Luonto
Tiede
Yhteiskunta
Kolumnit
Kilpailut
Asiakaspalvelu
Mediatiedot
Tilaa lehti
Tilaa lehti
Juri Oganesjan on maailman tunnetuimpia ydinfyysikoita ja ainoa elossa oleva ihminen, jonka mukaan on nimetty alkuaine, oganesson.

Juri Oganesjan on maailman tunnetuimpia ydinfyysikoita ja ainoa elossa oleva ihminen, jonka mukaan on nimetty alkuaine, oganesson.

Davide Monteleone

Mar­tin Schlak

9.5.2019

Mies, joka valmistaa alkuaineita

Kukaan ei ole löytänyt maailmasta yhtä monta alkuainetta kuin venäläinen Juri Oganesjan. Miksi hän törmäyttää edelleen atomeja ja luo aivan uusia aineita?

Ve­nä­läi­nen ydin­fyy­sik­ko Juri Oga­nes­jan on ai­noa elos­sa ole­va ih­mi­nen, jon­ka mu­kaan on ni­met­ty al­ku­ai­ne. Oga­nes­so­nin löy­tä­mi­nen kes­ti yli kym­me­nen vuot­ta.

Juri Oga­nes­jan on löy­tä­nyt tä­hän men­nes­sä kym­me­nen al­ku­ai­net­ta, mikä te­kee hä­nes­tä maa­il­man me­nes­tyk­sek­käim­män al­ku­ai­nei­den met­säs­tä­jän. Vai pi­täi­si­kö työs­tä käyt­tää sa­naa kek­si­mi­nen tai val­mis­ta­mi­nen? Vai­kea sa­noa, kos­ka oga­nes­son si­joit­tuu al­ku­ai­nei­den jak­sol­li­ses­sa jär­jes­tel­mäs­sä alu­eel­le, jon­ka al­ku­ai­neet ovat ää­rim­mäi­sen har­vi­nai­sia. Nii­tä ei ta­va­ta ke­mi­a­no­pe­tuk­sen har­joi­tus­töis­sä.

Oga­nes­ja­nin ni­meä kan­ta­van al­ku­ai­neen luo­mi­seen tar­vi­taan kah­ta ai­ne­so­saa. Oga­nes­so­nin yti­mes­sä on 118 pro­to­nia. Sen val­mis­tus­kus­tan­nuk­set ovat val­ta­vat ja sen eli­ni­kä on 2,5 mil­li­se­kun­tia.

Tois­ta oga­nes­so­nin läh­tö­ai­net­ta säi­ly­te­tään äm­pä­rin ko­koi­ses­sa lyi­jy­säi­li­ös­sä Dub­nan ydin­tut­ki­mus­lai­tok­ses­sa, joka si­jait­see sa­ta­kun­ta ki­lo­met­riä Mos­ko­vas­ta poh­joi­seen. Lyi­jy­säi­li­ön si­säs­sä on muu­ta­ma mil­lig­ram­ma ra­di­oak­tii­vis­ta ka­li­for­niu­mia, jon­ka ke­mi­al­li­nen merk­ki on Cf. Lai­tok­sen työn­te­ki­jät saa­vat ava­ta säi­li­ön ai­no­as­taan suo­ja­pu­vus­sa.

Toi­nen val­mis­tu­sai­ne, ha­pet­tu­nut kal­sium, on la­si­as­ti­as­sa kas­sa­kaa­pis­sa, joka on pääl­lys­tet­ty sa­mal­la neu­vos­to­ai­kai­sel­la ruu­tu­ku­vi­ol­la kuin huo­neen sei­nät. Lai­tok­sen yh­den työn­te­ki­jän ai­noa teh­tä­vä on pi­tää huol­ta täs­tä kal­siu­mis­ta ja kas­sa­kaa­pin avai­mes­ta.

Oga­nes­jan ker­too, et­tei jau­he ole ta­val­lis­ta kal­siu­mia. Sen yti­mes­sä on 28 neut­ro­nia eli kah­dek­san enem­män kuin ta­val­li­ses­ti. Neut­ro­nit ovat säh­kö­va­rauk­set­to­mia hiuk­ka­sia, jot­ka va­kaut­ta­vat ato­miy­din­tä. Luon­nos­sa täl­lais­ta kal­siu­mia esiin­tyy vain pie­niä mää­riä.

