Luonto
Tiede
Yhteiskunta
Kolumnit
Kilpailut
Asiakaspalvelu
Mediatiedot
Jäävuoret seilaavat Ilulissatin kaupungin edustalla Grönlannissa. Kallioisen maaperän vuoksi talot on rakennettu paalujen varaan.

Jäävuoret seilaavat Ilulissatin kaupungin edustalla Grönlannissa. Kallioisen maaperän vuoksi talot on rakennettu paalujen varaan.

Jessica Haapkylä

Jes­si­ca Haap­ky­lä

20.4.2020

Herkkä Arktis kiinnostaa matkailijoita

Pohjoisnapaa ympäröivät alueet houkuttelevat yhä useampia turisteja. Jään sulaminen helpottaa matkailun kehittämistä, kun liikkuminen alueella helpottuu.

Il­mas­ton­muu­tos ete­nee ark­ti­sel­la alu­eel­la eli Ark­tik­sel­la kak­si ker­taa no­pe­am­min kuin muu­al­la maa­pal­lol­la. On mah­dol­lis­ta, et­tä alu­een ke­säi­nen jää­pei­te on ka­don­nut jo vuon­na 2040. Seu­rauk­set eko­sys­tee­mil­le ovat dra­maat­ti­set. La­jit mik­ros­koop­pi­ses­ta plank­to­nis­ta jää­kar­hui­hin ovat jäi­den su­la­es­sa hä­tää kär­si­mäs­sä.

Luon­to­mat­kai­li­joil­le Ark­tis tar­jo­aa mo­nia hät­käh­dyt­tä­viä elä­myk­siä ku­ten jää­kar­hu-, mur­su- ja va­las­ret­kiä. Myös Ark­tik­sel­la elä­vät ih­mi­set ja hei­dän kult­tuu­rin­sa hou­kut­te­le­vat tu­ris­te­ja. Alas­kas­sa, Ka­na­dan poh­joi­so­sis­sa ja Grön­lan­nis­sa asuu al­ku­pe­räis­kan­saa, inuit­te­ja eli inui­it­te­ja, joil­le me­rie­ko­sys­tee­mi tar­jo­aa sekä ra­vin­toa et­tä tär­ke­än toi­meen­tu­lo­läh­teen. Heil­lä­kin on edes­sään suu­ria muu­tok­sia.

Ark­ti­nen tu­ris­mi pai­not­tuu hei­nä–elo­kuu­hun, jol­loin va­loa riit­tää vuo­ro­kau­den ym­pä­ri. Suo­si­tuim­mat ark­ti­set mat­kai­lu­koh­teet ovat Huip­pu­vuo­ret ja Grön­lan­ti, joi­hin saa­puu mat­kai­li­joi­ta eten­kin Poh­jois­mais­ta. Myös ris­tei­ly­mat­kai­lu kas­vaa näil­lä alu­eil­la voi­mak­kaas­ti. Suu­rim­pien ris­tei­li­jöi­den kyy­tiin mah­tuu yli 4 000 mat­kus­ta­jaa

Yli sata vuot­ta ris­te­ly­mat­kus­tus­ta

Ris­tei­ly­mat­kat Huip­pu­vuo­ril­le al­koi­vat jo vuon­na 1892. Vuon­na 2015 saa­ril­la yö­pyi 113 000 tu­ris­tia, ja nel­jä vuot­ta myö­hem­min mat­kai­li­joi­den mää­rä ylit­ti 155 000:n kä­vi­jän ra­ja­pyy­kin. Myös ho­tel­lien ja ra­vin­to­loi­den mää­rä on kas­va­nut vuo­sien var­rel­la jyr­käs­ti. Huip­pu­vuor­ten pää­kau­pun­gis­sa, rei­lun 2 000 asuk­kaan Lon­gy­ear­by­e­nis­sä, ai­noa yö­py­mis­vaih­to­eh­to oli 1980-lu­vul­le as­ti nuk­kua tel­tois­sa len­to­ken­tän ku­pees­sa.

Tuol­loin kau­pun­gis­sa oli ai­no­as­taan yk­si ra­vin­to­la ei­kä yh­tään kaup­paa. Nyt mat­kai­lu on Huip­pu­vuor­ten pää­e­lin­kei­no.

