Rus­ke­a­val­koi­set sii­vet lyö­vät ää­net­tö­mäs­ti ja höy­hen­peit­tei­set var­paat tart­tu­vat kat­ken­neen ke­lo­puun reu­naan. Hii­ri­pöl­lö­koi­ras tuo hau­to­val­le puo­li­sol­leen syö­tä­vää – kuol­leen myy­rän.

Py­sy­väs­ti tui­ke­as­ta il­mees­tä huo­li­mat­ta pöl­lö puo­li­sot ovat toi­si­aan koh­taan lem­pei­tä ja hel­liä. Myy­rä vaih­taa omis­ta­jaa ja ka­to­aa no­pe­as­ti naa­raan vat­saan.

Teh­tä­vä on suo­ri­tet­tu. Koi­ras py­räh­tää len­toon ja pa­laa saa­lis­tus­mail­leen vaa­ni­maan seu­raa­vaa myy­rää.

Hii­ri­pöl­lö on yk­si poh­jois­ten ha­vu­met­sien me­nes­ty­jis­tä. Se on le­vin­nyt suun­nat­to­man laa­jal­le alu­eel­le, Poh­jois-Eu­roo­pas­ta itään ai­na Poh­jois-Ame­rik­kaan saak­ka.

Vain pu­lun ko­koi­ses­ta hii­ri­pöl­lös­tä ei ole vas­tus­ta suu­ril­le ser­kuil­leen, ku­ten huuh­ka­jil­le, vii­ru­pöl­löil­le ja la­pin­pöl­löil­le. Ne elä­vät kui­ten­kin naa­pu­rei­na ja jopa syö­vät sa­maa ra­vin­toa, pää­a­si­as­sa myy­riä.

Se on mah­dol­lis­ta, kos­ka pöl­löt ja­ka­vat eli­nym­pä­ris­tön­sä hie­no­va­rai­sil­la ta­voil­la. Ne esi­mer­kik­si liik­ku­vat eri ai­koi­na. Hii­ri­pöl­lö on päi­vä­pöl­lö, jo­ten se vält­tää suu­rem­pien su­ku­lais­ten­sa koh­taa­mi­sen saa­lis­ta­mal­la sil­loin kun muut nuk­ku­vat.

Kiin­teä pa­ri­suh­de

Ku­ten useim­mat lin­nut, hii­ri­pöl­löt elä­vät pa­ri­suh­tees­sa. Pöl­lön­poi­kas­ten kas­vat­ta­mi­nen on vaa­ti­va urak­ka, jo­hon tar­vi­taan van­hem­pien sau­ma­ton­ta yh­teis­työ­tä.

Puo­li­soi­den vä­lil­lä on sel­vä työn­ja­ko. Naa­ras hoi­taa lei­jo­na­no­san hau­to­mi­su­ra­kas­ta, läm­mit­tää poi­ka­sia ja pilk­koo ruo­an so­pi­van­ko­koi­sik­si suu­pa­loik­si. Koi­ras hoi­taa puo­les­taan koko per­heen ruo­ka­huol­lon.

Hii­ri­pöl­lö­koi­ras pai­naa noin 300 gram­maa, naa­ras vii­ti­sen­kym­men­tä gram­maa enem­män. Ko­ko­e­ro on tyy­pil­li­nen kai­ken­lai­sil­le pe­to­lin­nuil­le pik­kui­sis­ta pöl­löis­tä mah­ta­viin kot­kiin.

Pe­to­lin­tu­jen su­ku­puol­ten ko­ko­e­ro on kään­tei­nen ver­rat­tu­na ih­mi­siin ja mo­niin mui­hin eläi­miin. Sik­si se on as­kar­rut­ta­nut tut­ki­joi­ta jo kau­an. Yh­tä sel­ke­ää se­li­tys­tä ei ole kui­ten­kaan löy­ty­nyt.

Voi ol­la, et­tä pie­nem­pi koko te­kee koi­raas­ta pa­rem­man saa­lis­ta­jan. Esi­mer­kik­si hii­ri­pöl­lö­jen ruo­ka­va­lio koos­tuu enim­mäk­seen pie­nis­tä myy­ris­tä, joi­ta pyy­dys­tet­tä­es­sä ket­te­ryy­des­tä on pal­jon enem­män apua kuin koos­ta ja voi­mas­ta.

Toi­nen se­li­tys on, et­tä iso­ko­koi­nen naa­ras kes­tää pa­rem­min näl­kää kuin pie­ni­ko­koi­nen. Pe­si­mä­ai­kaan naa­ras on riip­pu­vai­nen koi­raan tuo­mas­ta ruo­as­ta ja voi jou­tua odot­te­le­maan seu­raa­vaa ate­ri­aa kau­an­kin.

Kyse voi ol­la myös voi­ma­suh­teis­ta. Eh­kä suu­ri ja voi­ma­kas naa­ras pys­tyy to­si­pai­kan tul­len pa­rem­min puo­lus­ta­maan pe­sää hyök­kää­jil­tä, ku­ten nää­dil­tä. Tai ken­ties pie­ni ja ket­te­rä koi­ras sel­vi­ää eh­jin na­hoin pa­ko­sal­le, jos sen ko­sin­ta­y­ri­tyk­set me­ne­vät pie­leen ja naa­ras rai­vos­tuu.

Pal­jon hä­mä­rän pei­tos­sa

Hä­mä­rän pei­tos­sa on yhä mui­ta­kin puo­lia hii­ri­pöl­lö­jen elä­mäs­tä. On esi­mer­kik­si ar­voi­tus, kuin­ka kes­tä­viä hii­ri­pöl­lö­jen avi­o­lii­tot ovat. Suu­rin osa maa­il­man lin­tu­la­jeis­ta muo­dos­taa pa­rin ja kas­vat­taa poi­ka­set yh­des­sä. Pik­ku­lin­nut kui­ten­kin ot­ta­vat yleen­sä joka vuo­si uu­den puo­li­son, kun taas kot­kat, jout­se­net ja al­bat­ros­sit py­sy­vät yh­des­sä jopa eli­ni­än.

Hii­ri­pöl­löt va­el­ta­vat tal­vel­la kau­as ko­ti­seu­duil­taan ei­vät­kä ai­na pa­laa edel­li­sen vuo­den pe­säl­leen. Löy­tä­vät­kö ne ke­vään tul­len puo­li­son­sa uu­del­leen tu­tuis­ta met­sis­tä? Sitä ei ku­kaan tie­dä.  

Jut­tu on jul­kais­tu GEO-leh­des­sä 7/2019.

Lue myös:

Maa­il­man pi­sin va­el­lus

Eläi­met tuu­len ar­moil­la