Nämä nuoret pesukarhut on vapautettu Kalifornian luontoon.
Suzi Eszterhas / Minden Pictures
Maija Karala
Kalifornialaisella takapihalla käy kuhina. Lauma näppäräsormisia eläimiä noukkii vesikulhoista simpukoita ja rapuja. Harjoitus tekee mestarin: kömpelöistä pennuista hioutuu vähitellen taitavia ruuanetsijöitä.
Puolikarhuihin kuuluva pesukarhu on kuuluisa notkeista käpälistään ja veikeästä rosvonaamiostaan. Laji on levinnyt Panaman viidakoista aina Kanadaan saakka. Se on selviytyjä vailla vertaa, mutta joskus jopa pesukarhu tarvitsee apua.
Vastasyntynyt pesukarhunpentu on kuuro ja sokea, mutta sen ohuessa karvassa näkyy jo hento rosvonaamio. Pesukarhuemo on huolehtiva vanhempi ja opastaa pentujaan niiden ensimmäiseen syksyyn saakka, joskus läpi talvenkin. Pesukarhun elämä on kuitenkin vaarallista. Luonnossa niiden eliniänodote on vain pari kolme vuotta, vaikka ne voivat eläintarhaoloissa elää lähes parikymppisiksi. Paljon pentuja jää orvoksi.
Koska syy emon kuolemaan on usein auton alle jääminen, on vain reilua, että ihmiset auttavat orpoja. San Franciscon pohjoispuolella San Rafaelissa sijaitseva WildCare Rehabilitation Center ottaa vastaan ihmisten tonteiltaan löytämiä pesukarhun pentuja ja valmentaa ne selviämään omillaan luonnossa.
Uusi elämä sijaiskodissa
Kun pennut saapuvat hoitolaan, eläinlääkäri tarkastaa niiden terveyden. Sen jälkeen ruokitut ja lääkityt orvot muuttavat kasvamaan sijaiskoteihin. Nuoret pesukarhut ovat suloisia, mutta vapaaehtoisilla on niiden kanssa kädet täynnä töitä. Korvikemaidolla poikaset kasvavat nopeasti.
Noin kilon painoisina pennut alkaisivat tutkia luonnossa maailmaa pesäkolon ulkopuolella. Emon valvovan katseen alla ne opettelevat elintärkeitä taitoja, kuten kiipeilyä ja uintia. Erityisen tärkeää on oppia etsimään ruokaa. Vajaa puolet pesukarhujen ruokavaliosta on erilaisia selkärangattomia, kuten hyönteisiä, matoja, simpukoita ja rapuja. Kolmannes koostuu kasveista ja loput selkärankaisista eläimistä, kuten sammakoista ja linnunmunista. Pesukarhun onkin sanottu olevan yksi maailman kaikkiruokaisimmista eläimistä.
Sijaiskodissa vapaaehtoisten täytyy opettaa pennuille kaikki, mitä ne emoltakin oppisivat. Pennut leikkivät puutarhassa, saavat oppitunteja ravunpyynnissä ja tuottavat melkoisen sotkun.
Wildcaren pesukarhut eivät jää ihmisten hoiviin loppuiäkseen, eivätkä ne järin hyvin lemmikiksi sovikaan. Pesukarhut tarvitsevat paljon tekemistä ja ovat kodin irtaimistolle tuhoisia. Silti niitä myydään eksoottisten eläinten markkinoilla kautta maailman. Moni lemmikkipesukarhun omistaja päätyy etsimään aikuiseksi kasvaneelle elätilleen uutta kotia tai hylkää sen. Esimerkiksi Korkeasaaren eläintarhan pesukarhut ovat kaduilta ja huonoista oloista pelastettuja entisiä lemmikkejä Hollannista.
Kalifornialaispentuja odottaa toisenlainen tulevaisuus. Kun ne ovat kolmikiloisia, rokotettuja ja mikrosirutettuja, niiden on aika kohdata villi luonto. Pesukarhunpojat vapautetaan luontoon lähellä alkuperäistä löytöpaikkaansa. Sen jälkeen ne ovat omien taitojensa varassa. Niille voi vain toivottaa onnea matkaan.
Juttu on julkaistu GEO-lehdessä 10/2017.
Lue myös:
Tämä sivusto käyttää evästeitä käytettävyyden parantamiseksi. Jatkamalla sivuston käyttöä hyväksyt myös evästeiden käyttämisen.
© Fokus Media Finland. Materiaalin kopioiminen muuhun kuin yksityiseen, ei-kaupalliseen käyttöön kielletty.
Aineiston käyttö uuden palvelun osana kielletty.
Fokus Media Finland Oy, Hämeentie 135, 00560 Helsinki, Y-tunnus 2618356-2