Kiiltomadon toukka jäljittelee oksanpätkää ecuadorilaisessa sademetsässä.
Pete Oxford / Minden Pictures
Maija Karala
Trooppisessa meressä Kaakkois-Aasiassa kasvaa kookas sienieläin. Se on harmiton meriveden suodattaja, jolla ei ole suuta eikä hampaita. Pikkukalat tulevatkin etsimään ravintoa ja suojaa sen poimuista.
Äkkiä sienieläimeen aukeaa terävähampainen kita. Silmänräpäyksessä yksi pikkukaloista on imaistu parempiin suihin. Yksi sienieläimen ulokkeista olikin eläin: täydellisesti naamioitunut antennikrotti.
Krotti on hyvä esimerkki aggressiivisesta mimikrystä. Se on eläin, joka matkii harmitonta luontokappaletta houkutellakseen saaliin lähemmäs itseään.
Hyönteiset ja hämähäkit mestareita
Mimikryn eri tyypit ja naamioitumistaidot ovat kehittyneet huippuunsa hyönteisillä ja hämähäkkieläimillä. Monet hepokatit matkivat ällistyttävän tarkasti kasvin lehteä. Niissä toistuvat jopa lehtisuonet ja perhostoukkien jättämät vauriot.
Toimintatavassa, jota kutsutaan Batesin mimikryksi, harmiton eläin ei pyri piiloutumaan vaan naamioituu joksikin syömäkelvottomaksi tai vaaralliseksi. Suomessakin lukuisat hyönteislajit jäljittelevät ampiaisen raitoja.
Macrocilix maia -yöperhonen luottaa ällöttävyyden voimaan. Valkoisen perhosen takasiivissä on epämääräinen laikku, joka muistuttaa lehdelle roiskunutta linnun ulostetta. Perhosen etusiivissä on kärpäsen kuvat punaisine silmineen ja kiiltävine siipineen kaikkineen.
Se siis jäljittelee etovaa ulostetta, jota syömään on saapunut kärpäsiä. Tämän perhosen kerrotaan jopa haisevan ulosteelta. Vastenmielisyyden palkkana se saa olla rauhassa saalistajilta. Konsti ilmeisesti toimii, sillä Macrocilix maia on levinnyt laajalti Aasian lämpimille seuduille, Intiasta Japaniin saakka.
Naamiaisasulla on hinta
Hämähäkkien keskuudessa kaikkein suosituinta on muurahaisten matkiminen. Ketterien hyppyhämähäkkien heimossa yli 300 lajia on kehittynyt muurahaisen näköisiksi. Osa on vienyt asunsa niin pitkälle, että ihmisenkin on vaikea erottaa niitä. Hämähäkki jopa nostaa etummaisen raajaparinsa ilmaan ja heiluttelee niitä kuin tuntosarvia.
Yhdyskuntahyönteisten matkimiselle on oma nimensä: Wasmannin mimikry. Hämähäkeille siitä on monenlaista hyötyä. Ne voivat kulkea muurahaisten joukossa joutumatta hyökkäyksen kohteeksi, eivätkä monetkaan hämähäkkien saalistajat välitä ärhäkästi purevista, hapolta maistuvista muurahaisista.
Naamiaisasulla on kuitenkin hintansa. Matkijahämähäkkien muurahaismaisen kapeaan ruumiiseen ei mahdu yhtä paljon munia kuin pyöreään, joten ne saavat vähemmän poikasia kuin muut hämähäkkilajit.
Myös kasvit osaavat matkia
Useimmiten matkija on itse taidoistaan autuaan tietämätön. Se ei välttämättä pystyisi edes näkemään, saati tunnistamaan, naamiaisasuaan, vaikka saisi eteensä peilin. Esimerkiksi kiitäjäperhosen toukka pullistaa eturuumiinsa ja heiluttelee silmäkuviollista päätään kuin käärme, vaikkei olisi eläessään kohdannut käärmettä.
Kasvitkin voivat olla matkijoita. Harvinaisena Ahvenanmaalla kasvavan kimalaisorhokämmekän kukka ei ole ihmissilmään paljonkaan hyönteisen näköinen. Yhdessä karvaisen pinnan ja tuoksun kanssa se kuitenkin huijaa kaskaspistiäisen luulemaan kukkaa oman lajinsa naaraaksi.
Pistiäinen parittelee kukan kanssa ja sotkeutuu siitepölyyn. Se lentää tiehensä, mutta hairahtuu lemmenleikkeihin taas seuraavan orhon kanssa. Siitepöly kulkeutuu kukasta kukkaan ja kämmekkä lisääntyy tietämättä mitään omasta petollisuudestaan.
Juttu on julkaistu GEO-lehdessä 2/2019
Lue myös:
Tämä sivusto käyttää evästeitä käytettävyyden parantamiseksi. Jatkamalla sivuston käyttöä hyväksyt myös evästeiden käyttämisen.
© Fokus Media Finland. Materiaalin kopioiminen muuhun kuin yksityiseen, ei-kaupalliseen käyttöön kielletty.
Aineiston käyttö uuden palvelun osana kielletty.
Fokus Media Finland Oy, Hämeentie 135, 00560 Helsinki, Y-tunnus 2618356-2