Juha Itkonen kuvattiin juttua varten hänen työhuoneellaan Helsingissä.
Hanna Linnakko
Anu Piippo
Kaksitoista kysymystä lukutaidosta
Kirjailija Juha Itkonen ryhtyi valtakunnallisen lukutaitokampanjan äänitorveksi. Mikä henkilökohtainen havainto sai hänet astumaan uusiin saappaisiin? Miten lukeminen liittyy oppimiseen? Entä kirjoittamiseen?
Miksi olet mukana Lukuliike-kampanjassa?
Tempauduin mukaan yhdellä puhelinsoitolla aika henkilökohtaisista syistä. Oli syysloma vuonna 2017, ja olin sinäkin aamuna patistellut kuudesluokkalaista esiteiniäni lukemaan. Silloin opetus- ja kulttuuriministeriöstä tuli puhelu, jossa kysyttiin, lähtisinkö mukaan Lukutaitofoorumiin. En oikein tiennyt, mihin olin lähtemässä, mutta vastasin kyllä.
Mitä Lukuliike tekee?
Lukutaitofoorumi asetettiin vajaaksi vuodeksi, eli se on työnsä tehnyt. Ansiokkaita kampanjoita lukutaidon edistämiseksi on tässä maassa tehty ja tehdään koko ajan, mutta ajattelimme, että tarvittaisiin pysyvämpi toimija, joka kokoaisi järjestöt, kustantajat ja muut lukemisen edistämiseksi työtä tekevät tahot entistä paremmin yhteen ja tietoisiksi toistensa toimista. Noin puolet käytettävissä olleesta rahasta päätettiin siksi suunnata Lukuliikkeen käynnistämiseen.
Miten kaikki tämä on näkynyt sinun työssäsi?
Se vajaa vuosi, jonka olin Lukutaitofoorumin puheenjohtajana, työllisti aika paljonkin. Puheenjohtajuus sattui kuitenkin hyvään aikaan, koska olin silloin kotona pienten lasten kanssa enkä olisi muutenkaan pystynyt kirjoittamaan. Käytännössä työ oli suunnittelua, kokoustamista, edustamista ja myöhemmin myös lukutaidon puolesta puhumista. Sitä teen toki edelleenkin Lukuliikkeen seurantaryhmän puheenjohtajana. Lisäksi olen Lukuliikkeessä mukana olevan Lukukeskuksen hallituksen puheenjohtaja. Se muun muassa järjestää kirjailijavierailuja kirjastoihin ja kouluihin.
Mitä lukutaito tarkoittaa?
Työ lukutaidon edistämiseksi on ollut minullekin sivistävää. Kenellekään ei varmaan ole yllätys, että olen kirjoja rakastava ihminen. Luontainen ajatukseni olikin, että lukutaito tarkoittaa tekstin ja kirjojen lukemista. On kuitenkin selvää, että meidän pitää ajatella tätä käsitettä tässä ajassa avarasti. Monien tutkijoiden mukaan karkeasti voi sanoa, että kaikki on tekstiä. Lukutaitofoorumi päätyikin puhumaan keskittyneen lukutaidon eli lukemiseen keskittymisen puolesta. Alustalla ei siis ole väliä, se voi olla yhtä hyvin kirja, lehti tai kännykkä. Kirjallisuudella on toki erityinen arvonsa, mutta olennaista ei ole, lukeeko kiinnostavasta aiheesta kaunokirjaa, tietokirjaa vai blogitekstiä. Sen sijaan olennaista on se, että syventyy tekstin ääreen ja että teksti herättää lukijassa tunteita, ajatuksia tai molempia.
Onko suomalaisten lukutaidosta syytä olla huolissaan?
Ilman muuta. Esimerkiksi tuoreet PISA-tutkimukset osoittavat, että huonosti lukevien lasten ja nuorten määrä on kasvanut ja että ero poikien ja tyttöjen välisessä lukutaidossa on Suomessa OECD-maiden suurin. Yhtä huolestuttavaa kuin mekaanisen lukutaidon väheneminen on lukuinnon väheneminen. Ymmärrän, että huolipuhe ärsyttää ihmisiä, mutta ainoa keino saada asialle huomiota ja resursseja on tuoda esiin epäkohtia.
Onko lukemisen väheneminen vain nuorison ongelma?
Ei missään tapauksessa. Lukuinnon väheneminen ja lukemiseen tarvittavan keskittymiskyvyn heikkeneminen koskee myös aikuisia. Ympäristö, jossa elämme, on muuttunut todella paljon, ja se vaikuttaa kaikkien ajankäyttöön ja aivoihin.