Maa­il­mas­sa on ai­no­as­taan yk­si tuo­tan­to­lai­tos, jos­sa har­vi­nai­nen kal­sium pys­ty­tään riit­tä­vän tar­kas­ti erot­te­le­maan ta­val­li­ses­ta. Lai­tos si­jait­see lä­hel­lä Ural­vuo­ris­toa ja tuot­taa vuo­des­sa 12 gram­maa eli tee­lu­si­kal­li­sen ver­ran tätä har­vi­nais­ta kal­siu­mia. Erä mak­saa kol­me mil­joo­naa dol­la­ria eli yli 2,6 mil­joo­naa eu­roa.

Oga­nes­jan ker­too yl­peyt­tä ää­nes­sään, et­tä hä­nen lai­tok­sen­sa os­taa koko vuo­si­tuo­tan­non. ”Kos­ka olem­me ai­noa asi­a­kas, saam­me alen­nus­ta.”

Kun hän en­sim­mäi­sen ker­ran sai val­mis­tu­sai­neet yh­dis­ty­mään uu­dek­si al­ku­ai­neek­si, se ha­jo­si 0,0025 se­kun­nin ku­lut­tua. Tou­hua voi­si pi­tää jär­jet­tö­mä­nä, ra­han tai ajan tai mo­lem­pien haas­kauk­se­na. Mut­ta sitä voi pi­tää myös ne­ron­lei­mauk­se­na. Sel­lai­sen ih­mi­sen älyn­vä­läyk­se­nä, joka ky­syy ai­no­a­na jou­kos­ta, mis­tä mei­tä ym­pä­röi­vät ai­neet poh­jim­mal­taan koos­tu­vat, mik­si osa niis­tä on va­kai­ta ja osa ha­jo­aa, ja on­ko tä­hän men­nes­sä löy­de­tyn al­ku­ai­nei­den jou­kon ul­ko­puo­lel­la ken­ties ai­van toi­sen­lais­ten al­ku­ai­nei­den val­ta­kun­ta.

Tai­ka­maa­il­ma.

Ydin­lai­tos kyl­män so­dan ajoil­ta

Oga­nes­ja­nin lai­tok­sen naa­pu­rei­ta ovat ydin­tur­val­li­suu­den ja te­o­reet­ti­sen fy­sii­kan lai­tok­set. Kol­mik­ko muo­dos­taa yh­des­sä nel­jän muun sa­mal­la ka­dul­la si­jait­se­van lai­tok­sen kans­sa Dub­nan tut­ki­mus­kes­kuk­sen, jon­ka vi­ral­li­nen nimi on ”Yh­tei­nen ydin­tut­ki­muk­sen ins­ti­tuut­ti”. Ai­neen pie­nim­pien ra­ken­ne­o­sas­ten tut­ki­muk­sel­le omis­te­tun tie­de­ka­dun erot­taa Dub­nan 70 000 asuk­kaan kau­pun­gis­ta ki­vi­kas­vois­ten so­ti­lai­den var­ti­oi­ma port­ti.

Ins­ti­tuut­ti on huip­pu­tut­ki­mu­syk­sik­kö maas­sa, jos­ta Neu­vos­to­lii­ton ha­jot­tua ka­to­si en­sin tut­ki­mus­ra­hoi­tus ja sit­ten suu­ri osa tut­ki­jois­ta.

Aja­tus tut­ki­mus­lai­tok­ses­ta vi­ri­si vuon­na 1952. Kyl­män so­dan ai­kaan yk­si­tois­ta län­si­val­ti­o­ta päät­ti ra­ken­taa Ge­ne­veen Eu­roo­pan hiuk­kas­fy­sii­kan tut­ki­mus­kes­kuk­sen, Cer­nin. So­si­a­lis­ti­sen maa­il­man vas­ta­ve­to seu­ra­si nel­jä vuot­ta myö­hem­min.

Kun sil­loin 23-vuo­ti­as Juri Oga­nes­jan ajoi en­sim­mäi­sen ker­ran Dub­nan tut­ki­mus­kes­kuk­seen, al­ku­ai­nei­den jak­sol­li­ses­sa jär­jes­tel­mäs­sä oli 17 al­ku­ai­net­ta vä­hem­män kuin nyt ja kau­pun­ki oli vain pie­ni työ­läis­taa­ja­ma Vol­gan var­rel­la.

