Luonto
Tiede
Yhteiskunta
Kolumnit
Kilpailut
Asiakaspalvelu
Mediatiedot
Syyskuun yö on kylmä ja tyyni - revontulet hohtavat Naruskajärven yllä.

Syyskuun yö on kylmä ja tyyni - revontulet hohtavat Naruskajärven yllä.

Leo Laurikainen

Jo­han­na Paa­si­kan­gas-Tel­la

5.12.2019

Sallan luonto lumoaa

Pohjoisesta Suomesta löytyy runsaasti koskematonta luontoa. Sallan Naruskassa, itärajan tuntumassa, voi syyspakkasilla kuulla revontulien suhahtelun. Kevätöinä voi herätä ilveksen huutoon.

Lap­pi lu­mo­aa vil­lil­lä, vuo­de­nai­ko­jen ryt­mis­sä elä­väl­lä luon­nol­laan. Moni ha­keu­tuu vä­hem­män tal­la­tuil­le po­luil­le. Luon­to­ku­vaa­ja Leo Lau­ri­kai­nen et­si vuo­si­tu­han­nen vaih­tees­sa rau­hai­saa paik­kaa omal­le pii­lo­pir­til­leen, ja sel­lai­nen löy­tyi Sal­lan Na­rus­kas­ta.

Na­rus­kan lie­peil­lä ko­ho­aa kah­dek­san avo­tun­tu­ria, jois­ta kor­kein on yli kuu­den­sa­dan met­rin kor­keu­teen yl­tä­vä Sor­sa­tun­tu­ri. Siel­tä, tun­tu­rin pal­jaal­ta la­el­ta, Lau­ri­kai­nen usein tark­kai­lee ala­puo­lel­la le­vit­ty­vää erä­maa­ta. Idäs­sä erot­tuu ra­ja­vyö­hy­ke, jon­ka toi­sel­la puo­lel­la siin­tää Ve­nä­jä.

Ilta-auringon viimeiset säteet valaisevat Sorsatunturin huipun syyskuussa.

Ilta-auringon viimeiset säteet valaisevat Sorsatunturin huipun syyskuussa.

Leo Laurikainen

Tun­tu­reil­ta aa­pa­soil­le

Seu­tua hal­koo kol­me isoa jo­kea, ja laa­jat aa­pa­suot sä­vyt­tä­vät mai­se­maa. Var­hain ke­vääl­lä muut­to­lin­nut saa­pu­vat su­liin jo­ki­sui­hin, ovat­pa jout­se­net jos­kus vii­py­neet koko tal­ven­kin. Lau­ri­kai­nen on saa­nut van­git­tua ka­me­ran­sa sil­mään myös maa­kot­kan. Ku­vaus­koh­tei­den hou­kut­te­le­mi­sek­si hän ei kui­ten­kaan käy­tä haas­kaa.

Vie­lä pa­ri­sen­kym­men­tä vuot­ta sit­ten alu­eel­la oli run­saas­ti iki­met­siä, joi­ta ei ol­lut kaa­det­tu mies­muis­tiin. Nyt osa met­sis­tä on rau­hoi­tet­tu.

Na­rus­kan ky­län poh­jois­puo­lel­la al­kaa Tunt­san erä­maa-alue, jol­la vuon­na 1960 rie­hui Suo­men suu­rin met­sä­pa­lo. Tuol­loin tu­hou­tui met­sää 20 000 heh­taa­ria Suo­men puo­lel­ta ja 100 000 heh­taa­ria Ve­nä­jän puo­lel­ta. Jäl­jet ovat vie­lä­kin näh­tä­vis­sä.

En­sim­mäi­si­nä pak­ka­söi­nä re­von­tu­let nou­se­vat ja loi­mu­a­vat upeis­sa, usein kel­ta­vih­reis­sä vä­reis­sä pei­lau­tu­en tum­maan Na­rus­ka­jär­ven pin­taan. Ne tans­si­vat muu­ta­man sa­dan ki­lo­met­rin kor­keu­des­sa. Re­von­tu­lien loi­mu vaih­te­lee. Jos­kus ne py­säh­ty­vät pai­koil­leen, mut­ta al­ka­vat sit­ten taas lii­keh­tiä. Jos­kus Lau­ri­kai­ses­ta tun­tuu kuin hän voi­si kuul­la nii­den su­hah­te­le­van tai rä­ti­se­vän.