Lukevatko suomalaiset tarpeeksi?
Lukemisen määrää on aika vaikea arvioida. Paljonko tekstiä luetaan, jos mukaan otetaan kaikki käyttämämme media? Monilukutaito sisältää ajatuksen, että kaikki viestit koostuvat kuvasta, äänestä ja sanoista ja että niitä kaikkia on tärkeä osata tulkita. Luulen, että näistä kolmesta eniten uhattuna ovat sanat ja kyky ymmärtää sanoja. Se on vaarallista siksi, että yhteiskunta seisoo kirjoitetun tekstin varassa ja ainoastaan sanoilla ja lauseilla voi kuvata tiettyjä monimutkaisia asioita.
Miten lukeminen ja oppiminen liittyvät toisiinsa?
Lukeminen on tapa, jolla on totuttu oppimaan. Esimerkiksi yliopistot ovat toimineet sen varassa, että ihmiset osaavat lukea pitkiä ja vaikeitakin tekstejä ja myös itse tuottaa kohtuullisen monimutkaista asiatekstiä. Jos lukutaidon heikkeneminen jatkuu, se voi johtaa kahteen asiaan. Jos yliopistokoulutus säilyy ennallaan, siitä tulee vaihtoehto yhä harvemmille. Toinen vaihtoehto on, että yliopistokoulutusta pitää alkaa muokata toisenlaiseksi. Toki oppimista voi tapahtua myös audiovisuaalisesti, mutta voiko kaikkia asioita opettaa siten? Taipuuko akateeminen koulutus tähän? Onko sen syytäkään? En ole ihan varma.
Mitä lukemisen vähenemisestä voi seurata?
Erittäin todennäköinen – ja huolestuttava – vaihtoehto on eriarvoistuminen. Kun tarve kirjoitetun tekstin ymmärtämiseen ei tule maailmasta katoamaan, mitä tapahtuu, jos tämä taito on entistä harvemmilla? Syntykö yhteiskunta, jossa tietty eliitti hallitsee kirjoitetut ja luetut asiat ja suurimmalta osalta tämä maailma on salattu? Dystooppiset visiot saattavat toki osoittautua myös vääriksi, mutta tämä tuntuu mahdolliselta kehityskululta. Valitettavasti.
Opettaako lukeminen kirjoittamaan?
Lukeminen on kirjoittamisen edellytys, myös kirjailijalle. Tapaan silloin tällöin ihmisiä, jotka kertovat kirjoittavansa kirjaa, ja kun kysyn, mitä he lukevat, he vastaavat, että eivät he oikeastaan lue. Silloin kirjoittamisesta ei voi tulla mitään. Sama pätee perustasollakin. Kirjoittaminen on vaikeaa lapsille, joiden elämässä kirjat eivät ole läsnä, koska sanavarasto, lauserakenteet ja koko maailma avautuvat lukemisen kautta. Uskon kuitenkin myös siihen, että kirjoittaminen voi innostaa lukemaan. Lukuintoa voi synnyttää esimerkiksi lehden tekeminen koulun sanataidetyöpajassa. Jos halun ilmaista itseään saa houkuteltua esiin, se voi innostaa lukemaan.
Miten lukemista voisi lisätä?
Yhtä vippaskonstia ei taida olla, eivätkä esitetyt keinot taida olla uusia. Niistä pitää etsiä kuitenkin uusia tapoja. Esikuvien käyttö on yksi tällainen asia. Jos yritetään viestiä nuorille ihmisille, tarvitaan nuoria ihmisiä puhumaan lukutaidon puolesta. Esimerkiksi tubettaja Miklu on puhunut lukemisen puolesta oikeastaan samoilla argumenteilla kuin minä, mutta on parempi, että viesti tulee häneltä eikä keski-ikäiseltä mieheltä. Toinen keino voisi olla lukemisen tekeminen sosiaalisemmaksi. Samat laitteet, jotka mahdollistavat muiden kokemusten jakamisen, voisivat ehkä olla polkuja lukemiseen innostamiseen.
Miksi lukeminen on sinulle tärkeää?
Siksi, että se lisää ymmärrystä maailmasta ja muiden ihmisten elämästä. Tähän pystyy etenkin kaunokirjallisuus.
Juttu on julkaistu GEO-lehdessä 5–6/2020.
Lue myös:
Montako sanaa tarvitaan kirjoittajan paljastumiseen?
Lukuvinkit
Lukuvinkit