Neu­vos­to­liit­to ha­lu­si tul­la maa­il­man joh­ta­vak­si tie­de­val­ti­ok­si. Se in­ves­toi tie­de­kau­pun­kei­hin­sa rut­kas­ti ra­haa ja ra­ken­nut­ti Dub­naan edul­li­sia asuin­kort­te­lei­ta ja oma­ko­ti­ta­lo­ja, jois­sa oli kau­niit pää­ty­kol­mi­ot. Kau­pun­kiin nou­si myös kult­tuu­ri­kes­kus ja myö­hem­min ui­ma­hal­li, jos­sa oli 50 met­rin al­las. Pian tut­ki­mus­kes­kus työl­lis­ti tu­hat ih­mis­tä. Ny­ky­ään työn­te­ki­jöi­tä on mel­kein 5 000.

Dub­nas­sa tut­ki­jat pe­reh­ty­vät ai­net­ta koos­sa pi­tä­viin voi­miin ja jäl­jit­tä­vät maa­il­man­kaik­keu­den kum­ma­jai­sia neut­rii­no­ja. Juri Oga­nes­jan tut­kii su­per­ras­kai­den ato­mien val­ta­kun­taa. Hän ha­lu­aa li­sä­tä al­ku­ai­nei­den lis­tal­le vie­lä yh­den, en­ti­siä ras­kaam­man. Sik­si hän ja hä­nen työ­to­ve­rin­sa ra­ken­ta­vat jät­ti­mäi­siä hiuk­kas­kiih­dyt­ti­miä ja pi­tä­vät nii­tä käyn­nis­sä kuu­kau­si­kau­pal­la. Ku­kaan ei pys­ty sa­no­maan, mitä hyö­tyä hei­dän löy­döis­tään ken­ties jos­kus on.

Kaik­ki al­koi Men­de­le­je­vis­tä

Ke­mi­an pe­ru­syk­sik­kö on al­ku­ai­ne. Al­ku­ai­neen ra­ken­ne mää­rää, kuin­ka kärk­kääs­ti se re­a­goi tois­ten kans­sa, on­ko se olo­muo­dol­taan kiin­teä vai nes­te­mäi­nen ja on­ko se kiil­tä­vä vai mat­ta­pin­tai­nen. Al­ku­ai­neet erot­taa toi­sis­taan yti­men po­si­tii­vi­ses­ti va­rau­tu­nei­den hiuk­kas­ten eli pro­to­nien mää­rä. Ke­vyim­mäl­lä al­ku­ai­neel­la ve­dyl­lä on yti­mes­sään vain yk­si pro­to­ni, ja tä­hän men­nes­sä ras­kaim­mal­la oga­nes­so­nil­la nii­tä on 118. Sil­ti se­kin on niin ke­vyt, et­tä yh­teen gram­maan oga­nes­so­nia tar­vi­taan 2 000 tril­joo­naa ato­mia, siis lu­ku­mää­rä, jos­sa kak­ko­sen pe­räs­sä on 21 nol­laa.

Vuon­na 1869 ve­nä­läi­nen ke­mis­ti Di­mit­ri Men­de­le­jev luo­kit­ti kaik­ki sil­loin tun­ne­tut al­ku­ai­neet nii­den mas­san mu­kaan tau­luk­koon. Kes­ke­nään sa­mal­la ta­val­la re­a­goi­vat al­ku­ai­neet, ku­ten esi­mer­kik­si al­ka­li­me­tal­lit tai ha­lo­gee­nit, hän si­joit­ti sa­maan sa­rak­kee­seen. Niin syn­tyi en­sim­mäi­nen jak­sol­li­sen jär­jes­tel­män luon­nos. Se oli ne­ron­lei­maus.

Men­de­le­je­vin tau­luk­ko pani al­ku­ai­neet jär­jes­tyk­seen, mut­ta sen avul­la pys­tyi myös en­nus­ta­maan vie­lä löy­tä­mis­tään odot­ta­vien al­ku­ai­nei­den omi­nai­suuk­sia, ku­ten nii­den mas­san ja kie­hu­mis­pis­teen.

Tut­ki­jat kaik­ki­al­la maa­il­mas­sa läh­ti­vät täyt­tä­mään Men­de­le­je­vin tau­lu­kon auk­ko­koh­tia. Kuu­si vuot­ta myö­hem­min rans­ka­lai­nen ke­mis­ti pis­ti pa­lan sink­ki­pi­tois­ta mal­mia hap­poon ja huo­ma­si, et­tä sen pin­taan muo­dos­tui ohut ho­pe­an­hoh­toi­nen ker­ros. Hän kuu­men­si ker­ros­ta ja ha­vait­si mit­ta­lait­teil­laan en­nen­nä­ke­mät­tö­män spekt­rin. Hän oli löy­tä­nyt gal­liu­min. Men­de­le­je­vin tau­lu­kos­sa oli yk­si auk­ko vä­hem­män.

