Kova pakkanen huurruttaa Lanakosken puut ja jäädyttää vesiroiskeet kivien pinnoille.
Seppo Peltonen
Johanna Paasikangas-Tella
Janakkalasta löytyy vesistöaarre, jota ei hevillä löydä kartoista. Pieni, mutta kiehtova koski punnertaa kulkuansa uomassaan ja putoaa vauhdikkaasti parinsadan metrin matkan. Lanakoski on lähinnä paikallisten asukkaiden tiedossa, vaikka aivan kosken lähituntumaan pääsee helposti. Muinoin kosken äärellä on toiminut mylly.
Ensi pakkasten saapuessa luontokuvausta harrastava Seppo Peltonen suuntaa kulkunsa Lanakoskelle. Hän on käynyt koskella ahkerasti yli kolmekymmentä vuotta kaikkina vuodenaikoina, mutta varsinkin talvisaikaan kovalla pakkasella.
Näyttävimmillään koski on Peltosen mielestä silloin, kun pakkanen kiristyy kovaksi eikä lunta vielä ole. Vesi höyryää, puut alkavat huurtua ja vähitellen veteen alkaa muodostua jäätä. Vuorokauden edetessä myös valon määrän ja suunnan vaihtuminen saa maiseman muovautumaan jatkuvasti eri näköiseksi.
Talven edetessä kosken pintaan muovautuu jäämuodostelmia, joista valo taittuu huikaisevasti. Luonnon värivivahteiden kirjo tarjoaa maagisen näkymän. Jäisessä maisemassa kuuluu toisinaan jään risahtelua, mutta muuten koskella vallitsee talvilevon rauha.
Rantakivellä saattaa vilahtaa seuraa pitämässä koskikara, joka pian sukeltaa veteen ja palaa pyrähdyksensä jälkeen syömään pohjamudista löytämäänsä ravintoa. Keväällä koskikaraa ei enää näy, koska se suuntaa Lappiin pesimään.
Kevät vapauttaa kosken jään ikeestä, ja luonnon valtava voima saa lehtipuut puhkeamaan vehreiksi kosken rehevillä töyräillä. Lintujen liverrys kosiomenojen aikaan täyttää ilman ja elämä jatkuu väkevänä.
Koskea lähestyttäessä kohina kuuluu jo kaukaa. Se häivyttää pois ihmisten tuottamat äänet ja sulkee kulkijan sisälle veden ja metsän maailmaan. Epätodellisessa tunnelmassa muu unohtuu. Täältä Peltonen ammentaa mielenrauhaa.
Sammaleiset kivet hohtavat vihreinä marraskuussa, kun muu värimaailma luonnossa on jo haalistunut.
Seppo Peltonen
Virtaava vesi muuttuu alati
Kun aistit ovat herkistyneet luonnon liikkeille, virtaus vangitsee katseen. Vesi polveilee loivia mutkia myöten ja huuhtelee kivikkoista rantaa. Koskessa virtaava vesi muuttuu jatkuvasti eri näköiseksi. Suojärvestä alkunsa saava virtaus on väriltään hiukan sameaa, mutta liike saa sen näyttämään kirkkaalta.
Peltonen kannustaa käymään koskella eri vuodenaikoina ja kulkemaan sen rantaa pitkin. Esimerkiksi alkukesästä koskea ympäröivää metsänpohjaa päällystävät metsätähdet ja vanamot.
Alajuoksulle edettäessä virtaus vähitellen hiipuu ja kosken lopussa lepää lampimainen suvanto. Siellä Peltonen on joskus nähnyt saukonkin. Koska saukko on luonnoltaan kulkija ja vaeltelee pitkiä matkoja, sen kohtaaminen vaatii hyvää onnea.
Syksyn myötä Lanakosken lähimaastoon puhkeaa rikas sienimaailma. Runsas kosteus sekä lehtipuista kertyvä karike tarjoavat mehevän kasvualustan tateille, mesisienille ja hiipoille. Yksi näyttävimmistä sienistä on kellertävä, suomupintainen pörhösuomuhelokka.
Pörhösuomuhelokka työntyy syksyllä esille vanhan puun juurelta.
Seppo Peltonen
Suomi 100 vuotta -juttusarja tuotettiin yhteistyössä Suomen Luonnonvalokuvaajat SLV ry:n kanssa. Juttu on julkaistu GEO-lehdessä 10/2017.
Lue myös:
Eläimet saapuvat, kun tuore ruoho on parhaimmillaan, ja synnyttävät heti tultuaan.
Peter Mather / Minden Pictures
Angola itsenäistyi vuonna 1975 ja ajautui pitkään sisällissotaan. Nyt maa yrittää toipua talouskriisistä ja uudistua.
Eric Lafforgue
Iso valliriutta on ollut maailmanperintökohde vuodesta 1981. Riutta on kärsinyt suurta tuhoa, ja Unesco on neuvotellut sen suojelutoimista Australian hallituksen kanssa.
Gonzalo Azumendi
Madagaskarin Berentyssa elää enemmän luonnonvaraisia rengashäntämakeja kuin millään muulla suojelualueella.
Cyril Ruoso / Minden Pictures
Kova pakkanen huurruttaa Lanakosken puut ja jäädyttää vesiroiskeet kivien pinnoille.
Seppo Peltonen
Eläimet saapuvat, kun tuore ruoho on parhaimmillaan, ja synnyttävät heti tultuaan.
Peter Mather / Minden Pictures
Angola itsenäistyi vuonna 1975 ja ajautui pitkään sisällissotaan. Nyt maa yrittää toipua talouskriisistä ja uudistua.
Eric Lafforgue
Iso valliriutta on ollut maailmanperintökohde vuodesta 1981. Riutta on kärsinyt suurta tuhoa, ja Unesco on neuvotellut sen suojelutoimista Australian hallituksen kanssa.
Gonzalo Azumendi
Madagaskarin Berentyssa elää enemmän luonnonvaraisia rengashäntämakeja kuin millään muulla suojelualueella.
Cyril Ruoso / Minden Pictures
Kova pakkanen huurruttaa Lanakosken puut ja jäädyttää vesiroiskeet kivien pinnoille.
Seppo Peltonen
Yrjö Piirto kuvasi argentiinalaismiehen Buenos Airesissa.
Yrjö Piirto
Sekä luonnonsuojelu että turismi ovat Seychelleille elintärkeitä.
Sergi Reboredo
Tämä sivusto käyttää evästeitä käytettävyyden parantamiseksi. Jatkamalla sivuston käyttöä hyväksyt myös evästeiden käyttämisen.
© Fokus Media Finland. Materiaalin kopioiminen muuhun kuin yksityiseen, ei-kaupalliseen käyttöön kielletty.
Aineiston käyttö uuden palvelun osana kielletty.
Fokus Media Finland Oy, Hämeentie 135, 00560 Helsinki, Y-tunnus 2618356-2