Caraormanin kylässä kalastajat ovat jääneet yhä useammin kotiin. Perinteistä ammattia harjoittaa enää osa vanhoista kalastajista.
Florian Bachmeier
Diana Laarz
Kana seuraa Ignatz Crimschia hänen viimeiselle matkalleen. Crimschi kuoli viisi päivää sitten 87-vuotiaana tulipalossa. Hänen mukanaan paloi melkein koko talo. Crimschi löydettiin vuoteestaan, joten hän luultavasti nukahti tupakka kädessään.
Hautajaispäivä on yksi kesän kuumimmista Letean kylässä, Tonavan suiston Romanian puoleisessa osassa. Avointa arkkua kuljetetaan kylän läpi traktorin vetämässä peräkärryssä, jota muulloin käytetään ruo’on kuljettamiseen. Kyläläiset seuraavat traktoria kulkueena.
Kulkueen saavuttua hautausmaalle kuusi miestä laskee arkun hautaan. Kuoppaan varisee valkoista hiekkaa. Pappi lausuu rukouksen. Kaksi naista kiskoo kanan kassista ja heittää sen kolmesti haudan yli. Seremonian jälkeen hautajaisseurue siirtyy aterioimaan kirkon edustalla olevalle niitylle. Kana luovutetaan keittäjälle.
Tonavan suistossa on tapana, että vainaja saa viimeiselle matkalle mukaan jotain, mihin hän on elinaikanaan kovasti mieltynyt. Vanginvartijana työskennellyt Ignatz Crimschi vietti eläkepäivinään paljon aikaa kanojensa kanssa.
Suistossa jokainen kuolema on kaksinkertainen menetys. Tonavajoen suistoalue on yksi Euroopan harvaanasutuimpia seutuja. Täällä Romanian itäreunalla elää nykyisin vain yksi asukas 42 jalkapallokentän kokoista aluetta kohti. Enää ei synny nimeksikään lapsia, jotka toisivat elämää vähälukuisiin kyliin.
Jäljelle jääneet asukkaat pääsevät kuitenkin todistamaan uudestisyntymistä, sillä luontoon voi luottaa. Tonavan suistoon on syntymässä uusi luontoparatiisi, ainutlaatuinen koko Euroopassa. Jos mielii toden teolla tutustua villiin suistoalueeseen, on lähdettävä Letean kylästä ja sukellettava syvälle joenhaarojen ja järvien labyrinttiin.
Lautta kuljettaa ihmiset ja tavarat
Lautta nimeltä Moldova kulkee täyttä höyryä eteenpäin. Vauhtia on 13 solmua, toisin sanoen 24 kilometriä tunnissa, mikä ei riitä edes keula-aallon nostattamiseen.
Kannella nuokkuu kourallinen matkustajia. Muu osa laivasta on ahdettu täyteen lastia. Istuinrivien väliin on pinottu kaalinpäitä, banaaneja ja kinkkuja, aitalankkuja, lasten vaippoja, olohuoneen kalusteita ja puutarhatonttu. Kauempana näkyy putkia, monitoimikoneita ja kissanhiekkasäkkejä. Lasti on varmistettu hihnoilla siltä varalta, että Tonava heittäytyy hankalaksi.
Joen himmeän kellanruskea vesi muodostaa laivan perässä pieniä pyörteitä. Majesteettinen Tonava muuttuu vähän ennen päätepistettään hallitsemattomaksi: se jakautuu kolmeksi haaraksi ja sadoiksi pienemmiksi sivuhaaroiksi. Navrom Delta -laivayhtiön Moldova ja sen sisaralukset ovat suiston tärkeimmät lautat. Ne liikennöivät noin 70 kilometrin päässä rannikolta sijaitsevan Tulcean, piirikunnan pääkaupungin, ja Mustaanmereen laskevan Tonavan suualueen välillä. Siellä määränpäänä on Sulinan kaupunki, Euroopan unionin viimeinen etuvartio.
Itäblokin romahdus kuihdutti kaupungin
Yli sata vuotta sitten, 1800-luvun lopulla, Sulina oli portti maailmaan. Kaupungissa viivähtäneet matruusit käyttivät koko ajan kasvavasta keskuksesta nimeä Europolis.
Kaupunkiin ja sitä ympäröiviin kyliin ei ole tähän päivään mennessä rakennettu ainuttakaan maantietä. Lauttamatka Tulceasta Sulinaan kestää kolme ja puoli tuntia. Lautta kulkee kesällä edestakaisin päivittäin, mutta talvisin kolme kertaa viikossa. Suistoalueella elää 15 000 ihmistä. Lautta on heidän napanuoransa ‒ hyvin pitkä ja kapea sellainen.
