Luonto
Tiede
Yhteiskunta
Kolumnit
Kilpailut
Asiakaspalvelu
Mediatiedot
Tämä hiiripöllö tuo poikasilleen ruokaa Alaskassa. Lintu ei nimestään huolimatta syö hiiriä, vaan pääasiassa myyriä ja lintuja.

Tämä hiiripöllö tuo poikasilleen ruokaa Alaskassa. Lintu ei nimestään huolimatta syö hiiriä, vaan pääasiassa myyriä ja lintuja.

Michael Quinton / Minden Pictures

Mai­ja Ka­ra­la

20.11.2019

Pöllö vai haukka?

Hiiripöllö on omaksunut haukan tavat. Se saalistaa kirkkaassa päivänvalossa ja jopa näyttää haukalta. Pieni pöllö elää salamyhkäistä elämää suurissa pohjoisissa havumetsissä.

Rus­ke­a­val­koi­set sii­vet lyö­vät ää­net­tö­mäs­ti ja höy­hen­peit­tei­set var­paat tart­tu­vat kat­ken­neen ke­lo­puun reu­naan. Hii­ri­pöl­lö­koi­ras tuo hau­to­val­le puo­li­sol­leen syö­tä­vää – kuol­leen myy­rän.

Py­sy­väs­ti tui­ke­as­ta il­mees­tä huo­li­mat­ta pöl­lö puo­li­sot ovat toi­si­aan koh­taan lem­pei­tä ja hel­liä. Myy­rä vaih­taa omis­ta­jaa ja ka­to­aa no­pe­as­ti naa­raan vat­saan.

Teh­tä­vä on suo­ri­tet­tu. Koi­ras py­räh­tää len­toon ja pa­laa saa­lis­tus­mail­leen vaa­ni­maan seu­raa­vaa myy­rää.

Hii­ri­pöl­lö on yk­si poh­jois­ten ha­vu­met­sien me­nes­ty­jis­tä. Se on le­vin­nyt suun­nat­to­man laa­jal­le alu­eel­le, Poh­jois-Eu­roo­pas­ta itään ai­na Poh­jois-Ame­rik­kaan saak­ka.

Vain pu­lun ko­koi­ses­ta hii­ri­pöl­lös­tä ei ole vas­tus­ta suu­ril­le ser­kuil­leen, ku­ten huuh­ka­jil­le, vii­ru­pöl­löil­le ja la­pin­pöl­löil­le. Ne elä­vät kui­ten­kin naa­pu­rei­na ja jopa syö­vät sa­maa ra­vin­toa, pää­a­si­as­sa myy­riä.

Se on mah­dol­lis­ta, kos­ka pöl­löt ja­ka­vat eli­nym­pä­ris­tön­sä hie­no­va­rai­sil­la ta­voil­la. Ne esi­mer­kik­si liik­ku­vat eri ai­koi­na. Hii­ri­pöl­lö on päi­vä­pöl­lö, jo­ten se vält­tää suu­rem­pien su­ku­lais­ten­sa koh­taa­mi­sen saa­lis­ta­mal­la sil­loin kun muut nuk­ku­vat.

Kiin­teä pa­ri­suh­de

Ku­ten useim­mat lin­nut, hii­ri­pöl­löt elä­vät pa­ri­suh­tees­sa. Pöl­lön­poi­kas­ten kas­vat­ta­mi­nen on vaa­ti­va urak­ka, jo­hon tar­vi­taan van­hem­pien sau­ma­ton­ta yh­teis­työ­tä.

Puo­li­soi­den vä­lil­lä on sel­vä työn­ja­ko. Naa­ras hoi­taa lei­jo­na­no­san hau­to­mi­su­ra­kas­ta, läm­mit­tää poi­ka­sia ja pilk­koo ruo­an so­pi­van­ko­koi­sik­si suu­pa­loik­si. Koi­ras hoi­taa puo­les­taan koko per­heen ruo­ka­huol­lon.

Hii­ri­pöl­lö­koi­ras pai­naa noin 300 gram­maa, naa­ras vii­ti­sen­kym­men­tä gram­maa enem­män. Ko­ko­e­ro on tyy­pil­li­nen kai­ken­lai­sil­le pe­to­lin­nuil­le pik­kui­sis­ta pöl­löis­tä mah­ta­viin kot­kiin.

Pe­to­lin­tu­jen su­ku­puol­ten ko­ko­e­ro on kään­tei­nen ver­rat­tu­na ih­mi­siin ja mo­niin mui­hin eläi­miin. Sik­si se on as­kar­rut­ta­nut tut­ki­joi­ta jo kau­an. Yh­tä sel­ke­ää se­li­tys­tä ei ole kui­ten­kaan löy­ty­nyt.