Vuon­na 1937 val­mis­tet­tiin en­sim­mäi­nen kei­no­te­koi­nen al­ku­ai­ne tek­ne­tium. Kah­dek­san vuot­ta myö­hem­min kaik­ki Men­de­le­je­vin tau­lu­kon au­kot oli täy­tet­ty. Sen jäl­keen fyy­si­kot ovat poh­ti­neet, voi­ko al­ku­ai­nei­den lis­taa jat­kaa lo­put­to­miin vai päät­tyy­kö jak­sol­li­nen jär­jes­tel­mä jos­kus.

He ovat val­mis­ta­neet yhä ras­kaam­pia al­ku­ai­nei­ta ja ni­men­neet nii­tä maa­kun­tien, kau­pun­kien ja tut­ki­joi­den mu­kaan: has­sium, darms­tad­tium, mos­ko­vium, men­de­le­vium, meit­ne­rium. Ne kaik­ki ovat ra­di­oak­tii­vi­sia, ha­jo­a­vat ly­hy­es­sä ajas­sa, ei­kä nii­tä esiin­ny luon­nos­sa.

Ny­ky­a­jan al­ke­mis­tit

Pe­ri­aat­tees­sa ras­kas al­ku­ai­ne on sitä epä­va­kaam­pi, mitä enem­män sen yti­mes­sä on pro­to­ne­ja. Yti­men mas­san yhä kas­va­es­sa tämä lai­na­lai­suus saat­taa kui­ten­kin kään­tyä päin­vas­tai­sek­si. Fyy­si­kot ovat las­ke­neet su­per­ras­kail­le al­ku­ai­neil­le niin sa­not­tu­ja maa­gi­sia lu­ku­ja. Kun yti­men osas­ten lu­ku­mää­rä on täl­lai­nen luku, en­nus­tei­den mu­kaan yti­men hiuk­ka­set si­tou­tu­vat tiu­kem­min toi­siin­sa, sa­maan ta­paan kuin mat­kus­ta­jat täy­teen ah­de­tus­sa bus­sis­sa sen jar­rut­ta­es­sa.

Tut­ki­jat pu­hu­vat sta­bii­li­suu­den saa­res­ta. Hei­dän kor­vis­saan se kuu­los­taa lu­pauk­sel­ta, maa­til­kul­ta aa­val­la epä­va­kau­den me­rel­lä. He lä­hes­ty­vät sen ran­ta­vii­vaa kuin löy­tö­ret­kei­li­jät, jot­ka mat­kaa­vat tun­te­mat­to­maan val­ta­kun­taan.

Oga­nes­jan us­koo löy­tä­vän­sä saa­rel­ta tois­tai­sek­si tun­te­mat­to­man ai­neen muo­don. Ato­me­ja, jot­ka käyt­täy­ty­vät toi­sin kuin kaik­ki ar­ki­päi­väs­tä tun­te­mam­me.

Ku­kaan ei pys­ty var­mas­ti sa­no­maan, mil­lai­sia ek­soot­ti­sia omi­nai­suuk­sia uu­sil­la ai­neil­la oli­si. Niis­tä voi­si eh­kä ra­ken­taa voi­mak­kai­ta mag­neet­te­ja, ken­ties ne oli­si­vat eri­tyi­sen hy­viä joh­tei­ta tai nii­tä voi­tai­siin käyt­tää lää­ke­tie­tees­sä uu­den­lai­siin hoi­toi­hin.

Kun Juri Oga­nes­jan pu­huu sta­bii­li­suu­den saa­res­ta, hä­nen ää­nen­sä hil­je­nee mil­tei kuis­kauk­sek­si. Löy­ty­vien al­ku­ai­nei­den eli­ni­kä saat­taa ol­la päi­viä, vuo­sia tai ken­ties jopa sa­to­ja tai mil­joo­nia vuo­sia.