Kun Sulinaa katsoo joelta päin, saa vaikutelman, että kaupungilla on suuri menneisyys muttei suurta tulevaisuutta. Satamassa vallitsee raukea iltapäivätunnelma, ajurit nojailevat uneliaina hevoskärryihinsä. Tehtaiden tyhjät ikkunat ammottavat Tonavalle päin. Kalasäilyketehdas ja telakka tarjosivat entisaikoina työpaikan tuhansille ihmisille. Molemmat suljettiin 1990-luvulla itäblokin luhistuttua. Uudella vuosituhannella avattu vapaasatama meni pian konkurssiin.
Suurten laivojen liikennöinti oli Tonavan suistossa pitkään mahdotonta. Vielä 1800-luvun puolivälissä joen alajuoksu oli hetteikköjen ja matalikkojen muodostama viidakko, johon laivat juuttuivat kiinni. Seitsemän Euroopan valtiota perustikin vuonna 1856 Tonava-komission, jonka tehtävänä oli ruopata väylä Mustallemerelle. Komission päätoimipaikaksi valittiin Sulinan kaupunki.
1870-luvulla komissio ruoppautti suistoon kuuluvan Sulinan sivuhaaran. Mutkat ja silmukat vedettiin suoriksi ja vesistö pakotettiin linjaan. Valtamerialukset pääsivät liikennöimään suistossa, ja Tonavasta tuli osa Euroopan vesiväylästöä.
Komissio suunnitteli myös maantien rakentamista uuden vesipikaväylän varrelle. Suunnitelmat kuitenkin kariutuivat ensimmäiseen maailmansotaan.
Romanian diktaattoriksi myöhemmin noussut Nicolae Ceaușescu lupasi useampaan otteeseen rakennuttaa tien suistossa elävälle kansanosalle. Rantaa pitkin kulkee yhä eräänlainen soraväylä, jota ei oikeastaan voi kutsua tieksi. Se alkaa Tulceasta ja katkeaa hiekkadyyniin jo kauan ennen Sulinaa.
Uutta tietä ei ole suunnitteilla. Piirikunnan infrastruktuuriprojektit keskittyvät viemäriputkiin ja sähkökaapeleihin sen sijaan, että rakennettaisiin 70 kilometrin asvalttitie kosteikkoalueen halki.
Suistoalue houkuttelee salakalastajia
Uusi päivä valkenee Tonavan suistossa. Hiljaisuuden halki pyyhältää moottorivene, jonka keula-aalto saattaa kaislikon epäjärjestykseen. Venettä ohjaa kalastaja, jota nimitämme hänen omasta toivomuksestaan Ionutsiksi, vaikka se ei ole hänen oikea nimensä.
Suiston kalastajat pysyttelevät mielellään piilossa. Monet heistä ovat jo luopuneet ammatistaan. Kourallinen kalastajia jatkaa vielä työtään muttei halua puhua siitä eikä tulla nähdyksi.
Ionuts kysyy: ”Mikä neuvoksi, jos lehdistöä veneessään kuljettava kalastaja saakin pyydykseensä hyvän kalan?”
Hyvä kala tarkoittaa sampea. Vuosikymmeniä sitten suiston halki vaelsi kokonaisia sampiparvia. Sulinan sosialistisen vuosisuunnitelman täyttämiseen tarvittiin viisi kalastusprikaatia. Jokaisessa prikaatissa palveli 200 miestä. Kalastajat laskivat veteen kilometrin pituisen pitkänsiiman, josta roikkui kämmenen kokoisia koukkuja syötteineen. Kun siima vedettiin ylös, koukuissa riippui sampia. Suurimmat yksilöt painoivat 500 kiloa, ja joidenkin vatsassa saattoi olla 80 kiloa kaviaaria.
Kalastajat näyttivät hallitsevan koko suistoa. Kalat ja koko luonto olivat heidän alaisiaan. Harhakuva pysyi yllä parin vuosikymmenen ajan.
Vuonna 1991 Tonavan suisto nimettiin Unescon maailmanperintökohteeksi ja vuonna 1998 biosfäärialueeksi. Sammen kalastus kiellettiin Romaniassa vuonna 2006. Joki ja sen suisto oli jo tuolloin kalastettu tyhjiin.
