Noin 500 vuot­ta sit­ten, kun eu­roop­pa­lai­set al­koi­vat tu­tus­tua Ame­rik­koi­hin, al­ku­pe­räi­sa­suk­kaat ar­vos­ti­vat kaa­ka­o­juo­maa eri­tyi­ses­ti Kes­ki-Ame­ri­kas­sa, ny­kyi­sen Mek­si­kon alu­eel­la. Mui­nais­löy­tö­jen mu­kaan kaa­ka­o­puun he­del­miä käy­tet­tiin siel­lä hyö­dyk­si jo 3 900 vuot­ta sit­ten.

Toi­saal­ta kaa­ka­o­puu on pe­ri­mäl­tään mo­ni­muo­toi­sin Ete­lä-Ame­ri­kas­sa, Ama­zo­ni­as­sa, mikä viit­taa si­kä­läi­seen al­ku­pe­rään. Kaa­ka­o­ta käy­tet­tiin Ama­zo­ni­an län­si­o­sis­sa ny­kyi­sen Ecu­a­do­rin alu­eel­la jo noin 1 400 vuot­ta ai­em­min kuin Mek­si­kos­sa, ker­too kan­sain­vä­li­nen tut­ki­ja­ryh­mä Na­tu­re Eco­lo­gy & Evo­lu­ti­on -leh­des­sä.

Merk­ke­jä kaa­ka­os­ta löy­tyi ruu­kuis­ta, jot­ka oli­vat 5 300 vuo­den ikäi­siä. Nii­tä pal­jas­tui ar­ke­o­lo­gi­sis­sa kai­vauk­sis­sa An­dien juu­rel­ta mui­nais­ten asuin­ta­lo­jen ja se­re­mo­ni­a­pai­kan jään­teis­tä. Ruu­kuis­ta löy­tyi kaa­ka­ol­le tyy­pil­li­siä tärk­ke­lys­jy­vä­siä, kaa­ka­o­pa­vuil­le omi­nais­ta pi­ris­tä­vää ai­net­ta te­ob­ro­mii­nia ja kai­ken kuk­ku­rak­si myös rip­pei­tä kaa­ka­o­puun dna:sta. Kaa­ka­o­ta oli käy­tet­ty niin ri­tu­aa­leis­sa kuin ar­jes­sa, tut­ki­jat päät­te­le­vät.

Li­sä­tie­toa tut­ki­muk­ses­ta on eng­lan­nik­si tääl­lä

Jut­tu on jul­kais­tu GEO-leh­des­sä 3/2019.

Lue myös:

Kaa­kao kai­paa var­joon

Mik­si rous­ku­tus saa sel­kä­piin kar­mi­maan?