Jää­ti­köi­den peit­tä­mäs­sä Grön­lan­nis­sa tär­kein elin­kei­no on ka­las­tus, mut­ta mat­kai­lun mer­ki­tys kas­vaa siel­lä­kin koko ajan. Täl­lä maa­il­man suu­rim­mal­la saa­rel­la kävi vuon­na 2018 yli 90 000 mat­kai­li­jaa.

Se on lä­hes kak­si ker­taa niin pal­jon kuin saa­rel­la on asuk­kai­ta.

Tu­ris­mi kes­kit­tyy Grön­lan­nis­sa Kes­ki-Grön­lan­tiin Dis­ko­lah­den alu­eel­le, ja siel­lä eten­kin 4 900 asuk­kaan Ilu­lis­sa­tin kau­pun­kiin. Va­el­lus­tu­ris­tit suun­taa­vat si­sä­maa­han Kan­ger­lus­su­a­qin ky­lään.

Ilu­lis­sa­tiin ih­mi­siä hou­kut­te­le­vat ni­me­no­maan jää­vuo­ret, joi­ta kau­pun­gin ni­mi­kin tar­koit­taa. Jopa kym­me­ne­so­sa Grön­lan­nin jää­vuo­ris­ta muo­dos­tuu Ilu­lis­sa­tin vie­rei­ses­tä Ser­meq Ku­jal­leq -jää­ti­kös­tä. Se on An­tark­tik­sen eli Ete­lä­man­te­reen li­säk­si ai­noa paik­ka, jos­sa jää­ti­köis­tä loh­ke­aa me­reen jää­vuo­ria. Jää­ti­kön edes­sä si­jait­se­va Jää­vuo­no on­kin ol­lut vuo­des­ta 2004 läh­tien Unes­con maa­il­man­pe­rin­tö­a­lue.

Myös tämä jää­tik­kö on nyt ve­täy­ty­nyt il­mas­ton­muu­tok­sen seu­rauk­se­na voi­mak­kaas­ti si­sä­maa­han. Grön­lan­nin jää­ti­köt su­la­vat no­pe­am­min kuin 350 vuo­teen. Seu­rauk­set ovat jä­ri­syt­tä­vät, sil­lä su­la­es­saan ko­ko­naan ne voi­vat nos­taa maa­pal­lon mer­ten pin­taa kuu­del­la met­ril­lä.

Grön­lan­tiin vai Huip­pu­vuo­ril­le?

Mai­se­mil­taan Grön­lan­ti on mo­ni­puo­li­sem­pi kuin Huip­pu­vuo­ret, sil­lä Huip­pu­vuo­ril­la ei ole jää­vuo­ria, ai­no­as­taan me­reen pää­ty­viä jää­ti­köi­tä. Sen si­jaan jää­kar­hun nä­ke­mi­nen on to­den­nä­köi­sem­pää Huip­pu­vuo­ril­la, kos­ka Grön­lan­nis­sa nämä eläi­met asu­vat asu­mat­to­mil­la alu­eil­la saa­ren poh­jois- ja itä­o­sis­sa. Koil­lis-Grön­lan­nis­sa puo­les­taan on maa­il­man suu­rin kan­sal­lis­puis­to, joka on pin­ta-alal­taan kol­me ker­taa Suo­men ko­koi­nen. Mat­kus­ta­mi­nen näil­le syr­jä­seu­duil­le jää kui­ten­kin mo­nen haa­veek­si, on­han he­li­kop­te­ri- tai pien­ko­ne­kyy­ti sii­hen ai­noa vaih­to­eh­to.

Var­si­nai­sia tei­tä Huip­pu­vuo­ril­la ja Grön­lan­nis­sa ei ole lain­kaan – vai­ke­a­kul­kui­nen maas­to sekä jää­ti­köt es­tä­vät nii­den ra­ken­ta­mi­sen. On­kin to­den­nä­köis­tä, et­tä len­to- ja lai­va­mat­kus­tus li­sään­ty­vät tu­le­vai­suu­des­sa. Grön­lan­ti­lai­nen ka­las­ta­ja Aa­bi­li Lan­ge ker­too, et­tä Ilu­lis­sa­tin len­to­kent­tää suun­ni­tel­laan laa­jen­net­ta­vak­si niin, et­tä en­tis­tä suu­rem­mat mat­kus­ta­ja­ko­neet voi­si­vat las­keu­tua sin­ne.

