Voi­ko Par­kin­so­nin tau­ti saa­da al­kun­sa suo­lis­tos­ta?

Par­kin­so­nin tau­din puh­ke­a­mi­seen tar­vi­taan val­ta osas­sa ta­pauk­sis­ta ge­neet­ti­sen alt­tiu­den li­säk­si ym­pä­ris­tön al­tis­tus. Lau­kai­se­va te­ki­jä tai lau­kai­se­vat te­ki­jät voi­vat ol­la pe­räi­sin eri läh­teis­tä ja nii­den syn­ty­me­ka­nis­mit voi­vat ol­la eri­lai­set. On kui­ten­kin hy­vin to­den­nä­köis­tä, et­tä osal­la po­ti­lais­ta Par­kin­so­nin tau­ti on saa­nut al­kun­sa suo­lis­tos­ta mah­dol­li­ses­ti mik­ro­bis­to­muu­tok­siin liit­ty­en jo vuo­sia en­nen kuin tau­din mo­to­ri­set oi­reet il­me­ne­vät. Sii­tä, mi­ten mik­ro­bis­to vai­kut­taa asi­aan, tie­de­tään tois­tai­sek­si vä­hän. Syn­ty­me­ka­nis­min osoit­ta­mi­nen on vai­ke­aa ja vaa­tii ko­keel­li­sia tut­ki­muk­sia.

Mi­ten suo­lis­to­mik­ro­bien ja ai­vo­jen vä­li­nen yh­teys toi­mii?

Täs­tä asi­as­ta on pal­jon­kin tie­toa, jos­kin myös avoi­mia ky­sy­myk­siä on. On tie­det­ty jo pit­kään, et­tä ai­vot vai­kut­ta­vat suo­lis­ton toi­min­taan au­to­no­mi­sen her­mos­ton kaut­ta sekä hor­mo­nien vä­li­tyk­sel­lä. Sel­väs­ti ly­hy­em­män ai­kaa on tut­kit­tu suo­lis­ton vai­ku­tus­ta ai­voi­hin. Suo­lis­to­bak­tee­rit pys­ty­vät vai­kut­ta­maan ai­voi­hin suo­raan suo­lis­ton sei­nä­män pin­ta- ja her­mo­so­lu­jen sekä ve­ren­kier­ron kaut­ta eli erit­tä­mäl­lä ai­voi­hin kul­keu­tu­via eri­lai­sia vä­lit­tä­jä­ai­nei­ta ja ai­neen­vaih­dun­ta­tuot­tei­ta. Nämä puo­les­taan pys­ty­vät sää­te­le­mään ai­vo­jen im­muu­ni­jär­jes­tel­mää ja jopa ai­vo­jen gee­ni­toi­min­to­ja. Li­säk­si pal­jon in­for­maa­ti­o­ta kul­keu­tuu ai­vo­run­gon ja suu­rim­man osan suo­lis­tos­ta yh­dis­tä­vän va­gus­her­mon kaut­ta. Suu­rin osa va­gus­her­mon vies­tin­näs­tä, 80 pro­sent­tia, kul­keu­tuu suo­lis­tos­ta ai­voi­hin päin. Täs­tä tie­de­tään vie­lä mel­ko vä­hän, mut­ta bak­tee­rit pys­ty­vät osin vai­kut­ta­maan suo­raan suo­lis­ton her­mo­so­lui­hin, jot­ka ovat yh­tey­des­sä va­gus­her­moon. Suo­lis­ton her­mo­so­luis­sa voi syn­tyä ja kul­keu­tua ai­vo­run­koon pa­to­lo­gi­sia pro­tei­i­ni­ker­ty­miä, joi­ta pi­de­tään Par­kin­so­nin tau­din yh­te­nä syy­nä. Li­säk­si suo­lis­tos­sa toi­mii mer­kit­tä­vä osa ih­mi­sen puo­lus­tus­jär­jes­tel­mäs­tä, joka on suo­ras­sa vuo­ro­vai­ku­tuk­ses­sa mik­ro­bis­ton kans­sa. Jos puo­lus­tus­jär­jes­tel­män sää­te­ly häi­riin­tyy, voi syn­tyä pai­kal­li­nen tu­leh­dus, joka voi ol­la yk­si lau­kai­se­vis­ta te­ki­jöis­tä. On myös mah­dol­lis­ta, et­tä suo­lis­ton im­muu­ni­so­lu­ja voi siir­tyä ai­voi­hin ai­heut­ta­en mah­dol­li­ses­ti siel­lä tu­leh­dus­re­ak­ti­oi­ta.

Mi­ten an­ti­bi­oo­tit liit­ty­vät asi­aan?

