Jälkeläiset ovat Etelämantereellakin ihastelun ja ihmetyksen aihe.
iStock
Anu Piippo
GEO kirjoitti vuonna 2013 eli kuudentena ilmestymisvuonnaan Suomessa Etelämantereen keisaripingviineistä, joiden populaatiot olivat hupenemassa. Keisaripingviini on noin 20 pingviinilajista suurikokoisin: se kasvaa yleensä noin 120 senttimetrin pituiseksi.
Uutiskuvissa on nähty dramaattisia kuvia lohkeavista jäävuorista ja nälkiintyneistä jääkarhuista. Viime vuosina on kuitenkin saatu myös runsaasti tutkimustietoa Etelämantereesta ja sen pingviiniyhdyskunnista. Niiden perusteella eteläisen arktisen alueen ja sen asukkaiden tila ei ole paranemassa.
”Viime vuonna julkaistu tutkimus kertoi, että keisaripingviinit saattavat hävitä sukupuuttoon tämän vuosisadan loppuun mennessä”, sanoo ympäristöekologian dosentti Mia Rönkä Turun yliopiston biodiversiteettiyksiköstä.
”Tutkijat selvittivät, miten keisaripingviinit pystyvät vaeltamaan uusille elinalueille elinympäristöjen muuttuessa ilmastonmuutoksen myötä. Lopputulos oli, että keisaripingviinien elinalueet heikkenevät sellaista vauhtia, että vaikka ne yrittävät sopeutua ja etsiä uusia elinalueita, voi käydä niin, ettei niillä ole enää alueita, minne vaeltaa.”
Mia Rönkä on tutkinut suomalaisia saaristolintuja, ja hän toimii myös Arktisen neuvoston biodiversiteettityöryhmän alaisen merilintuasiantuntijaryhmän puheenjohtajana. Vaikka Arktisen neuvoston työ käsitteleekin pohjoista aluetta, tässä CBird-nimellä tunnetussa asiantuntijaryhmässä on tarkkailijoina mukana myös eteläisen napa-alueen asiantuntijoita.
Vielä tuoreempi tutkimus kuningaspingviineistä tuotti lähes yhtä tylyn skenaarion. Siinä todettiin, että ravinteita meressä pintaan nostava kumpuamisilmiö voi ilmastonmuutoksen vuoksi siirtyä niin kauas kuningaspingviinien asuinalueilta, etteivät ne ehdi enää käydä hakemassa poikasilleen ruokaa riittävän nopeasti. Ennusteen mukaan 70 prosenttia kuningaspingviineistä ei pystyisi vuosisadan lopussa elämään nykyisillä elinalueillaan, jolloin niidenkin pitäisi löytää uusia alueita, jotta kanta ei pienentyisi.
Hyviäkin uutisia
Osa uudesta tiedosta on ollut myönteisempää. Äskettäin kerrottiin, että Antarktiksen itäpuolella sijaitsevilta Dangersaarilta on löytynyt aiemmin tuntemattomia jääpingviiniyhdyskuntia. Niiden kooksi arvioitiin jopa 1,5 miljoonaa lintua.
Dangersaarten ”löytö” on esimerkki kokonaan uusien välineiden käytöstä pingviinitutkimuksessa. Jääpingviinien laskennassa käytettiin hyväksi lennokkeja eli drooneja. Myös satelliittikuvista on seurattu tarkasti muun muassa pingviinien guano- eli ulostekertymiä ja saatu siten lisävihiä yhdyskunnista.
”Etelämantereen ympäristössä osa alueista on usein ahtojäiden saartamia, joten ihminen ei edes pääse paikan päälle kovin helposti. Droonit ja satelliitit säästävät paljon aikaa ja rahaa, ja pingviinit ja niiden elinympäristö säästyvät yhdyskunnissa käymisen aiheuttamalta häiriöltä.”
Toinen aivan äskettäin julkaistu tutkimus antoi lisätietoa merilintujen ulosteissaan mereltä maalle tuomista ravinteista. Maailmanlaajuinen arvio näistä typpi- ja fosforimääristä oli 3,8 miljardia kiloa typpeä ja 631 miljoonaa kiloa fosforia. Osa ulosteissa olevista ravinteista on lisäksi helposti liukenevassa muodossa ja siten maalla ja meressä elävien kasvien käytettävissä.
”Tutkimuksessa todettiin, että merilintuyhdyskuntien lannoittava vaikutus on erityisen suuri Etelämantereen ympäristössä, jossa yksilömäärät ovat suuria ja lajit kookkaita. Lajilistauksen neljä ensimmäistä lajia olivat kultatöyhtöpingviini, kuningaspingviini, myssypingviini ja jääpingviini”, Mia Rönkä sanoo.
