heel­le, kan­nat­taa syö­dä yk­sin kaik­ki mitä löy­tää.

Vai on­ko­han näin? Jot­kin eläi­met kul­ke­vat ja syö­vät yk­sin, mut­ta myös yh­des­sä­o­los­ta on mo­nen­lais­ta etua. Evo­luu­tio on­kin muo­van­nut lu­ke­mat­to­mis­ta eläi­mis­tä seu­ral­li­sia.

Seep­rat ja gnu­an­ti­loo­pit lai­dun­ta­vat Itä-Af­ri­kan avoi­mil­la sa­van­neil­la, mis­sä ei ole suo­jaa saa­lis­ta­jien näl­käi­sil­tä kat­seil­ta. Ala­ti on vaa­ra, et­tä lei­jo­nat tai muut saa­lis­ta­jat hii­pi­vät se­län taak­se. An­ti­loop­pi voi joko tark­kail­la ym­pä­ris­tö­ään pää pys­tys­sä tai ku­mar­tua syö­mään, mut­ta ei mo­lem­pia yh­tä ai­kaa Eläi­met ovat rat­kais­seet on­gel­man yk­sin­ker­tai­ses­ti ruo­kai­le­mal­la po­ru­kas­sa. Ne lai­dun­ta­vat niin suu­ri­na lau­moi­na, et­tä joka het­ki ai­na­kin joku tark­kai­lee ho­ri­sont­tia. Mitä enem­män sil­mä­pa­re­ja, sen pa­rem­pi. An­ti­loo­pit ovat kuin ruuh­kai­sen pi­ka­ruo­ka­lan asi­ak­kai­ta huo­no­mai­nei­ses­sa kau­pun­gi­no­sas­sa. Ne ovat toi­sil­leen tun­te­mat­to­mia ja ku­kin valp­paa­na, mut­ta pa­rem­mas­sa tur­vas­sa yh­des­sä kuin yk­sin.

Yh­teis­työ voi ol­la ate­ri­an edel­ly­tys

Tois­ten eläin­ten ra­vin­to on pal­jon vai­ke­am­min ta­voi­tet­ta­vis­sa kuin sa­van­nin hei­nä. Lei­jo­nat, su­det ja muut lau­mois­sa elä­vät suur­pe­dot pys­ty­vät yh­des­sä kaa­ta­maan suu­ria ja vaa­ral­li­sia saa­li­se­läi­miä, ku­ten seep­ro­ja, puh­ve­lei­ta tai hir­viä.

Näi­den eläin­ten täy­tyy teh­dä sau­ma­ton­ta yh­teis­työ­tä, jot­ta ate­ri­al­le pääs­tään. Lau­man jä­se­net tun­te­vat­kin toi­sen­sa hy­vin. Su­si­lau­ma koos­tuu ta­val­li­ses­ti puo­li­sois­ta ja nii­den ai­kui­sis­ta pen­nuis­ta. Lei­jo­nien met­säs­tä­vä yk­sik­kö puo­les­taan on jouk­ko tyt­tä­riä, sis­ko­ja, tä­te­jä, äi­te­jä ja mum­mo­ja. Lei­jo­nien ate­ri­oin­ti me­nes­tyk­sek­kään met­säs­tys­ret­ken jäl­keen tuo­kin mie­leen suur­per­heen ko­koon­tu­mi­sen päi­väl­li­sel­le, per­he­rii­toi­neen kaik­ki­neen.

Pa­pu­kai­jo­jen par­vet koos­tu­vat pa­ris­kun­nis­ta ja nuo­ris­ta sin­kuis­ta. Niil­le­kin moni sil­mä­pa­ri tuot­taa tur­vaa saa­lis­ta­jia vas­taan, ja par­vi toi­mii li­säk­si hyö­dyl­li­se­nä tie­to­pank­ki­na. Joku muis­taa ai­na, mis­tä löy­tää juu­ri näi­hin ai­koi­hin kyp­sy­viä he­del­miä tai sa­toi­san päh­ki­nä­puun.

Pa­pu­kai­ja­par­ven ate­ri­oin­nil­le on tyy­pil­lis­tä lak­kaa­ma­ton ru­pat­te­lu ja vä­ri­käs so­si­aa­li­nen elä­mä, jo­hon kuu­luu flirt­tai­lua, pa­rin­vaih­toa, syr­jä­hyp­py­jä, rii­to­ja ja so­pi­mis­ta. Meno on kuin tv-sar­jas­sa Kau­niit ja roh­ke­at.

Jos­kus seu­ra on tär­ke­äm­pää kuin ruo­ka

Sit­ten on eläi­miä, joil­le syö­mi­nen on so­si­aa­li­suu­den rin­nal­la mel­kein si­vu­seik­ka. Sim­pans­se­ja nä­kee ani har­voin yk­sin. Ne elä­vät lau­moi­na, jot­ka vuo­roin ha­jo­a­vat pie­nem­mik­si ryh­mik­si ja vuo­roin ko­koon­tu­vat taas. Hyvä ruo­ka – vaik­ka­pa he­del­miä not­ku­va puu tai on­nis­tu­neen met­säs­tys­ret­ken jäl­kei­nen saa­liin­ja­ko – tuo sim­pans­sit yh­teen.

Sil­loin meno on kuin po­lii­tik­ko­jen cock­tail­kut­suil­la. Oleel­lis­ta on, kuka näyt­täy­tyy ke­nen kans­sa ja pi­tää­kö pok­ka. Ruo­kai­lun lo­mas­sa han­ki­taan liit­to­lai­sia, osoi­te­taan tu­kea ja ve­de­tään sitä pois, jopa os­te­taan pal­ve­luk­sia. Lä­him­mät serk­kum­me ovat to­del­la­kin po­liit­ti­sia eläi­miä.  

Jut­tu on jul­kais­tu GEO-leh­des­sä 11-12/2019.

Lue myös:

Pink­ki väri hur­maa myös luon­nos­sa

Ren­gas­hän­tä­ma­kien sa­lai­suus on yh­teis­työ