Oga­nes­jan tah­too as­tua saa­rel­le en­sim­mäi­se­nä. Sik­si hän jat­kaa työ­tään, vaik­ka hän oli­si voi­nut jää­dä eläk­keel­le jo vuo­si­kau­sia sit­ten. Sik­si hän yh­dis­tää lai­tok­ses­saan kä­sit­tä­mät­tö­män kal­lis­ta jau­het­ta ja ra­di­oak­tii­vi­sia ai­nei­ta.

Oga­nes­jan sa­noo vä­lil­lä tun­te­van­sa it­sen­sä ny­ky­a­jan al­ke­mis­tik­si. Kes­ki­a­jan al­ke­mis­tit te­ki­vät var­hais­ta pe­rus­tut­ki­mus­ta ja yrit­ti­vät muut­taa ai­nei­ta toi­sik­si. He höy­rys­ti­vät elo­ho­pe­aa mit­ta­la­seis­sa, kuu­men­si­vat lyi­jyä uu­neis­sa ja li­sä­si­vät jouk­koon jau­het­ta, jon­ka piti su­lau­tua epä­ja­loi­hin me­tal­lei­hin ja muut­taa ne kul­lak­si.

”Al­ke­mis­tit hok­sa­si­vat, et­tä al­ku­ai­nei­den muut­ta­mi­nen toi­sik­si vaa­tii ener­gi­aa”, Oga­nes­jan sa­noo.

He ei­vät vain tien­neet, kuin­ka pal­jon.

Ih­me ta­pah­tuu te­räs­hir­vi­ön uu­me­nis­sa

Ren­gas­kiih­dy­tin U400 ly­my­ää hei­kos­ti va­lais­tun käy­tä­vän pääs­sä sy­väl­lä Oga­nes­ja­nin tut­ki­mus­lai­tok­sen uu­me­nis­sa. Sen luo pää­see kah­des­ta pans­sa­ri­o­ves­ta, joi­den ylä­puo­lel­la pa­laa useim­mi­ten si­sään­pää­syn kiel­tä­vä pu­nai­nen valo. Ovien ta­ka­na avau­tuu voi­mis­te­lu­sa­lin ko­koi­nen tila. Si­säl­lä sei­soo vaa­le­an­si­ni­sek­si maa­lat­tu te­räs­hir­viö. Se näyt­tää kol­hol­ta kuin me­ri­kont­ti ja pai­naa kym­me­nen jum­bo­je­tin ver­ran. Säh­köä se ku­lut­taa yh­tä pal­jon kuin pie­ni kau­pun­ki.

Se­lit­tä­es­sään hir­vi­ön toi­min­taa fyy­si­kot käyt­tä­vät sel­lai­sia sa­no­ja kuin io­ni­läh­de, Lo­rent­zin voi­ma ja tyh­ji­öe­lekt­ro­di. Hiu­kan yk­sin­ker­tai­sem­min sa­not­tu­na kyse on lait­teis­tos­ta, joka sin­ko­aa ato­mit elä­män­sä no­peim­mal­le mat­kal­le.

Mat­ka al­kaa uu­nis­ta, jos­sa kal­sium höy­rys­te­tään. Siel­tä se vir­taa kaa­su­na kam­mi­oon, jos­sa mik­ro­aal­lot ir­rot­ta­vat ato­meis­ta ne­ga­tii­vi­ses­ti va­rau­tu­nei­ta elekt­ro­ne­ja. Tä­män jäl­keen kal­siu­ma­to­mien va­raus on po­si­tii­vi­nen, eli ne jat­ka­vat mat­kaan­sa io­nei­na. Io­nit pää­ty­vät kah­den val­ta­van mag­nee­tin vä­liin. Mag­nee­tit sul­ke­vat ne si­sään­sä kuin säm­py­län puo­lik­kaat ja pa­kot­ta­vat ne kii­tä­mään laa­je­ne­vaa ym­py­rää. Sa­mal­la säh­kö­ken­tät kiih­dyt­tä­vät koko ajan nii­den vauh­tia. Kun io­nit läh­te­vät mag­neet­tien vä­lis­tä, nii­den no­peus yl­tää kym­me­ne­so­saan va­lon­no­peu­des­ta.

Kal­siu­mi­o­nit kii­tä­vät sa­de­ve­si­kou­run pak­suis­ta put­kea pit­kin plek­si­la­si­seen laa­tik­koon, jos­sa pyö­rii maa­li­tau­lua muis­tut­ta­va pyö­reä levy. Sen pin­nal­le on höy­rys­tet­ty ohut ker­ros ka­li­for­niu­ma­to­me­ja.