Kun tu­ris­mi kas­vaa, li­sään­tyy myös toi­mi­van jä­te­huol­lon tar­ve. Eris­ty­neet ja ark­ti­set olo­suh­teet te­ke­vät sii­tä kui­ten­kin haas­ta­vaa. Koko Ark­tik­sel­la jä­te­ve­det puh­dis­te­taan täl­lä het­kel­lä ai­no­as­taan Huip­pu­vuor­ten Ny-Åle­sun­din tut­ki­mu­sa­se­mal­la. Niin­pä myös Aa­bi­li Lan­ge to­dis­taa Ilu­lis­sa­tin sa­ta­mas­sa kel­tai­sen jä­te­ve­si­vir­ran syök­sy­mis­tä sa­maan Dis­ko­lah­teen, jos­sa hän ka­las­taa ja joka on koko Grön­lan­nin ka­las­tuk­sen kes­kus.

Jä­te­ve­den­puh­dis­ta­mo­jen ra­ken­ta­mi­nen iki­rou­tai­seen ja kal­li­oi­seen maa­pe­rään on vai­ke­aa, mut­tei mah­do­ton­ta. Ke­mi­al­li­nen jä­te­ve­den­puh­dis­tus toi­mii on­nek­si myös ark­ti­ses­sa il­mas­tos­sa, ja ana­e­ro­bi­ses­sa puh­dis­tuk­ses­sa jä­te­ve­des­tä voi­tai­siin tuot­taa läm­pöä.

Jät­tei­den kier­rä­tyk­ses­sä on sen si­jaan otet­tu edis­ty­sas­ke­lia. Lon­gy­ear­by­e­nin jät­teet hau­dat­tiin, pol­tet­tiin tai vie­tiin kaa­to­pai­kal­le vuo­si­kym­men­ten ajan. Vuo­des­ta 2007 läh­tien jät­tei­tä on kier­rä­tet­ty ja kul­je­tet­tu man­te­reel­le lai­voil­la. Huip­pu­vuor­ten pai­kal­lis­hal­lin­non ym­pä­ris­tön­suo­je­lu­pääl­lik­kö Mor­ten We­de­ge ker­too, et­tä muo­vi­set as­ti­at ja muo­vi­pus­sit kiel­let­tiin Huip­pu­vuo­ril­la liik­ku­vis­sa lai­vois­sa lo­ka­kuus­ta 2018 al­ka­en. Kiel­toa ol­laan laa­jen­ta­mas­sa kos­ke­maan ho­tel­le­ja, ra­vin­to­loi­ta ja muu­ta­kin tu­ris­mi­bis­nes­tä.

Ih­mis­ten liik­ku­mi­nen her­käl­lä tund­ral­la tuo mu­ka­naan omia on­gel­mi­aan ku­ten kas­vil­li­suu­den tal­laan­tu­mis­ta. Huip­pu­vuo­ril­la laa­di­taan­kin suun­ni­tel­mia kas­va­van mat­kai­lun hal­lit­se­mi­sek­si.

Luon­non li­säk­si kult­tuu­ri muut­tuu

Myös luon­non an­ti­mis­ta riip­pu­vai­nen inuit­ti­kult­tuu­ri on mur­rok­ses­sa.

”Mi­kä­li grön­lan­nin­pal­las, joka on Grön­lan­nin tär­kein ka­la­la­ji, muut­taa poh­joi­seen ve­den läm­me­tes­sä, alam­me ka­las­taa turs­kaa”, sa­noo Aa­bi­li Lan­ge. Hän ei kui­ten­kaan vai­ku­ta ko­vin­kaan huo­les­tu­neel­ta – alu­eel­la riit­tää ai­na ka­las­tet­ta­vaa.

Hyl­keen- ja va­laan­pyyn­ti on muu­tos­ten kou­ris­sa muis­ta­kin syis­tä kuin il­mas­ton­muu­tok­sen ta­kia. Ta­vat muut­tu­vat.

”Nuo­ret grön­lan­ti­lai­set ei­vät syö va­laan­li­haa”, ker­too en­ti­nen ka­las­ta­ja Niels Ohl­sen Ilu­lis­sa­tin sa­ta­mas­sa.