Syy­söi­nä mie­li on help­po täyt­tää kuu­los­te­le­mal­la yön ää­niä. Il­lan hä­mä­räs­sä voi kuul­la esi­mer­kik­si suo­pöl­lön poi­kas­ten nau­ku­van ker­juu­ää­nel­lään. Ker­ran Lau­ri­kai­nen jou­tui yl­lä­te­tyk­si, kun ko­dan oven na­rah­det­tua pöl­lö­e­mo len­näh­ti ko­paut­ta­maan mies­tä hat­tuun. Mo­net eläi­met vas­taa­vat her­käs­ti ih­mi­sen tuot­ta­miin ää­niin, jot­ka muis­tut­ta­vat nii­den omia.

Tal­vel­la Lau­ri­kai­nen hiih­te­lee tun­tu­ris­sa usein il­ta­hä­mä­rään saak­ka. Val­mii­ta la­tu­reit­te­jä kun ei ole, hä­nen täy­tyy vä­lil­lä py­säh­tyä ja ar­vi­oi­da, voi­ko kai­kis­ta pai­kois­ta las­kea tur­val­li­ses­ti. Suk­si on kul­ke­nut jopa 36 as­teen pak­ka­ses­sa – lu­ke­ma tuli tar­kis­tet­tua mit­ta­ris­ta il­lal­la kaa­ka­o­ku­pin ää­res­sä.

Tun­tu­ris­sa on ai­na eri­lais­ta. Aa­mun kajo on toi­sen­lais­ta kuin päi­vän valo. Tun­nel­ma muut­tuu sen mu­kaan.

Na­rus­kan luon­nos­sa voi sa­moil­la päi­vä­kau­sia koh­taa­mat­ta ke­tään. Erä­maas­sa ole­mi­nen tii­vis­tyy Lau­ri­kai­sen mu­kaan hil­jai­suu­teen. Sen rik­ko­vat vain luon­non ää­net. Ke­säy­ö­nä ras­va­tyy­nel­lä jär­vel­lä voi vii­pyä il­man, et­tä mi­kään lii­kah­taa. Tai kul­ki­ja voi me­loa hil­jai­suu­des­sa jo­el­la ja sa­mal­la lu­kea luon­toa, mat­kan tait­tu­es­sa ala­ti vaih­tu­vaa. Lau­ri­kai­sen mie­les­tä ih­mi­sen pi­täi­si enem­män op­pia nä­ke­mään ja kuu­le­maan, mitä luon­nos­sa ta­pah­tuu. Luon­toa kun­ni­oit­ta­en.

Toukokuu herättää suokukkokoiraat kevätkarkeloihin.

Toukokuu herättää suokukkokoiraat kevätkarkeloihin.

Leo Laurikainen

Suo­mi 100 vuot­ta -jut­tu­sar­ja tuo­tet­tiin yh­teis­työs­sä Suo­men Luon­non­va­lo­ku­vaa­jat SLV ry:n kans­sa.

Jut­tu on jul­kais­tu GEO-leh­des­sä 4/2017.

Lue myös:

Unoh­tu­nut Aa­va­sak­sa

Rie­kon ja kii­ru­nan mail­la Kil­pis­jär­vel­lä

Suosittelemme

Lukuvinkit

Aavikon pojat

Pöllö vai haukka?

Kala, joka sietää pakkasta

Orpous tekee norsusta hylkiön

Suomalaiset siivoavat avaruusromua

Mitä tiedät unesta?

Kuinka vanha Suomi on?

Inkat hyödynsivät rakentamisessa rakoja

Lukijan kuva: Morsianta tapaamassa

Missä maailma loppuu

Lukuvinkit

Aavikon pojat

Pöllö vai haukka?

Kala, joka sietää pakkasta

Orpous tekee norsusta hylkiön

Suomalaiset siivoavat avaruusromua

Mitä tiedät unesta?

Kuinka vanha Suomi on?

Inkat hyödynsivät rakentamisessa rakoja

Lukijan kuva: Morsianta tapaamassa

Missä maailma loppuu

Tämä sivusto käyttää evästeitä käytettävyyden parantamiseksi. Jatkamalla sivuston käyttöä hyväksyt myös evästeiden käyttämisen.

Yhteystiedot Rekisteriseloste Ehdot ja luvat Tietosuoja Peruuttamisohjeet

© Fokus Media Finland. Materiaalin kopioiminen muuhun kuin yksityiseen, ei-kaupalliseen käyttöön kielletty.
Aineiston käyttö uuden palvelun osana kielletty.

Fokus Media Finland Oy, Hämeentie 135, 00560 Helsinki, Y-tunnus 2618356-2