Laa­ti­kon ta­pah­tu­mia ei pys­ty nä­ke­mään. Nii­tä ha­vain­nol­lis­taa kak­si las­ku­toi­mi­tus­ta.

Toi­nen, yk­sin­ker­tai­nen yn­nä­las­ku kuu­luu näin: Kos­ka kal­siu­ma­to­mis­sa on 20 pro­to­nia ja ka­li­for­niu­mis­sa 98, pro­to­ne­ja on yh­teen­sä 118. Toi­nen, pal­jon mut­kik­kaam­pi las­ku­toi­mi­tus joh­de­taan kah­des­ta ydin­hiuk­ka­siin vai­kut­ta­vas­ta pe­rus­voi­mas­ta.

Pe­rus­voi­mis­ta toi­nen on säh­kö­mag­neet­ti­nen voi­ma, joka saa po­si­tii­vi­ses­ti va­rau­tu­neet yti­met hyl­ki­mään toi­si­aan. Se es­tää kal­siu­mia ja ka­li­for­niu­mia su­lau­tu­mas­ta spon­taa­nis­ti yh­teen. Jos kal­sium kui­ten­kin sin­gah­taa pai­kal­le tar­peek­si vin­haa vauh­tia, yti­met pää­ty­vät niin lä­hek­käin, et­tä nii­hin al­kaa vai­kut­taa toi­nen pe­rus­voi­ma. Sen nimi on vah­va ydin­voi­ma, ja se saa yti­men hiuk­ka­set ve­tä­mään toi­si­aan puo­leen­sa. Yti­met su­lau­tu­vat yh­teen, ja syn­tyy uu­si al­ku­ai­ne.

Fyy­si­kot pys­ty­vät las­ke­maan, mil­lä to­den­nä­köi­syy­del­lä yti­mien yh­ty­mi­nen ta­pah­tuu. Mut­ta ta­pah­tuu­ko se to­del­la, näh­dään vas­ta kun kiih­dy­tin U400 on käyn­nis­sä.

Al­ku­ai­neen nu­me­ro 119 met­säs­tys

Ku­kaan ei tie­dä, mi­hin sta­bii­li­suu­den saa­ri tar­kal­leen si­joit­tuu. Osa fyy­si­kois­ta us­koo, et­tä se voi­si al­kaa jo al­ku­ai­neen 114 sel­lai­ses­ta iso­too­pis­ta, jon­ka yti­mes­sä on eri­tyi­sen pal­jon neut­ro­ne­ja. Toi­set taas veik­kaa­vat al­ku­ai­nei­ta 120 tai 126.

Oga­nes­jan sa­noo, et­tä ar­voi­tus rat­ke­aa ai­no­as­taan val­mis­ta­mal­la ky­sei­siä al­ku­ai­nei­ta. Hä­nen on pi­det­tä­vä kii­ret­tä, mi­kä­li hän tah­too eh­tiä en­sim­mäi­se­nä. Myös Ja­pa­nis­sa on läh­det­ty al­ku­ai­nei­den 119 ja 120 jäl­jil­le.

Suu­rin haas­te on so­pi­vien val­mis­tu­sai­nei­den va­lin­ta. Oga­nes­jan voi­si va­li­ta pai­na­van am­muk­sen ja vaih­taa kal­siu­min ti­taa­niin. Mut­ta sil­loin ai­nei­den yh­dis­ty­mi­sen to­den­nä­köi­syys pu­to­ai­si kah­des­kym­me­ne­so­saan. Hän voi­si myös pääl­lys­tää maa­li­tau­lun­sa eins­tei­niu­mil­la, ras­kaam­mal­la al­ku­ai­neel­la. Mut­ta kos­ka sen eli­ni­kä on vain noin 20 päi­vää, se saat­tai­si ha­jo­ta ko­ko­naan, en­nen kuin en­sim­mäis­tä­kään uut­ta ato­mia syn­tyi­si.

Oga­nes­jan to­te­aa, et­tä oga­nes­so­nin teko oli help­poa ver­rat­tu­na al­ku­ai­neen 119 val­mis­ta­mi­seen.

