Puis­to­puu muut­tuu äk­kiä vaa­le­an­pu­nai­sek­si, kun par­vi ruu­su­ka­ka­du­ja las­keu­tuu sen ok­sil­le ää­nek­kääs­ti ru­pa­tel­len. Ruu­su­ka­ka­dut ovat Aust­ra­li­an suur­kau­pun­geis­sa pai­koin yh­tä ylei­siä kuin pu­lut meil­lä.

Kaik­ki lin­nut ovat tois­ten­sa nä­köi­siä: rin­nas­ta ruu­sun­pu­nai­sia, se­läs­tä hel­men­har­mai­ta, pääs­sä vaa­le­an­roo­sa töyh­tö. Par­vi koos­tuu pa­reis­ta, jot­ka py­syt­te­le­vät tois­ten­sa lä­hel­lä. Ih­mi­sen sil­mis­sä ruu­su­ka­ka­du­jen su­ku­puo­let näyt­tä­vät tis­mal­leen sa­mal­ta, mut­ta lin­nut kyl­lä tie­tä­vät eron.

Ruu­su­ka­ka­duil­le väri on ko­ris­te. Ne muo­dos­ta­vat py­sy­vän pa­ri­suh­teen ja kas­vat­ta­vat poi­ka­sen­sa yh­des­sä, jo­ten koi­rail­la ja naa­rail­la on yh­tä lail­la syy­tä teh­dä kau­neu­del­laan vai­ku­tus kump­pa­niin. Näin on mo­nen muun­kin lin­tu­la­jin lai­ta. Esi­mer­kik­si fla­min­goil­la sekä koi­raat et­tä naa­raat ovat voi­mak­kaan pink­ke­jä.

Väri eri läh­teis­tä

Pa­pu­kai­jo­jen ja fla­min­go­jen vä­lil­lä on kui­ten­kin oleel­li­nen ero: vä­rin al­ku­pe­rä. Ka­ka­dun ruu­sun pu­nai­nen on psit­ta­ko­ful­vii­ni­vä­ri­ai­net­ta, jota esiin­tyy koko maa­il­mas­sa ai­no­as­taan pa­pu­kai­jo­jen höy­he­nis­sä. Ai­van tark­kaan ei tie­de­tä kuin­ka, mut­ta pa­pu­kai­jo­jen höy­hen­tu­pet näyt­tä­vät val­mis­ta­van vä­rin it­se.

Sen si­jaan fla­min­go­jen väri on lai­na­ta­va­raa. Ne saa­vat ka­ro­te­noi­de­ja syö­mäl­lä äy­ri­äi­siä, jot­ka puo­les­taan ovat syö­neet vä­rik­käi­tä le­viä.

Ka­ro­te­noi­dit ovat sa­mo­ja yh­dis­tei­tä, jot­ka an­ta­vat vä­rin pu­na­juu­ril­le, man­si­koil­le ja muil­le vä­rik­käil­le kas­vik­sil­le, mut­ta eläi­met ei­vät pys­ty nii­tä tuot­ta­maan. Eläin­ten eli­mis­tös­sä ne toi­mi­vat ikään­ty­mis­tä ja kas­vai­mia eh­käi­se­vi­nä an­ti­ok­si­dant­tei­na. Juu­ri sik­si kas­vik­set ovat niin ter­veel­li­siä.

Fla­min­got siis saa­vat pin­kin vä­rin­sä vain, jos nii­den ra­vin­to si­säl­tää riit­tä­väs­ti ka­ro­te­noi­de­ja. Nii­tä täy­tyy saa­da run­saas­ti, jot­ta osan voi tuh­la­ta ko­rei­luun.

Täs­tä syys­tä tut­ki­jat sa­no­vat fla­min­gon vä­rin ole­van ”re­hel­li­nen sig­naa­li” sen ter­vey­den­ti­las­ta – pink­kiys ei va­leh­te­le. Sen si­jaan ruu­su­ka­ka­dun höy­hen­pu­ku säi­lyt­tää vä­rin­sä, vaik­ka lin­tu oli­si kuo­le­man kie­lis­sä.

Pink­ki väri voi an­taa suo­jaa

Pink­ki käy ko­rei­luun, mut­ta ko­ral­li­riu­tan räi­ke­äs­sä vä­ri­maa­il­mas­sa se voi ol­la myös suo­ja­vä­ri. Mo­nien ko­ral­lien si­säl­lä asu­vat mik­ros­koop­pi­set le­vät tuot­ta­vat voi­mak­kaan vä­ri­siä ka­ro­te­noi­de­ja. Syn­ty­väl­le vä­ril­le on ni­mi­kin: ko­ral­lin­pu­nai­nen.

Vaa­le­an­pu­nai­nen on hyvä väri myös sil­loin, kun ku­kaan ei kat­so. Me­ren sy­vyyk­sis­sä, luo­lis­sa ja suu­ris­sa sa­me­a­ve­ti­sis­sä jois­sa elää pal­jon pink­ke­jä eläi­miä.

Syy­kin on yk­sin­ker­tai­nen: sel­kä­ran­kais­ten eläin­ten veri on pu­nais­ta, ja kaik­kien mui­den pig­ment­tien puut­tu­es­sa se kuul­taa läpi. Sil­loin syn­tyy se hai­lea la­ven­te­lin­pu­nai­nen, jon­ka voi näh­dä ama­zo­nin­jo­ki­del­fii­nin kyl­jes­sä ja luo­la­ka­lan suo­muis­sa.

Sy­vään me­reen pu­nais­ta va­loa ei pää­se lain­kaan, kos­ka pak­su ve­si­mas­sa suo­dat­taa sen pois. Sik­si pu­nai­sen nä­ke­mi­nen on mah­do­ton­ta. Syvä pink­ki, jopa ani­lii­nin­pu­nai­nen, on siel­lä eri­no­mai­nen suo­ja­vä­ri, ja sitä esiin­tyy­kin usein sy­vän­me­ren ka­loil­la, äy­ri­äi­sil­lä ja me­duu­soil­la. Me­ren sy­vyyk­sis­sä pink­ki on yh­tä kuin mus­ta.

Jut­tu on jul­kais­tu GEO-leh­des­sä 8/2019.

Lue myös:

Mat­ki­joi­den mah­ta­va maa­il­ma

Oma koti kul­lan kal­lis – eläi­mel­le­kin