Muu­tos on ta­pah­tu­nut myös re­ki­koi­rien suh­teen. Met­säs­tyk­seen ja ka­las­tuk­seen pe­rin­tei­ses­ti käy­tet­ty­jä koi­ria oli vuon­na 2000 noin 5 000, mut­ta vuon­na 2018 enää 500. Koi­rien tar­vet­ta on vä­hen­tä­nyt jään hu­pe­ne­mi­sen li­säk­si moot­to­ri­kelk­ko­jen yleis­ty­mi­nen.

Kun mah­dol­li­suu­det har­joit­taa van­ho­ja elin­kei­no­ja ka­ven­tu­vat mo­nin ta­voin, ih­mi­sil­lä on usein edes­sä muut­to maa­seu­dul­ta kau­pun­kei­hin. Toi­nen­kin vaih­to­eh­to kui­ten­kin on, jos kas­va­vas­ta tu­ris­mis­ta saa­ta­vat tu­lot riit­tä­vät elät­tä­mään pai­kal­li­set asuk­kaat.

Tu­ris­mil­la voi­kin ol­la luon­non­suo­je­luun kan­nus­ta­va vai­ku­tus, sil­lä ih­mi­sil­lä on tai­pu­mus suo­jel­la sitä, mitä he ovat it­se näh­neet ja ko­ke­neet. Oli­si­ko esi­mer­kik­si maa­il­man kan­sal­lis­puis­to­ja ole­mas­sa il­man niis­sä vie­rai­le­via mat­kai­li­joi­ta? Ja mi­ten oli­si har­vi­nais­ten la­jien suo­je­lun lai­ta, el­lei­vät ih­mi­set nä­ki­si eläi­miä nii­den oi­ke­as­sa eli­nym­pä­ris­tös­sä?

Ark­ti­sel­la tu­ris­mil­la voi hy­vin ol­la myön­tei­si­ä­kin seu­rauk­sia. Se edel­lyt­tää kui­ten­kin sen lie­veil­mi­öi­den hal­lit­se­mis­ta oi­ke­an­lai­sel­la suun­nit­te­lul­la.  

Jes­si­ca Haap­ky­lä on me­ri­bi­o­lo­gi ja tie­to­kir­jai­li­ja, joka vie­rai­li poh­joi­sil­la me­ril­lä Alas­kas­sa en­sim­mäi­sen ker­ran vuon­na 2004 Jean-Mic­hel Cous­te­aun ku­vaus­ryh­män mu­ka­na. Vii­si­tois­ta vuot­ta myö­hem­min hän mat­kus­ti Grön­lan­tiin ja Huip­pu­vuo­ril­le. Mat­kan tu­lok­se­na syn­tyi kir­ja Me­ren ta­ri­na (In­to).

Jut­tu on jul­kais­tu GEO-leh­des­sä 3/2020.

Lue myös:

Lu­men ja jään san­ka­rit

Seit­se­män ky­sy­mys­tä Ete­lä­man­te­rees­ta

Suosittelemme

Lukuvinkit

Uuden ajan eläintarhat

Suuren kielikunnan syntypaikka selvisi

Onko maapallon sisällä vuoria?

Kymmenen kysymystä maaperästä ja ilmastonmuutoksesta

Lokakuun GEOn parhaat jutut – lue myös nämä!

Luopumisen aika

Omojoen laakson kadonnut maailma

Maaliskuun GEOn parhaat jutut – lue myös nämä!

Syömisestä ja syömistavoista

Kutitus naurattaa rottaa

Lukuvinkit

Uuden ajan eläintarhat

Suuren kielikunnan syntypaikka selvisi

Onko maapallon sisällä vuoria?

Kymmenen kysymystä maaperästä ja ilmastonmuutoksesta

Lokakuun GEOn parhaat jutut – lue myös nämä!

Luopumisen aika

Omojoen laakson kadonnut maailma

Maaliskuun GEOn parhaat jutut – lue myös nämä!

Syömisestä ja syömistavoista

Kutitus naurattaa rottaa

Tämä sivusto käyttää evästeitä käytettävyyden parantamiseksi. Jatkamalla sivuston käyttöä hyväksyt myös evästeiden käyttämisen.

Yhteystiedot Rekisteriseloste Ehdot ja luvat Tietosuoja Peruuttamisohjeet

© Fokus Media Finland. Materiaalin kopioiminen muuhun kuin yksityiseen, ei-kaupalliseen käyttöön kielletty.
Aineiston käyttö uuden palvelun osana kielletty.

Fokus Media Finland Oy, Hämeentie 135, 00560 Helsinki, Y-tunnus 2618356-2