Hä­nen lai­tok­seen­sa on ra­ken­teil­la en­tis­tä suu­rem­pi hal­li, jo­hon tu­lee uu­si kiih­dy­tin. Oga­nes­jan ni­mit­tää lai­tet­ta su­per­ras­kai­den al­ku­ai­nei­den teh­taak­si. Se tuot­taa kym­me­nen ker­taa niin voi­mak­kaan io­ni­suih­kun kuin U400. Kun pu­nai­nen lamp­pu syt­tyy teh­taan oven pääl­lä ja ato­mit lä­he­te­tään mat­kaan kiih­dyt­ti­mes­sä, tut­ki­jat viet­tä­vät taas öi­tään lai­tok­sen soh­val­la. Vla­di­mir Ut­jon­kov käy joka aa­mu läpi pit­kän lis­tan lu­ku­ja, ja ydin­fyy­sik­ko Juri Oga­nes­jan odot­te­lee pu­he­lin­soit­toa.

Oga­nes­jan oli 68-vuo­ti­as val­mis­ta­es­saan al­ku­ai­neen, jon­ka eli­ni­kä oli 2,5 mil­li­se­kun­tia. Jäl­jel­lä ole­vi­na vuo­si­naan hän tah­too luo­da ai­neen, joka kes­tää ikui­ses­ti.

Jut­tu on jul­kais­tu ko­ko­nai­suu­des­saan GEO-leh­des­sä 3/2019.

Lue myös:

Tun­net­ko fy­sii­kan häi­ri­kön?

Täh­ti­ky­lä Ari­zo­nan aa­vi­kol­la

Suosittelemme

Janne Hiedanniemi (alh.), Tuomas Hiedanniemi ja Kari Saarilahti kuvattiin päiväkoti Vaahterassa Helsingissä.

Janne Hiedanniemi (alh.), Tuomas Hiedanniemi ja Kari Saarilahti kuvattiin päiväkoti Vaahterassa Helsingissä.

Hanna Linnakko

Yhdeksän kysymystä uudenlaisesta musiikinopetuksesta

Mitä tapahtuu, kun kaksi veljestä ja heidän kaverinsa, kaikki opettajia ja musiikin ammattilaisia, lyövät päänsä yhteen? Syntyy innovaatio, joka tuo musiikin uuden teknologian avustuksella entistä vahvemmin päiväkoteihin ja kouluihin. Janne Hiedanniemi kertoo lisää.

Tähden peittyessä asteroidin taakse syntyy valon taipumiskuvio, joka paljastaa tähden läpimitan.

Tähden peittyessä asteroidin taakse syntyy valon taipumiskuvio, joka paljastaa tähden läpimitan.

DESY / Lucid Berlin

Uusi apuväline tähtien koon mittaamiseen

Aurinkoamme kiertävät asteroidit auttavat mittaamaan tähtien halkaisijoita aiempaa tarkemmin. Enää mittausapuna ei tarvita Kuuta.

Ilmasto muuttuu, entä ihminen?

Aineenvaihduntaa tutkittiin aivokuvausten avulla.

Aineenvaihduntaa tutkittiin aivokuvausten avulla.

Matt Miller

Naisilla on nuorekkaat aivot

Moni nainen on pari vuotta biologista ikäänsä nuorempi. Näin on ainakin, jos katsotaan aivojen sokeriaineenvaihduntaa.

Työn merkityksellisyydestä

Janne Hiedanniemi (alh.), Tuomas Hiedanniemi ja Kari Saarilahti kuvattiin päiväkoti Vaahterassa Helsingissä.

Janne Hiedanniemi (alh.), Tuomas Hiedanniemi ja Kari Saarilahti kuvattiin päiväkoti Vaahterassa Helsingissä.

Hanna Linnakko

Yhdeksän kysymystä uudenlaisesta musiikinopetuksesta

Mitä tapahtuu, kun kaksi veljestä ja heidän kaverinsa, kaikki opettajia ja musiikin ammattilaisia, lyövät päänsä yhteen? Syntyy innovaatio, joka tuo musiikin uuden teknologian avustuksella entistä vahvemmin päiväkoteihin ja kouluihin. Janne Hiedanniemi kertoo lisää.

Tähden peittyessä asteroidin taakse syntyy valon taipumiskuvio, joka paljastaa tähden läpimitan.

Tähden peittyessä asteroidin taakse syntyy valon taipumiskuvio, joka paljastaa tähden läpimitan.

DESY / Lucid Berlin

Uusi apuväline tähtien koon mittaamiseen

Aurinkoamme kiertävät asteroidit auttavat mittaamaan tähtien halkaisijoita aiempaa tarkemmin. Enää mittausapuna ei tarvita Kuuta.

