Suo­men ai­noa paik­ka, jos­ta löy­tyy iso­ja tun­tu­rei­ta, si­jait­see Kil­pis­jär­ven alu­eel­la Kä­si­var­ren La­pis­sa. Luon­to­ku­vaa­ja Esa Mäl­kö­nen käy joka vuo­si eri vuo­de­nai­koi­na tal­ti­oi­mas­sa näi­tä eri­tyi­siä mai­se­mia.

Saa­na­tun­tu­rin hui­pul­le kier­tää nel­jän ki­lo­met­rin mit­tai­nen pol­ku, ja jo puo­li­vä­lis­sä mai­se­mat ovat Mäl­kö­sen mu­kaan fan­tas­ti­set. Tun­tu­rin puo­li­vä­liin yl­tä­vät myös poh­jois­rin­teen por­taat, joi­ta ol­laan syk­syl­lä 2017 uu­si­mas­sa. Tal­vi­sääl­lä tun­tu­rin hui­pul­le voi yleen­sä myös hiih­tää, sil­lä tuu­len tui­ver­ta­mal­la rin­teel­lä lumi jää ohu­ek­si ker­rok­sek­si, jon­ka pääl­lä suk­si luis­taa hy­vin.

Ke­säl­lä Saa­nan rin­teil­lä kuk­ki­vat alem­pa­na kul­le­rot ja ylem­pä­nä la­pin­vuo­kot. Kalk­ki­pi­toi­ses­sa maas­sa me­nes­ty­vät sekä ta­val­li­set et­tä har­vi­nai­sem­mat La­pin kas­vit.

Rei­lun ki­lo­met­rin kor­kui­sel­la Saa­nal­la on hyvä tark­kail­la lin­tu­ja. Kul­ki­ja koh­taa tun­tu­ri­pal­ja­kal­la mel­ko hel­pos­ti ym­pä­ri vuo­den poh­joi­ses­sa viih­ty­vän kii­ru­nan, sil­lä roh­kea lin­tu luot­taa suo­ja­vä­riin­sä lii­kaa­kin. Rin­ne­koi­vun lat­vas­sa saat­taa päi­vys­tää val­pas am­pu­hauk­ka, joka pyy­dys­tää ruu­ak­seen pie­niä lin­tu­ja ja jyr­si­jöi­tä. Am­pu­hau­kat pe­si­vät koko maas­sa, mut­ta viih­ty­vät eri­tyi­sen hy­vin Poh­jois-Suo­mes­sa. Hai­ke­as­ta huu­dos­ta tun­nis­taa ka­pus­ta­rin­nan, ja ke­sä­ai­kaan vir­taa­vien ve­sien ää­rel­tä löy­tyy kos­ki­ka­ra, joka pyy­dys­tää ve­des­tä hyön­tei­siä ja nil­vi­äi­siä.

Tunturisopuli, etenkin vanha uros, puolustautuu äkäisesti.

Esa Mälkönen

Tun­tu­ri­so­pu­lien val­ta­kun­taa

Ke­vääl­lä, kun su­la­mis­ve­det al­ka­vat kas­tel­la pe­siä, ylä­tun­tu­ris­ta läh­tee hy­vi­nä so­pu­li­vuo­si­na liik­keel­le tun­tu­ri­so­pu­lei­ta. Ke­sän mit­taan ne siir­ty­vät pu­ron var­sien tun­tu­mas­sa yhä alem­mas syö­den esi­mer­kik­si sam­ma­lia. Syk­syn tul­len so­pu­lit siir­ty­vät vä­hi­tel­len taas ylem­mäk­si. Toi­si­naan ne läh­te­vät va­el­ta­maan pois tun­tu­ris­ta, esi­mer­kik­si sil­loin, jos kan­ta on kas­va­nut eri­tyi­sen suu­rek­si. Ih­mi­sen tiel­le osu­es­saan so­pu­li saat­taa pii­lou­tua ko­loon, mut­ta nii­tä use­as­ti tark­kail­lut Mäl­kö­nen tie­tää odo­tel­la ka­me­ran kans­sa, sil­lä so­pu­lit ei­vät yleen­sä mal­ta pii­lo­tel­la kym­men­tä mi­nuut­tia pi­dem­pään.

Ke­tut viih­ty­vät tun­tu­ris­sa hy­vin eri­tyi­ses­ti hy­vi­nä myy­rä- ja so­pu­li­vuo­si­na. Naa­lin­kin on joku jäl­leen näh­nyt Kil­pis­jär­vel­lä, mut­ta sen pe­sin­näs­tä ei Suo­mes­sa vie­lä ole ha­vain­toa. Nor­jan ja Ruot­sin puo­lel­la naa­lin pe­si­mä­kan­nat ovat sen si­jaan va­kiin­tu­neet.

Ka­las­ta­jil­le Mäl­kö­nen ei suo­sit­te­le it­se ­Kil­pis­jär­veä, vaik­ka muu­al­la erä­maa-alu­eel­la on hy­vi­ä­kin ka­la­paik­ko­ja. Pai­kal­lis­ten huu­mo­rin­ta­jus­ta ker­too, et­tä jär­vel­lä jär­jes­te­tään vuo­sit­tain pilk­ki­ki­sa, jon­ka nimi on ”Kak­si ka­laa”. Esi­mer­kik­si lohi ei nou­se tän­ne as­ti, ei­kä alu­eel­la ole las­ku­jo­kia, jot­ka toi­si­vat tuo­mi­sia.

Porot eivät juuri välitä tunturiseudulla yleistyneistä ketuista, sillä ne tietävät, ettei niistä ole terveille poroille vaaraa.

Esa Mälkönen

Suo­mi 100 vuot­ta -jut­tu­sar­ja tuo­tet­tiin yh­teis­työs­sä Suo­men Luon­non­va­lo­ku­vaa­jat SLV ry:n kans­sa. Jut­tu on jul­kais­tu GEO-leh­des­sä 11-12/2017.

Lue myös:

Sal­lan luon­to lu­mo­aa

Kor­vet kuis­ki­vat Kai­nuus­sa