Ionuts esittää laskelman: jos pyytää 80 kiloa kaviaaria, jokaisesta kilosta saa mustassa pörssissä runsaat tuhat euroa. Jos hän pyydystäisi yhdenkin sammen, veneen velat olisi maksettu eikä hänen tarvitsisi tehdä töitä vuoteen.
Ionuts ohjaa veneensä suiston halki Sulinan eteläpuolelta. Hän ajaa Vătafun kanavalta Porculuijärvelle. Biosfäärialueen kartoissa alue on reunustettu punaisella. Se tarkoittaa sitä, että veneellä liikkuminen alueella on kielletty kalastuksesta puhumattakaan. Ionuts näkee asian näin:
”Sallittu alue: ei yhtään kalaa. Kielletty alue: paljon kalaa.”
Kalastuskiellon noudattamista valvovat biosfäärialueen viranomaiset. Hallinnon päämaja on piirikunnan pääkaupungissa Tulceassa. Sieltä moottoriveneillään paikalle viilettävät tarkastajat ovat saaneet kalastajilta liikanimen ’hait’.
Nämä hait ovat kuitenkin jokseenkin hampaatonta sorttia. Hallinnon työntekijä sanoo, ettei tarkastajia ole koskaan tarpeeksi, lähettipä heitä matkaan kuinka monta tahansa. Viranomaiset suunnittelevatkin satelliitteihin perustuvaa valvontajärjestelmää.
Lintuharrastajien paratiisi
Derk Ehlert on 50-vuotias berliiniläinen lintuharrastaja. Hän seisoo hajareisin Mar-nimisen turistiveneen kannella. Hänen vierellään veneessä istuu kymmenen muuta saksalaista kiikarit silmillään. He kaikki ovat lintuharrastajia ja ammatiltaan virkamiehiä, apteekkareita ja neurokirurgeja.
Derk Ehlert on järjestänyt lintuharrastajille matkoja Tonavan suistoon jo 12 vuoden ajan. Mar-venettä ohjaa romanialainen Mihai Baciu. Huivipäinen Baciu näyttää moottoripyöräilijältä, joka on vaihtanut harrikkansa veneeseen.
Ei ole ihme, että kaksi Ehlertin ja Baciun kaltaista lintuihin hurahtanutta tyyppiä kohtaa toisensa juuri Tonavan suistossa. Alueella on tähän mennessä havaittu jo 340 paikallista lintulajia. Jokialue muodostaa lintujen kansainvälisten muuttoreittien risteyskohdan. Pohjoisen ja etelän reitti kohtaa täällä idän ja lännen reitin. Suistossa voi nähdä ruskohaikaroita ja merikotkia, mehiläissyöjiä ja sininärhiä.
Täällä lepäävät, pesivät ja asuvat linnut oleilevat Euroopan toiseksi suurimmassa jokisuistossa, yhdellä Euroopan laajimmista kosteikkoalueista ja maailman suurimmalla yhtenäisellä ruoikkoalueella.
Mar laskee yhdessä Tonavan sivuhaarassa maihin ja lintuharrastajat hyppäävät kyydistä. He kompastelevat jäykin askelin Caraormanin kylää ympäröivien kesantopeltojen halki. Tuntuu hurjalta ajatella, että juuri näillä seuduin oltiin 30 vuotta sitten vähällä tehdä loppu koko suistosta.
Nicolae Ceauşescu käski kuivattaa hyödyttöminä pitämänsä suo- ja vesialueet muuttaakseen ne pelloiksi tai rakentaakseen niille tehtaita. Itäblokin kaatuminen esti ekokatastrofin viime tipassa. Caraormaniin oli juuri valmistunut piintuotantolaitos. Sitä ei otettu koskaan käyttöön, ja suurista suunnitelmista jäi jäljelle pelkät rauniot.
Sen jälkeen Tonavan suisto on päässyt toipumaan ilman että sitä varten olisi laadittu erityisiä yleissuunnitelmia. Suurempiin ennallistamistoimiin ei yksinkertaisesti ole varaa. Luonto ei suunnitelmia kaipaakaan.
Juttu on julkaistu kokonaisuudessaan GEO-lehdessä 11-12/2018.
Lue myös:
Tämä sivusto käyttää evästeitä käytettävyyden parantamiseksi. Jatkamalla sivuston käyttöä hyväksyt myös evästeiden käyttämisen.
© Fokus Media Finland. Materiaalin kopioiminen muuhun kuin yksityiseen, ei-kaupalliseen käyttöön kielletty.
Aineiston käyttö uuden palvelun osana kielletty.
Fokus Media Finland Oy, Hämeentie 135, 00560 Helsinki, Y-tunnus 2618356-2