Riekko viihtyy tuntureiden alarinteillä ja laaksossa, ja sitä paljon muistuttava kiiruna lakialueilla.
Esa Mälkönen
Johanna Paasikangas-Tella
Suomen ainoa paikka, josta löytyy isoja tuntureita, sijaitsee Kilpisjärven alueella Käsivarren Lapissa. Luontokuvaaja Esa Mälkönen käy joka vuosi eri vuodenaikoina taltioimassa näitä erityisiä maisemia.
Saanatunturin huipulle kiertää neljän kilometrin mittainen polku, ja jo puolivälissä maisemat ovat Mälkösen mukaan fantastiset. Tunturin puoliväliin yltävät myös pohjoisrinteen portaat, joita ollaan syksyllä 2017 uusimassa. Talvisäällä tunturin huipulle voi yleensä myös hiihtää, sillä tuulen tuivertamalla rinteellä lumi jää ohueksi kerrokseksi, jonka päällä suksi luistaa hyvin.
Kesällä Saanan rinteillä kukkivat alempana kullerot ja ylempänä lapinvuokot. Kalkkipitoisessa maassa menestyvät sekä tavalliset että harvinaisemmat Lapin kasvit.
Reilun kilometrin korkuisella Saanalla on hyvä tarkkailla lintuja. Kulkija kohtaa tunturipaljakalla melko helposti ympäri vuoden pohjoisessa viihtyvän kiirunan, sillä rohkea lintu luottaa suojaväriinsä liikaakin. Rinnekoivun latvassa saattaa päivystää valpas ampuhaukka, joka pyydystää ruuakseen pieniä lintuja ja jyrsijöitä. Ampuhaukat pesivät koko maassa, mutta viihtyvät erityisen hyvin Pohjois-Suomessa. Haikeasta huudosta tunnistaa kapustarinnan, ja kesäaikaan virtaavien vesien ääreltä löytyy koskikara, joka pyydystää vedestä hyönteisiä ja nilviäisiä.
Tunturisopuli, etenkin vanha uros, puolustautuu äkäisesti.
Esa Mälkönen
Tunturisopulien valtakuntaa
Keväällä, kun sulamisvedet alkavat kastella pesiä, ylätunturista lähtee hyvinä sopulivuosina liikkeelle tunturisopuleita. Kesän mittaan ne siirtyvät puron varsien tuntumassa yhä alemmas syöden esimerkiksi sammalia. Syksyn tullen sopulit siirtyvät vähitellen taas ylemmäksi. Toisinaan ne lähtevät vaeltamaan pois tunturista, esimerkiksi silloin, jos kanta on kasvanut erityisen suureksi. Ihmisen tielle osuessaan sopuli saattaa piiloutua koloon, mutta niitä useasti tarkkaillut Mälkönen tietää odotella kameran kanssa, sillä sopulit eivät yleensä malta piilotella kymmentä minuuttia pidempään.
Ketut viihtyvät tunturissa hyvin erityisesti hyvinä myyrä- ja sopulivuosina. Naalinkin on joku jälleen nähnyt Kilpisjärvellä, mutta sen pesinnästä ei Suomessa vielä ole havaintoa. Norjan ja Ruotsin puolella naalin pesimäkannat ovat sen sijaan vakiintuneet.
Kalastajille Mälkönen ei suosittele itse Kilpisjärveä, vaikka muualla erämaa-alueella on hyviäkin kalapaikkoja. Paikallisten huumorintajusta kertoo, että järvellä järjestetään vuosittain pilkkikisa, jonka nimi on ”Kaksi kalaa”. Esimerkiksi lohi ei nouse tänne asti, eikä alueella ole laskujokia, jotka toisivat tuomisia.
Porot eivät juuri välitä tunturiseudulla yleistyneistä ketuista, sillä ne tietävät, ettei niistä ole terveille poroille vaaraa.
Esa Mälkönen
Suomi 100 vuotta -juttusarja tuotettiin yhteistyössä Suomen Luonnonvalokuvaajat SLV ry:n kanssa. Juttu on julkaistu GEO-lehdessä 11-12/2017.
Lue myös:
Tämä sivusto käyttää evästeitä käytettävyyden parantamiseksi. Jatkamalla sivuston käyttöä hyväksyt myös evästeiden käyttämisen.
© Fokus Media Finland. Materiaalin kopioiminen muuhun kuin yksityiseen, ei-kaupalliseen käyttöön kielletty.
Aineiston käyttö uuden palvelun osana kielletty.
Fokus Media Finland Oy, Hämeentie 135, 00560 Helsinki, Y-tunnus 2618356-2