Mikä Lon­gi­no­ja on?

Koil­lis-Hel­sin­gis­sä vir­taa­va Lon­gi­no­ja on Van­taan­jo­en en­sim­mäi­nen suu­rem­pi si­vu­pu­ro, jon­ka koh­taa, kun jo­kea läh­tee nou­se­maan ylä­vir­taan. Se on yk­si Hel­sin­gin suu­rim­mis­ta pu­rois­ta: va­lu­ma-alu­een koko on rei­lut 12 ne­li­ö­ki­lo­met­riä.

Mikä Lon­gi­no­jas­ta te­kee eri­tyi­sen?

Se on luon­to­hel­mi. Mo­ni­puo­li­nen pu­ro­luon­to, sitä ym­pä­röi­vät met­sät, puis­tot, nii­tyt ja taa­ja­mat tar­jo­a­vat mo­ni­puo­li­sen eli­nym­pä­ris­tön alu­eel­la elä­vil­le eläi­mil­le, lin­nuil­le, hyön­tei­sil­le ja ka­loil­le. Pu­ron kun­nos­tusp­ro­jek­ti on myös en­sim­mäi­nen va­paa­eh­tois­ten aloit­ta­ma vir­ta­ve­si­koh­de Hel­sin­gis­sä. Lon­gi­no­ja on in­noit­ta­nut mui­ta tart­tu­maan la­pi­oon ja kun­nos­tus­koh­tei­ta on jo ym­pä­ri pää­kau­pun­ki­seu­tua. Hel­sin­kiä voi­kin kut­sua Suo­men tai­men­pää­kau­pun­gik­si.

Mitä kun­nos­ta­mi­nen on vaa­ti­nut?

Oja on muut­tu­nut pu­rok­si vuo­sien tal­koo -ja tie­do­tus­työn an­si­os­ta. Aluk­si ra­hoi­tus pu­ro­tal­kois­sa tar­vit­ta­viin ki­vi­ai­nek­siin piti ke­rä­tä it­se, ja pai­kal­lis­ten yri­tys­ten tuki oli erit­täin tär­ke­ää. Ny­kyi­sin tal­koi­den jär­jes­tä­mi­nen on huo­mat­ta­vas­ti hel­pom­paa, kii­tos Hel­sin­gin kau­pun­kiym­pä­ris­tön toi­mi­a­lan, joka ti­laa ja mak­saa ki­vi­ai­nek­sen. Lo­put jär­jes­te­lyis­tä hoi­dam­me minä ja muut pu­ro­ak­tii­vit. Ta­voit­tee­na on, et­tei ra­haa lii­ku­tel­la. Lah­joit­ta­jil­le kuu­luu siis suu­ri kii­tos.

Mitä on teh­ty?

Käy­tän­nön tal­koo­työ on jat­ku­vaa miet­ti­mis­tä ja pu­ron tark­kai­lua. Vir­ta elää ja muok­kaa uo­maa pala ker­ral­laan. Luon­non­ti­lai­sil­la pu­roil­la kun­nos­tus­ta te­ke­vät vir­taan kaa­tu­neet puut, ry­töi­hin ke­rään­ty­nyt kiin­to­ai­nes ja ka­ri­ke. Me teem­me käy­tän­nös­sä sa­maa eli mo­ni­puo­lis­tam­me vir­tauk­sia ki­veyk­sil­lä, tu­em­me sor­tu­via penk­ko­ja puu­ai­nek­sel­la ja luom­me vir­ta­ve­sien ka­loil­le edel­ly­tyk­set li­sään­ty­mi­seen. Pe­ri­aat­tees­sa suun­ni­tel­mia teh­dään ai­na, kun pu­ron var­sil­la lii­ku­taan.

Mik­si pu­ro­ja tar­vi­taan?

Pu­ro­ja sekä ojia tar­vi­taan kul­jet­ta­maan sade -ja poh­ja­ve­det koh­ti maa­il­man me­riä. Kau­pun­ki­a­lu­eil­la nämä pien­ve­sis­töt toi­mi­vat osa­na hu­le­ve­si­jär­jes­tel­mää, eli pi­hoil­le, ka­duil­le ja ka­toil­le sa­ta­va vesi va­luu vie­mä­rei­den kaut­ta pu­roi­hin ja sitä kaut­ta me­riin. Täs­tä syys­tä on­kin tär­ke­ää miet­tiä, mitä vie­mä­rei­hin pää­see. Usein ku­vi­tel­laan, et­tä ve­det me­ne­vät ka­dul­la ole­vas­ta vie­mä­ris­tä puh­dis­ta­mol­le. Näin ei ole, vaan ve­det pää­ty­vät sii­hen lä­him­pään ve­sis­töön, jon­ne put­ket on oh­jat­tu. Toi­saal­ta vir­taa­va vesi on ai­na ve­tä­nyt luok­seen ih­mi­siä.

En­tä mik­si ki­vet ovat pu­ros­sa tär­kei­tä?

