Kitakala houkuttelee saaliin luokseen leuasta kasvavalla hohtavalla syötillä. Hirmuiset leuat odottavat levällään kuin karhunraudat.
Norbert Wu / Minden Pictures
Maija Karala
Syvissä merissä uivat eläimet eivät tunne meren pohjaa tai pintaa eivätkä päivää tai yötä. Mutta valoa niidenkin maailmassa on.
Pienen punaisen katkaravun kyljissä on himmeästi hohtavia sinisiä pilkkuja. Niiden avulla se saa naamioitumisapua ylhäältä siilautuvasta päivänvalosta, joka on melkein liian heikkoa ihmissilmin nähtäväksi. Valopisteiden ansiosta eläimen alapuolella vaaniva saalistaja ei erota ravun tummaa siluettia.
Katkarapu on nähnyt jotain – kaukana erottuu heikko sinivihreä valo. Onko se lajitoveri? Rapu ui uteliaana lähemmäs, mutta teko on vähällä koitua sen kohtaloksi. Se onnistuu hiuksenhienosti välttämään hirmuisen kitakalan yhteen louskahtavat hampaat. Valopilkku olikin petokalan leuasta kasvava itsevalaiseva syötti.
Katkarapu turvautuu erikoiseen puolustuskeinoon. Se sylkäisee suustaan kirkkaansinistä valoa hohtavan pilven kuin tultasyöksevä lohikäärme. Kun kitakala on vielä sokaistunut äkillisestä kirkkaudesta, pikkuinen katkarapu pyrähtää tiehensä.
Yllättävän yleinen ilmiö
Bioluminesenssi, toisin sanoen oman valonsa tuottaminen, on yllättävän yleistä eliöillä, jotka elävät pimeissä paikoissa: meren uumenissa, luolissa tai öisessä metsässä.
Valo syntyy pohjimmiltaan aina samalla tavalla. Se on kemiallinen reaktio, jossa lusiferiini-niminen pigmentti hapettuu. Hapen ja lusiferiinin reaktiota vauhdittaa kolmas osakas, entsyymi, jota nimitetään lusiferaasiksi.
Muuta yhteistä erilaisten eliöiden bioluminesenssilla ei sitten olekaan. Eri lusiferaasit ja lusiferiinit toimivat samalla tavoin mutta ovat kemiallisesti aivan erilaisia, sillä bioluminesenssi on kehittynyt itsenäisesti ainakin 40 kertaa.
Jotkin eliöt tuottavat ilmiöön tarvittavat yhdisteet itse ja toiset varastavat ne saaliidensa kehoista. Kolmannet pitävät kudoksissaan symbioottisia mikrobeja, jotka tuottavat valon. Monenlaisia mekanismeja voi olla vielä löytämättäkin.
Bioluminesenssia tavataan myös Suomessa
Suomen luonnossakaan bioluminesenssi ei ole tuntematonta. Kesäyönä voi nähdä kasvillisuudessa keltavihreän valopisteen, joka himmenee ja kirkastuu taas. Se on kiiltomato, oikeastaan kovakuoriainen, vaikka lajin naaraat ovatkin koko elämänsä siivettömiä ja olemukseltaan toukkamaisia.
Kiiltomadon valo on kutsu. Sen avulla pieni, siivekäs koiras löytää parittelukumppanin luokse. Myös koiraalla on peräpäässään pieni valoelin, mutta sitä tärkeämmät ovat eläimen suuret silmät, joilla se erottaa naaraan valon jo kaukaa.
Suomalaiset tarinat tuntevat myös peikonkullan, pimeässä metsässä hohtavan vihreän valon. Sen voi nähdä lahoavissa puissa, kannoissa tai joskus maassakin. Aavemaisen ilmiön aiheuttavat valoa tuottavat mesisienet.
Vaikka peikonkulta tunnettiin jo Aristoteleen aikaan, vieläkään ei ole täyttä varmuutta siitä, miksi sienet hohtavat. Ominaisuutta on arveltu keinoksi joko kutsua tai karkottaa sieniä syöviä eläimiä.
Yksi vaihtoehto on, että valo on näiden sienten erityisen elämäntavan aiheuttama sivutuote. Ne ovat kaikki valkolahottajia, eli ainoita eliöitä, jotka pystyvät tehokkaasti hajottamaan puun sisältämää ligniiniä. Kenties valo on niiden keino päästä eroon ligniinin hajotuksessa syntyvästä ylimääräisestä hapesta, joka vaurioittaisi niiden soluja. Bioluminesenssissa on vielä paljon salaisuuksia paljastettavana.
Juttu on julkaistu GEO-lehdessä 10/2019.
Lue myös:
Eläimet saapuvat, kun tuore ruoho on parhaimmillaan, ja synnyttävät heti tultuaan.
Peter Mather / Minden Pictures
Angola itsenäistyi vuonna 1975 ja ajautui pitkään sisällissotaan. Nyt maa yrittää toipua talouskriisistä ja uudistua.
Eric Lafforgue
Syyskuun yö on kylmä ja tyyni - revontulet hohtavat Naruskajärven yllä.
Leo Laurikainen
Madagaskarin Berentyssa elää enemmän luonnonvaraisia rengashäntämakeja kuin millään muulla suojelualueella.
Cyril Ruoso / Minden Pictures
Kova pakkanen huurruttaa Lanakosken puut ja jäädyttää vesiroiskeet kivien pinnoille.
Seppo Peltonen
Eläimet saapuvat, kun tuore ruoho on parhaimmillaan, ja synnyttävät heti tultuaan.
Peter Mather / Minden Pictures
Angola itsenäistyi vuonna 1975 ja ajautui pitkään sisällissotaan. Nyt maa yrittää toipua talouskriisistä ja uudistua.
Eric Lafforgue
Syyskuun yö on kylmä ja tyyni - revontulet hohtavat Naruskajärven yllä.
Leo Laurikainen
Madagaskarin Berentyssa elää enemmän luonnonvaraisia rengashäntämakeja kuin millään muulla suojelualueella.
Cyril Ruoso / Minden Pictures
Kova pakkanen huurruttaa Lanakosken puut ja jäädyttää vesiroiskeet kivien pinnoille.
Seppo Peltonen
Tähän ei susi pysty. Koiran kyky hellyttäviin ilmeisiin muotoutui kesytyksen aikana.
Unsplash
Yrjö Piirto kuvasi argentiinalaismiehen Buenos Airesissa.
Yrjö Piirto
Sekä luonnonsuojelu että turismi ovat Seychelleille elintärkeitä.
Sergi Reboredo
Tämä sivusto käyttää evästeitä käytettävyyden parantamiseksi. Jatkamalla sivuston käyttöä hyväksyt myös evästeiden käyttämisen.
© Fokus Media Finland. Materiaalin kopioiminen muuhun kuin yksityiseen, ei-kaupalliseen käyttöön kielletty.
Aineiston käyttö uuden palvelun osana kielletty.
Fokus Media Finland Oy, Hämeentie 135, 00560 Helsinki, Y-tunnus 2618356-2