Useimmat tutkimustulokset kertovat kuitenkin ilmastonmuutoksen vaikuttavan niin pohjoisen kuin eteläisen napa-alueen elämään. Keisaripingviinin kannalta jäätiköiden hupeneminen on erityisen tuhoisaa, sillä se on todennäköisesti maailman ainoa lintulaji, joka pesii meren jäällä.
”Valtaosa tällä hetkellä elävästä arviolta 238 000 keisaripingviiniparista ei mene ikinä maalle. Jäällä pesimisen lisäksi ne etsivät ruokansa merestä. Jos meren jää hupenee, menetetään tietenkin niiden pesimäympäristö.”
Rönkä muistuttaa kuitenkin, ettei ilmastonmuutoksen vaikutus jään laajuuteen ole yksiviivaista. Vaikka jää hupenee läntiseltä Etelämantereelta, sen laajuus on idempänä kasvanut. Se johtuu luultavasti kylmistä sulamisvesistä ja tuuliolosuhteista.
”Se että jää on idempänä laajempi, voi olla myös huono asia, koska pingviinien kulkemat matkat pidentyvät. Kaiken kaikkiaan vaikutukset ovat monimutkaisia. Yleisesti on toki arvioitu, että jää alkaa vähentyä sekä laajuudeltaan että paksuudeltaan.”
Ilmastonmuutos vaikuttaa pingviineihin myös epäsuorasti esimerkiksi merivirtausten ja meriveden lämpötilan muuttumisen kautta.
Osa pingviinilajeista elää huomattavasti pohjoisemmassa kuin Etelämanner, esimerkiksi eteläisessä Afrikassa ja Galapagossaarilla. Eri lajeilla ja erilaisissa elinympäristöissä akuutein uhka voikin tulla muualta kuin ilmastonmuutoksesta. Ylikalastus johtaa ihmisen ja pingviinien kilpailuun ravinnosta eli esimerkiksi kaloista, mustekaloista ja krillistä.
”Joillekin lajeille kalastus on ongelma sivusaaliskuolleisuuden takia. Silloin pingviinit tarttuvat kalapyydyksiin ja hukkuvat. Joillakin lajeilla öljyvahingot ovat merkittävä riski. Viime aikoina on saatu uutta tietoa valtameriin ja myös Etelämantereen alueelle kertyvästä mikromuovista. Erityisesti valtamerten saarilla tulokaslajit voivat olla haitta”, Rönkä luettelee.
Näistä toimenpiteistä on apua
Maailman pingviinilajeista viisi on IUCN:n uhanalaisluokituksen mukaan elinvoimaisia. Kolme lajia on listattu silmälläpidettäviksi, viisi vaarantuneiksi ja viisi erittäin uhanalaisiksi. Keisaripingviinien luokitus on tällä vuosikymmenellä heikentynyt silmälläpidettäväksi.
Mitä keinoja meillä on auttaa pingviinejä säilymään?
”Kriittinen asia on tietysti ilmastonmuutoksen torjuminen. Toinen keino ovat erityyppiset suojelualueet. Erityisen tärkeitä pingviinien kannalta ovat merensuojelualueet, joilla voidaan rajoittaa kalastusta tai kieltää se kokonaan. Suurin tällainen merensuojelualue on tällä hetkellä Rossinmeren alueella.”
Hauskannäköiset pingviinit saavat helposti paljon huomiota. Onko se hyvä asia, vai jääkö jotain olennaista huomaamatta?
”Minusta on vain hyvä, että pingviinit ovat ihmisten mielestä kiinnostavia. Se ei ole pois muilta pingviinien kanssa eläviltä eläinlajeilta. Ympäristön- ja lajinsuojelutyössä on usein jokin lippulaivalaji, joka kiinnostaa suurta yleisöä enemmän kuin muut. Samalla suojelutyöstä hyötyvät kuitenkin myös muut lajit”, Mia Rönkä sanoo.
Juttu on julkaistu GEO-lehdessä 7/2018. Se on osa GEOn kymmenvuotisjuhlajuttusarjaa, jossa palattiin lehdessä aiempina vuosina julkaistuihin juttuihin.
Lue myös:
Tämä sivusto käyttää evästeitä käytettävyyden parantamiseksi. Jatkamalla sivuston käyttöä hyväksyt myös evästeiden käyttämisen.
© Fokus Media Finland. Materiaalin kopioiminen muuhun kuin yksityiseen, ei-kaupalliseen käyttöön kielletty.
Aineiston käyttö uuden palvelun osana kielletty.
Fokus Media Finland Oy, Hämeentie 135, 00560 Helsinki, Y-tunnus 2618356-2