Kallon rannat kuhisevat elämää. Myös harmaahylje saattaa kurkistaa vedestä.
Esko Inberg
Johanna Paasikangas-Tella
Mäntyluodon Kallo on pieni saari Porin luoteispuolella. Saarelle johtavan pengertien ansiosta tälle kiehtovalle, avomeren sylissä lepäävälle luontokeitaalle pääsee vaivatta.
Kallioisilla rannoilla viihtyvät piikikkäät, tiheät tyrnit, joiden marjat värjäävät syksyistä maisemaa oranssinkeltaisiksi. Niitä napsivat mielellään monet saariston linnut. Keväällä tyrnipensaissa näkyy kahdenlaisia kukkia: heteet ja emit kasvavat eri pensaissa. Tuuli kuljettaa heteiden siitepölyn tarvittaessa pitkienkin matkojen päähän pullomaisiin emilehtiin.
Valkoisia kiteitä sisältävät oliviinidiabaasikalliot ovat Kallon erikoisuus.
Esko Inberg
Hehkuvat kalliot
Oliviinidiabaasikalliot hehkuvat ilta-auringossa. Porin nimikkokivilajinakin tunnettu oliviinidiabaasi on erikoisen näköinen, valkoisia pitkulaisia kiteitä sisältävä kiviaines. Suuri osa Kallon rantakallioista koostuu juuri tästä kivilajista, jota ei muualla Suomessa näin laajasti esiinny.
Nakkilan kunnan ympäristösihteeri Kari Ylikoski on perehtynyt geologiaan ja tuntee myös Kallon diabaasikalliot. Hän kertoo, että vaikka oliviinidiabaasi on syntynyt 1 260 miljoonaa vuotta sitten, se on alueen nuorimpia kivilajeja. Kokemäenjoen seudulla esiintymät ovat yleisesti 100–200 metrin paksuisia kerroksia.
Oliviinidiabaasijuonet on yleensä helppo löytää ja tunnistaa, sillä ne kestävät kulutusta paremmin kuin ympäröivät kivilajit. Tämän vuoksi juonet jäävät usein maisemassa koholla oleviksi kallioiksi.
Kallioiden vieressä, veden alla, aaltojen liikkeissä keinuvat ahdinpartakasvustot. Matalikko tarjoaa monelle lajille mieluisan ympäristön, jossa riittää sekä ravintoa että suojapaikkoja. Varomattomalle pikkukalalle käy suojan ulkopuolella huonosti, sillä muutaman metrin korkeudella lentävät lokit ja tiirat ovat valppaina.
Luontokuvaaja Esko Inberg on käynyt Kallossa säännöllisesti vuosia. Hän kuvaa kallioluodolla erityisesti merta, jonka ilme vaihtelee säiden mukaan. Myrskyävän vesimassan ohella kameraan tallentuu kalastusaluksia ja muuta laivaliikennettä sekä luotojen elämää.
Lintujen kevätmuuton aikana rannoilla riittää kuhinaa. Kalloon rantautuu monia lintulajeja, kuten peukaloisia, rautiaisia ja leppälintuja. Kauempana merellä diabaasikallioilta voi nähdä isoissakin parvissa lentäviä alleja, merimetsoja ja haahkoja. Lintujen tarkkailija saattaa keväisenä päivänä havaita satoja tai jopa tuhansia muuttavia lintuja.
Etäämmällä vedessä liikkuu joskus myös hylkeitä. Nuoret hylkeet saattavat uida keväällä aivan rannoille asti. Ne voivat viipyä rannalla pitempäänkin, kunhan ihminen ei säikäytä niitä karkuun. Vanhemmat hylkeet käyttäytyvät varovaisemmin, mutta niitäkin voi nähdä pienen matkan päässä uimassa.
Kesäpäivänä Kallon elämää rikastuttavat myös sudenkorennot. Rantakallioilla lepäilee merisinikorentoja ja punasyyskorentoja, ja kasvillisuuden suojassa viihtyy pieniä hentosudenkorentoja, kuten hoikkatytönkorentoja ja okatytönkorentoja.
Auringon lämmittämillä kallioilla liikkujan saattaa yllättää rantakäärme, joka arkana eläimenä pujahtaa piiloon kivien koloihin. Luoto ympäristöineen tarjoaa rantakäärmeille oivan talvehtimispaikan.
Selkämeren tyrskyt lyövät Kallon rantakallioihin voimalla.
Esko Inberg
Suomi 100 vuotta -juttusarja tuotettiin yhteistyössä Suomen Luonnonvalokuvaajat SLV ry:n kanssa. Juttu on julkaistu GEO-lehdessä 9/2017.
Lue myös:
Tämä sivusto käyttää evästeitä käytettävyyden parantamiseksi. Jatkamalla sivuston käyttöä hyväksyt myös evästeiden käyttämisen.
© Fokus Media Finland. Materiaalin kopioiminen muuhun kuin yksityiseen, ei-kaupalliseen käyttöön kielletty.
Aineiston käyttö uuden palvelun osana kielletty.
Fokus Media Finland Oy, Hämeentie 135, 00560 Helsinki, Y-tunnus 2618356-2