Tämä on Par­kin­son-tut­ki­muk­sem­me yk­si osa-alue, jota ku­kaan ei ol­lut ai­em­min tut­ki­nut. En­tuu­des­taan on tie­det­ty, et­tä osal­la run­saas­ti an­ti­bi­oot­te­ja syö­neis­tä ih­mi­sis­tä suo­lis­to­mik­ro­bis­ton koos­tu­mus voi muut­tua py­sy­väs­ti, mikä voi li­sä­tä usei­den sai­rauk­sien ris­kiä. Jos aja­tel­laan, et­tä mik­ro­bis­to­muu­tok­set mah­dol­li­ses­ti edel­tä­vät Par­kin­so­nin tau­tia, ha­lu­sim­me tut­kia, voi­si­vat­ko an­ti­bi­oo­tit ol­la syy, joka al­tis­taa täl­le­kin sai­rau­del­le. Se tun­tui jär­ke­väl­tä myös sik­si, et­tä ai­neis­tos­sam­me ei löy­ty­nyt vah­vo­ja yh­teyk­siä ruo­ka­va­li­o­muu­tos­ten ja mik­ro­bi­muu­tos­ten vä­lil­lä.

Mitä tu­lok­sia sait­te?

Tiet­ty­jen ta­val­li­ses­ti käy­tet­ty­jen an­ti­bi­oot­tien run­saa­seen käyt­töön liit­tyi jopa 40 pro­sent­tia ko­hon­nut Par­kin­so­nin tau­din ris­ki 10–15 vuo­den vii­veel­lä. Sel­kein yh­teys löy­tyi laa­ja­kir­joi­sil­la an­ti­bi­oo­teil­la ja an­ti­bi­oo­teil­la, jot­ka te­ho­a­vat ana­e­ro­bei­hin bak­tee­rei­hin eli siis bak­tee­rei­hin, jot­ka ei­vät sie­dä hap­pea. Nii­tä on 99 pro­sent­tia suo­lis­to­bak­tee­reis­ta. Sel­keä yh­teys löy­tyi myös sie­ni­lääk­keil­lä, mut­ta täs­sä vii­ve oli vain 1–10 vuot­ta. Pe­ri­aat­tees­sa voi toki aja­tel­la, et­tä eh­kä an­ti­bi­oo­tit vai­kut­ta­vat suo­raan suo­len tai her­mos­ton so­lui­hin, mut­ta aja­tus ei saa­nut tu­kea, kun an­ti­bi­oo­tit ja­o­tel­tiin nii­den vai­ku­tus­me­ka­nis­min mu­kaan. Sel­väs­ti vah­vin te­ki­jä oli vai­ku­tuk­sen kir­jo.

Voi­ko tut­ki­muk­ses­ta ve­tää joh­to­pää­tök­siä an­ti­bi­oot­tien käyt­töön liit­ty­en?

Suo­mes­sa on pää­o­sin asi­an­mu­kai­nen an­ti­bi­oot­ti­mää­räys­käy­tän­tö. Muu­al­la maa­il­mas­sa käy­tän­nöt voi­vat kui­ten­kin ol­la ai­ka vil­le­jä, ja siel­lä on jo koh­dat­tu ta­val­li­sia bak­tee­ri-in­fek­ti­oi­ta, joi­ta ei enää voi hoi­taa, kos­ka mi­kään an­ti­bi­oot­ti ei enää te­hoa nii­hin. An­ti­bi­oot­ti­re­sis­tens­si ei kui­ten­kaan ole ai­noa on­gel­ma, joka an­ti­bi­oot­tien run­saas­ta käy­tös­tä voi syn­tyä, se voi li­sä­tä myös mui­den sai­rauk­sien ris­kiä. Ai­na tu­li­si­kin va­li­ta in­fek­ti­on ja bak­tee­ri­tyy­pin mu­kaan mah­dol­li­sim­man osu­va, ka­pe­a­kir­joi­nen an­ti­bi­oot­ti, ja jois­sa­kin ti­lan­teis­sa on edel­leen tar­peen käyt­tää myös laa­ja­kir­joi­sia an­ti­bi­oot­te­ja. Kuu­rit kan­nat­tai­si pi­tää myös mah­dol­li­sim­man ly­hyi­nä.

Voi­ko tut­ki­mus aut­taa Par­kin­so­nin tau­din hoi­dos­sa tai jopa sen eh­käi­sys­sä?

