Ne­pa­lin sher­pat jak­sa­vat ru­tis­taa Hi­ma­la­jan ohu­es­sa, vä­hä­hap­pi­ses­sa vuo­ris­toil­mas­sa. Toi­sin kuin mo­net ur­hei­li­jat, jot­ka pa­ran­ta­vat ha­pe­not­to­ky­ky­ään li­sää­mäl­lä pu­na­so­lu­jen­sa mää­rää kor­ke­an­pai­kan lei­reil­lä, sher­pat ei­vät tuo­ta eri­tyi­sen suu­ria so­lu­mää­riä. Sen si­jaan sher­po­jen eli­mis­tö käyt­tää niu­kan ha­pen pa­rem­min kuin alan­ko­jen ih­mis­ten eli­mis­tö, osoit­ta­vat brit­ti­läi­set ja itä­val­ta­lai­set tut­ki­jat PNAS-leh­des­sä.

Tut­ki­muk­sen mu­kaan sher­poil­la on pe­rin­nöl­li­nen tai­pu­mus tuot­taa pie­nil­lä hap­pi­mää­ril­lä ta­val­lis­ta te­hok­kaam­min ener­gi­aa ja ta­val­lis­ta vä­hem­män hai­tal­li­sia ai­neen­vaih­dun­ta­tuot­tei­ta.

Vä­hä­kin hap­pi myös le­vi­ää sher­po­jen eli­mis­töön te­hok­kaas­ti. Ai­em­mis­ta tut­ki­muk­sis­ta tie­de­tään, et­tä hei­dän ve­ri­suo­nis­saan muo­dos­tuu pal­jon typ­pi­ok­si­dia, joka avar­taa suo­nia ja si­ten laa­jen­taa ve­ren ja mui­den ku­dos­ten kos­ke­tus­pin­taa.

Ne­pa­lin sher­pat pe­riy­ty­vät ih­mi­sis­tä, joi­ta aset­tui 6 000–9 000 vuot­ta sit­ten Tii­be­tin ylän­göl­le ja jot­ka so­peu­tui­vat elä­mään siel­lä yli nel­jän ki­lo­met­rin kor­keu­des­sa. Sher­pat muut­ti­vat Tii­be­tis­tä Ne­pa­liin noin 500 vuot­ta sit­ten.

Li­sä­tie­toa tut­ki­muk­ses­ta on eng­lan­nik­si tääl­lä

Jut­tu on jul­kais­tu GEOn nu­me­ros­sa 9/2017.

Lue myös:

Silk­ki­tie syn­tyy uu­del­leen

Lu­ki­jan kuva: Koh­taa­mi­nen tiel­lä