Ilmasto muuttuu, entä ihminen?

Aineenvaihduntaa tutkittiin aivokuvausten avulla.

Aineenvaihduntaa tutkittiin aivokuvausten avulla.

Matt Miller

Naisilla on nuorekkaat aivot

Moni nainen on pari vuotta biologista ikäänsä nuorempi. Näin on ainakin, jos katsotaan aivojen sokeriaineenvaihduntaa.

Työn merkityksellisyydestä

Tukkasotkia pesii Suomenojalla parikymmentä paria.

Tukkasotkia pesii Suomenojalla parikymmentä paria.

Esa Mälkönen

Espoossa piileskelee yllätys

Eteläisestä Espoosta, Suomenojan venesataman vierestä löytyy jotakin ihmeellistä. Aivan keskellä asutusta pesii useita Suomessa harvinaisia lintulajeja.

Fuego-tulivuori eli Volcan de Fuego purkautuu säännöllisesti. Rauhallisena aikana sitä voi kuvata turvallisesti.

Fuego-tulivuori eli Volcan de Fuego purkautuu säännöllisesti. Rauhallisena aikana sitä voi kuvata turvallisesti.

Aleksi Ilpala

Lukijan kuva: Siellä missä tuli sijaitsee

Tulivuoret kiehtovat Aleksi Ilpalaa sekä valokuvauksen että tieteen kannalta. Ei siis ihme, että hänen Lukijan kuvansa esittää yhtä maailman tunnetuimmista tulivuorista.

Sirkus Bidonen 15 jäsentä ja heidän harmaapartainen johtajansa François Rauline ryhmäkuvassa.

Sirkus Bidonen 15 jäsentä ja heidän harmaapartainen johtajansa François Rauline ryhmäkuvassa.

Stephanie Gengotti

Aivan erilainen sirkus

Sirkus Bidonen esiintyjät tekevät pienistä kommelluksista taidetta. Leijonien sijaan tässä sirkuksessa näkee nuoralla tanssivia kanoja ja huippuunsa treenattujen vartaloiden sijaan leikkisiä sieluja.

Perhosten mesiruokavaliossa on niukasti kivennäisaineita. Ne etsivät suoloja usein oudoista paikoista,  tässä tapauksessa päivää paistattavan amatsoninjokikilpikonnan kyynelistä.

Perhosten mesiruokavaliossa on niukasti kivennäisaineita. Ne etsivät suoloja usein oudoista paikoista, tässä tapauksessa päivää paistattavan amatsoninjokikilpikonnan kyynelistä.

Pete Oxford / Minden Pictures

Eläinmaailman oudot ateriat

Miljoonien eläinlajien joukkoon mahtuu monta tapaa hankkia ravintoa. Jotkut niistä voivat oudoksuttaa tai puistattaa meitä ihmisiä, mutta kaikki ovat eloonjäämisen kannalta tarkoituksenmukaisia.

Lukuvinkit

Sallan luonto lumoaa

Lukijan kuva: Finnmarkin katolla

Voiko stressi periytyä lapsille?

Keijupölyä sivistykseen

Luontoa läheltä

Panaman uivat laiskiaiset

Monnilla on liikkuva kallo

Armottoman savannin lapset

Naisilla on nuorekkaat aivot

Taitelijan tarinasta apua muistisairaille?

Lukuvinkit

Sallan luonto lumoaa

Lukijan kuva: Finnmarkin katolla

Voiko stressi periytyä lapsille?

Keijupölyä sivistykseen

Luontoa läheltä

Panaman uivat laiskiaiset

Monnilla on liikkuva kallo

Armottoman savannin lapset

Naisilla on nuorekkaat aivot

Taitelijan tarinasta apua muistisairaille?

Tämä sivusto käyttää evästeitä käytettävyyden parantamiseksi. Jatkamalla sivuston käyttöä hyväksyt myös evästeiden käyttämisen.

Yhteystiedot Rekisteriseloste Ehdot ja luvat Tietosuoja Peruuttamisohjeet

© Fokus Media Finland. Materiaalin kopioiminen muuhun kuin yksityiseen, ei-kaupalliseen käyttöön kielletty.
Aineiston käyttö uuden palvelun osana kielletty.

Fokus Media Finland Oy, Hämeentie 135, 00560 Helsinki, Y-tunnus 2618356-2