On mel­ko epä­to­den­nä­köis­tä, et­tä run­sas­kaan an­ti­bi­oot­tien käyt­tö yk­si­nään ai­heut­tai­si yk­sit­täi­sel­lä po­ti­laal­la Par­kin­so­nin tau­din – sen puh­ke­a­mi­nen on lä­hes ai­na yh­dis­tel­mä hen­ki­lön pe­rin­tö­te­ki­jöi­tä ja ym­pä­ris­tön al­tis­tus­ta, ja myös ikä on tär­keä te­ki­jä. Tut­ki­mus­tu­lok­sem­me viit­taa­vat kui­ten­kin sii­hen, et­tä ih­mi­sil­lä, joil­la on mui­ta­kin Par­kin­so­nin ris­kiä li­sää­viä te­ki­jöi­tä, tois­tu­va an­ti­bi­oot­ti­al­tis­tus ja sen tuo­ma mik­ro­bis­ton muu­tos voi­si ol­la niin sa­not­tu vii­mei­nen niit­ti, joka saa Par­kin­so­nin pa­to­lo­gi­an käyn­nis­ty­mään. Toi­saal­ta on tut­kit­tu myös an­ti­bi­oot­tien käyt­töä Par­kin­so­nin tau­din hoi­dos­sa. Suo­raan an­ti­bi­oo­tit ei­vät kui­ten­kaan luul­ta­vas­ti ole hoi­to­kei­no Par­kin­so­nin tau­tiin. Suo­lis­to­mik­ro­bit sen si­jaan voi­si­vat ol­la työ­ka­lu, jol­la voim­me vai­kut­taa tau­din me­ka­nis­mei­hin ta­val­la, jo­hon lääk­keet ei­vät vie­lä ole pys­ty­neet.

Mil­lai­nen ryh­mä on ol­lut te­ke­mäs­sä tut­ki­mus­ta?

Alus­ta al­ka­en mu­ka­na on ol­lut Pet­ri Au­vi­nen, joka on Hel­sin­gin yli­o­pis­ton ge­no­miik­ka- ja sek­ven­soin­ti­la­bo­ra­to­ri­on joh­ta­ja. Mu­ka­na on ol­lut myös HYK­Sin neu­ro­lo­gi­an kli­ni­kan asi­an­tun­ti­joi­ta ja koko kli­nik­ka­kin aut­ta­mas­sa po­ti­lai­den saa­mi­ses­sa tut­ki­muk­seen. Minä tut­kin po­ti­lai­ta Mei­lah­des­sa ja Pet­ri teki ana­lyy­sit Vii­kis­sä, jos­sa apu­na oli myös bi­oin­for­maa­tik­ko­ja, ku­ten Vel­ma Aho ja Ped­ro Pe­rei­ra, jot­ka kä­sit­te­li­vät tie­dot tie­to­ko­neel­la. Sen jäl­keen yh­teis­työ­ver­kos­to on kas­va­nut. Meil­lä on ny­kyi­sin yh­teis­työ­kump­pa­nei­ta Sak­sas­sa, Yh­dys­val­lois­sa, Eng­lan­nis­sa, Tans­kas­sa ja Hol­lan­nis­sa sekä TYK­Sis­sä Tu­rus­sa. Avain tut­ki­muk­sen on­nis­tu­mi­seen on­kin mie­les­tä­ni ol­lut se, et­tä on tuo­tu yh­teen eri alo­jen asi­an­tun­ti­joi­ta.

Mik­si ryh­dyit alun pe­rin tut­ki­maan suo­lis­to­bak­tee­rien ja neu­ro­lo­gi­sen sai­rau­den vä­lis­tä yh­teyt­tä?

Olin kiin­nos­tu­nut sekä mik­ro­beis­ta et­tä her­mos­ton toi­min­nas­ta, ja eri­koi­sa­lak­se­ni va­lit­sin neu­ro­lo­gi­an. Osoit­tau­tui, et­tä hy­vin mo­net Par­kin­son-po­ti­laat kär­si­vät eri­lai­sis­ta suo­lis­to-oi­reis­ta, jot­ka saat­ta­vat hei­ken­tää hei­dän elä­män­laa­tu­aan jopa enem­män kuin liik­ku­mi­seen liit­ty­vät on­gel­mat. Sit­ten al­koi ol­la tul­la näyt­töä sii­tä, et­tä suo­lis­to-oi­reet usein edel­tä­vät Par­kin­so­nin tau­din di­ag­noo­sia. Ja kun tek­no­lo­gia al­koi ke­hit­tyä niin, et­tä ny­kyi­sil­lä sek­ven­soin­ti­me­ne­tel­mil­lä voi­daan tut­kia näyt­teen koko mik­ro­bis­to, oli oi­kea ai­ka ryh­tyä tut­ki­maan näi­den asi­oi­den vä­lis­tä yh­teyt­tä tar­kem­min.  

Jut­tu on jul­kais­tu GEO-leh­des­sä 3/2020.

Lue myös:

Pa­ran­taa­ko so­ke­ri mie­li­a­laa?

Ih­mi­nen syn­tyi te­hoi­met­tä­jäk­si