Il­man ki­viä ei oli­si pu­roa, vain elo­ton vir­taa­ma­ton oja. Ki­viä li­sää­mäl­lä pu­ros­sa al­kaa elä­mä, jos­ta en­sim­mäi­nen merk­ki on pu­ron so­li­na. Kun vir­taus li­sään­tyy, vir­taa­vien ve­sien ka­la­la­jit ku­ten uha­na­lai­nen tai­men voi­vat ko­tiu­tua pu­roon ja li­sään­tyä luon­tai­ses­ti.

On­ko työ nyt val­mis?

Työ pu­ro­luon­non eteen ei ole kos­kaan val­mis. Kaa­tu­neet puut, vir­taa­man suu­ret vaih­te­lut ja ih­mi­sen vai­ku­tus muut­ta­vat pu­roa ja sitä ym­pä­röi­vää luon­toa jat­ku­vas­ti. Myös työ ih­mis­ten va­lis­ta­mi­ses­sa toi­mi­maan oi­kein ja ar­vos­ta­maan lä­hi­luon­toa on kes­ken – ja se lop­puu tus­kin kos­kaan.

Ke­nel­le Lon­gi­no­ja on hyvä vie­rai­lu­koh­de?

Se on hyvä vie­rai­lu­koh­de kai­kil­le. Hel­sin­gin kau­pun­ki on to­teut­ta­nut pu­ron var­rel­le luon­to­po­lun. Se on su­laan ai­kaan lä­hes es­tee­tön, jo­ten pu­ro­luon­toon pää­see tu­tus­tu­maan vaik­ka pyö­rä­tuo­lil­la. Ke­säi­sin lap­si­per­heet voi­vat teh­dä pu­rol­le päi­vä­ret­ken ja syöt­tää siel­lä ym­pä­ri vuo­den asu­via tai­me­nia. Lon­gi­no­jan Fa­ce­book-si­vuil­la (www.fa­ce­book. com/lon­gi­no­ja) nä­kee, mil­loin siel­lä jär­jes­te­tään esi­mer­kik­si opas­tet­tu­ja ret­kiä tai puis­to­kah­ve­ja. Ta­pah­tu­miin ovat kaik­ki ter­ve­tul­lei­ta, ja ne ovat il­mai­sia.

Mi­hin pu­rol­la kan­nat­taa kiin­nit­tää huo­mi­o­ta?

Pu­rol­le saa­pu­es­sa kan­nat­taa unoh­taa kii­re. No­jai­le sil­lan kai­tee­seen, is­tah­da ki­vel­le pu­ron ran­taan ja rau­hoi­tu. Kun py­säh­tyy, avau­tuu uu­si maa­il­ma. Huo­maat ve­den pin­nas­ta hyön­tei­sen nap­paa­van tai­me­nen tai ui­van ve­si­myy­rän. Pu­na­kyl­ki­ras­tas tu­lee pe­sey­ty­mään pu­rol­le tai ka­na­hauk­ka lii­tää ve­den­pin­taa viis­tä­en koh­ti met­sän sii­mek­ses­tä löy­ty­vää pe­sää.

On­ko Suo­mes­sa mui­ta sa­man­lai­sia koh­tei­ta?

Suo­mi on täyn­nä ali­ar­vos­tet­tu­ja ja huo­mi­ot­ta jää­nei­tä pie­niä jo­kia, pu­ro­ja ja ojia. Näis­sä sa­dois­sa tu­han­sis­sa ki­lo­met­reis­sä vir­taa­vaa vet­tä oli­si mah­dol­li­suuk­sia vaik­ka mi­hin, jos vir­ta­ve­sis­tä kiin­nos­tu­neet ih­mi­set al­kai­si­vat kun­nos­taa nii­tä ja­lo­ka­lo­jen ko­deik­si. Ja jos sai­sim­me pois tu­han­net tur­hat, käy­tös­tä pois jää­neet pa­dot, van­hat vä­hän tuot­ta­vat ve­si­voi­ma­lat ja muut nou­su­es­teet ku­ten vää­rin to­teu­te­tut tie­rum­mut, voi­sim­me saa­da hei­kos­sa ja­mas­sa ole­vat va­el­lus­ka­la­kan­tam­me uu­teen nou­suun. Se vaa­ti­si toki myös ra­joi­tuk­sia ka­las­tuk­seen esi­mer­kik­si verk­ko­ka­las­tuk­sen osal­ta. Mut­ta yh­des­sä meil­lä on mah­dol­li­suus saa­da ai­kaan muu­tok­sia, ja yk­si­lö­kin voi saa­da asi­oi­hin vauh­tia. Lon­gi­no­ja on täs­tä eri­no­mai­nen esi­merk­ki.  

Jut­tu on jul­kais­tu ko­ko­nai­suu­des­saan GEO-leh­des­sä 8/2019.

Lon­gi­no­jan verk­ko­si­vut löy­ty­vät tääl­tä

Lue myös:

Pe­las­tuu­ko Seyc­hel­lit?

Kala, joka sie­tää pak­kas­ta