Aasialainen riisikutoja (Ploceus philippinus) rakentaa maljakkomaiset pesänsä usein riisinlehdistä.
Ingo Arndt / Minden Pictures
Maija Karala
Keväällä voi tavata ison ampiaisen, joka pörrää matalalla maanpinnan yllä. Se on talvihorroksesta herännyt kuningatar, jolla on vain yksi tavoite: löytää sopiva paikka pesälle.
Kuningatar tutkii kaikki maakuopat, pimeät kolot ja rakennusten rakoset. Kun paikka löytyy, on aika lähteä etsimään puutavaraa.
Ampiainen raastaa vahvoilla leuoillaan puuta ja pureskelee siitä yhdessä sylkensä kanssa paperimassaa. Pelkkien leukojen ja teräväkyntisten koipien avulla se rakentaa paperisen kuvun, jonka sisään se muotoilee täydellisiä kuusikulmion muotoisia kennoja: lastenkamareita.
Kun ensimmäinen ampiaistyöläisten sukupolvi kuoriutuu, ne ryhtyvät pesän laajennustöihin. Syksyyn mennessä ampiaisyhteiskunnan linnoitus voi olla jalkapallon kokoinen.
Ei vain huvin vuoksi
Luonnon mestariarkkitehdit eivät ole syntyneet tyhjästä. Esimerkiksi ampiaisten heimon liki viidestä tuhannesta lajista monet ovat erakkoampiaisia. Ne muuraavat vain pienen kammion muutamalle toukalleen. Kaukaisemmat serkut, tiepistiäiset, eivät muovaile kotiaan lainkaan vaan kaivavat maahan kolon.
Evoluutio on muovannut eläimille juuri niin hyvät arkkitehdintaidot kuin ne tarvitsevat. Luonnonvalinta suosii yksilöitä, jotka ovat hieman lajitovereitaan taitavampia rakentajia. Näin käy siihen pisteeseen asti, että vielä hienostuneemmat taidot olisivat ajanhukkaa. Osa lajeista saavuttaa tämän pisteen jo varhain.
Töyhtöhyypälle riittää matala maasyvennys, jonka se pehmustaa muutamalla ruohonkorrella. Poikaset lähtevät pesästä melkein heti kuoriuduttuaan. Suunnilleen niin tekivät myös lintujen esi-isät, petomaiset teropodidinosaurukset. Niin kertovat fossiiliset pesät, joita on säilynyt muun muassa Mongoliassa. Myös monien höyhenpeitteisten dinosaurusten poikaset kuoriutuivat untuvapeitteisinä ja melkein valmiina lähtöön.
Koti tuo turvaa
Eräiden lintujen evoluutio on kuitenkin vienyt kohti avuttomina kuoriutuvia poikasia. Niiden turvaksi on rakennettava kunnollinen koti. Näistä lintuemoista onkin muovautunut todellisia mestariarkkitehteja.
Sellaisia ovat esimerkiksi tasavaltalaiset, pienet varpusennäköiset linnut, joita voi nähdä eteläisessä Afrikassa. Nimensä mukaisesti tasavaltalaisten voima on yhteistyössä. Jopa sata lintuparia kutoo kuivasta ruohosta linnakkeen, joka voi sulkea sisäänsä kokonaisen puun latvuston. Kullakin parilla on oma oviaukkonsa. Paksu ruohoinen katto suojaa polttavalta auringolta, ja pesässä on aina miellyttävän viileää.
Asunto pihan kera
Epätavallisempaa on, että eläimet rakentavat muutakin kuin välittömän suojan ympärilleen. Sellaistakin silti tapahtuu. Insinöörintaitojen mestari on majava, joka rakentaa kodin oheen myös pihamaan. Patoamalla aikaansaatu majavalampi eristää pesän maata pitkin liikkuvista petoeläimistä – ainoa sisäänkäynti sijaitsee veden alla.
Toisille rakennustaidot ovat turhuuden markkinat. Uudessa-Guineassa elävät lavastajat ovat suunnilleen rastaan kokoisia lintuja, joiden koiraat rakentavat ehkä lintumaailman ihmeellisimmän luomuksen. Oksista rakennettu maja voi olla niin suuri, että ihminen mahtuu istumaan sen sisään. Se on myös koristeltu värikkäillä marjoilla, pikkukivillä tai vaikka muovinpaloilla.
Lavastajat eivät asu tai pesi majoissa. Ne ovat olemassa ainoastaan naaraiden hurmaamista varten. Naaras parittelee seudun taitavimman rakentajan kanssa, mutta lähtee sitten tiehensä, rakentaa pesän ja kasvattaa poikaset yksin. Kun kyse on rakkaudesta, luonto ei aina ole tarkoituksenmukainen.
Juttu on julkaistu GEO-lehdessä 5-6/2018.
Lue myös:
Tämä sivusto käyttää evästeitä käytettävyyden parantamiseksi. Jatkamalla sivuston käyttöä hyväksyt myös evästeiden käyttämisen.
© Fokus Media Finland. Materiaalin kopioiminen muuhun kuin yksityiseen, ei-kaupalliseen käyttöön kielletty.
Aineiston käyttö uuden palvelun osana kielletty.
Fokus Media Finland Oy, Hämeentie 135, 00560 Helsinki, Y-tunnus 2618356-2