Voi ol­la, et­tä pie­nem­pi koko te­kee koi­raas­ta pa­rem­man saa­lis­ta­jan. Esi­mer­kik­si hii­ri­pöl­lö­jen ruo­ka­va­lio koos­tuu enim­mäk­seen pie­nis­tä myy­ris­tä, joi­ta pyy­dys­tet­tä­es­sä ket­te­ryy­des­tä on pal­jon enem­män apua kuin koos­ta ja voi­mas­ta.

Toi­nen se­li­tys on, et­tä iso­ko­koi­nen naa­ras kes­tää pa­rem­min näl­kää kuin pie­ni­ko­koi­nen. Pe­si­mä­ai­kaan naa­ras on riip­pu­vai­nen koi­raan tuo­mas­ta ruo­as­ta ja voi jou­tua odot­te­le­maan seu­raa­vaa ate­ri­aa kau­an­kin.

Kyse voi ol­la myös voi­ma­suh­teis­ta. Eh­kä suu­ri ja voi­ma­kas naa­ras pys­tyy to­si­pai­kan tul­len pa­rem­min puo­lus­ta­maan pe­sää hyök­kää­jil­tä, ku­ten nää­dil­tä. Tai ken­ties pie­ni ja ket­te­rä koi­ras sel­vi­ää eh­jin na­hoin pa­ko­sal­le, jos sen ko­sin­ta­y­ri­tyk­set me­ne­vät pie­leen ja naa­ras rai­vos­tuu.

Pal­jon hä­mä­rän pei­tos­sa

Hä­mä­rän pei­tos­sa on yhä mui­ta­kin puo­lia hii­ri­pöl­lö­jen elä­mäs­tä. On esi­mer­kik­si ar­voi­tus, kuin­ka kes­tä­viä hii­ri­pöl­lö­jen avi­o­lii­tot ovat. Suu­rin osa maa­il­man lin­tu­la­jeis­ta muo­dos­taa pa­rin ja kas­vat­taa poi­ka­set yh­des­sä. Pik­ku­lin­nut kui­ten­kin ot­ta­vat yleen­sä joka vuo­si uu­den puo­li­son, kun taas kot­kat, jout­se­net ja al­bat­ros­sit py­sy­vät yh­des­sä jopa eli­ni­än.

Hii­ri­pöl­löt va­el­ta­vat tal­vel­la kau­as ko­ti­seu­duil­taan ei­vät­kä ai­na pa­laa edel­li­sen vuo­den pe­säl­leen. Löy­tä­vät­kö ne ke­vään tul­len puo­li­son­sa uu­del­leen tu­tuis­ta met­sis­tä? Sitä ei ku­kaan tie­dä.  

Jut­tu on jul­kais­tu GEO-leh­des­sä 7/2019.

Lue myös:

Maa­il­man pi­sin va­el­lus

Eläi­met tuu­len ar­moil­la

Suosittelemme

Lukuvinkit

Auttavatko eleet sanojen oppimisessa?

Pinkki väri hurmaa myös luonnossa

Mikä oli vuoden 2019 paras GEO-kansi?

Kuuran kauneutta Lanakoskella

Amerikkaa ilmasta käsin: LA ja NY

Oi, jospa oisin mä varaani…!

Muurahainen suunnistaa myös takaperin

Maailman parhaiden vuorikiipeilijöiden salaisuus paljastui

Näin digikuvaus muutti elämämme

Uudistuksia raiteilla ja lehdessä

Lukuvinkit

Auttavatko eleet sanojen oppimisessa?

Pinkki väri hurmaa myös luonnossa

Mikä oli vuoden 2019 paras GEO-kansi?

Kuuran kauneutta Lanakoskella

Amerikkaa ilmasta käsin: LA ja NY

Oi, jospa oisin mä varaani…!

Muurahainen suunnistaa myös takaperin

Maailman parhaiden vuorikiipeilijöiden salaisuus paljastui

Näin digikuvaus muutti elämämme

Uudistuksia raiteilla ja lehdessä

Tämä sivusto käyttää evästeitä käytettävyyden parantamiseksi. Jatkamalla sivuston käyttöä hyväksyt myös evästeiden käyttämisen.

Yhteystiedot Rekisteriseloste Ehdot ja luvat Tietosuoja Peruuttamisohjeet

© Fokus Media Finland. Materiaalin kopioiminen muuhun kuin yksityiseen, ei-kaupalliseen käyttöön kielletty.
Aineiston käyttö uuden palvelun osana kielletty.

Fokus Media Finland Oy, Hämeentie 135, 00560 Helsinki, Y-tunnus 2618356-2