Luonto
Tiede
Yhteiskunta
Kolumnit
Kilpailut
Asiakaspalvelu
Mediatiedot
Hele Savin on vetänyt uudenlaista aurinkokennoa kehittänyttä tutkimusryhmää.

Hele Savin on vetänyt uudenlaista aurinkokennoa kehittänyttä tutkimusryhmää.

Hanna Linnakko

Anu Piip­po

13.5.2019

Seitsemän kysymystä aurinkokennoista

Suomalainen tutkimusryhmä on kehittänyt Aalto-yliopistossa uudenlaisen aurinkokennon, joka muuttaa auringonvaloa sähköksi aiempaa tehokkaammin. Ryhmän johtaja, professori Hele Savin kertoo, miten uusi kenno saatiin aikaan.

Mikä Ota­nie­men au­rin­ko­ken­nos­sa on uut­ta?

Olem­me ke­hit­tä­neet au­rin­ko­ken­no­jen etu­pin­nal­le uu­den­lai­sen hei­jas­tuk­se­nes­to­rat­kai­sun, pin­nan kar­hen­nuk­sen. Li­säk­si tämä vain na­no­met­rien mit­ta­luok­kaa ole­va kar­hen­nus on pääl­lys­tet­ty eri­tyi­sel­lä ohut­kal­vol­la, joka se­kin on ke­hi­tet­ty Suo­mes­sa. Ih­mis­sil­mäl­le ken­non pin­ta näyt­tää sy­vän mus­tal­ta voi­mak­kaan va­lon imey­ty­mi­sen ta­kia.

Mik­si asia on mer­kit­tä­vä?

Uu­si ra­ken­ne muut­taa au­rin­gon­va­loa säh­kök­si yh­tä te­hok­kaas­ti aa­mul­la ja il­lal­la kuin kes­ki­päi­väl­lä­kin eli se ei ole riip­pu­vai­nen au­rin­gon­sä­tei­den tu­lo­kul­mas­ta. Rat­kai­sum­me on siis eri­tyi­sen kil­pai­lu­ky­kyi­nen poh­joi­sil­la le­vey­sas­teil­la. Li­säk­si ra­ken­ne pys­tyy muut­ta­maan au­rin­gon spekt­ris­tä myös si­ni­sen va­lon ja UV-va­lon säh­kök­si yh­tä te­hok­kaas­ti kuin muut­kin va­lon aal­lon­pi­tuu­det. Mark­ki­noil­la täl­lä het­kel­lä ole­vis­sa au­rin­ko­ken­nois­sa sekä UV-valo et­tä si­ni­nen valo hei­jas­tu­vat pois ken­non pin­nal­ta, jo­ten nii­tä ei saa­da tal­teen. Kaik­ki uu­det rat­kai­sut, joil­la pys­ty­tään li­sää­mään au­rin­ko­säh­kön tuot­toa ken­non pin­ta-alaa kas­vat­ta­mat­ta li­sää­vät au­rin­ko­säh­kön hou­kut­ta­vuut­ta ja kan­nat­ta­vuut­ta.

Mitä on vie­lä teh­tä­vä?

Tek­ni­ses­ti ken­nos­sa ei oi­kein ole enää pa­ran­net­ta­vaa, sil­lä olem­me saa­neet au­rin­ko­ken­no­jen niin kut­su­tun kvant­ti­hyö­ty­suh­teen pii­ken­non va­loa ime­väl­lä alu­eel­la käy­tän­nös­sä sa­taan pro­sent­tiin. Li­säk­si olem­me osoit­ta­neet, et­tä ken­no­ja pys­ty­tään val­mis­ta­maan ole­mas­sa ole­vil­la tuo­tan­to­lin­joil­la il­man suu­rem­pia muu­tok­sia. Isom­pi ky­sy­mys sen si­jaan on tek­nii­kan hin­ta, ja se, on­ko ken­no riit­tä­vän kil­pai­lu­ky­kyi­nen. Tuo­tan­to­kus­tan­nuk­sia yli­o­pis­ton on hy­vin vai­kea ar­vi­oi­da, jo­ten nämä asi­at jää­vät yri­tys­ten sel­vi­tet­tä­väk­si.

Kau­an­ko tut­ki­mus­työ on kes­tä­nyt?

Saim­me aja­tuk­sen pin­nan kar­hen­ta­mi­ses­ta vuon­na 2011 näh­ty­äm­me mus­taa pii­tä mik­rof­lui­dis­tii­kan so­vel­luk­sis­sa. En­sim­mäi­set au­rin­ko­ken­not täl­lä tek­nii­kal­la val­mis­tui­vat noin vuo­si sen jäl­keen. Te­ol­li­sen mit­ta­kaa­vaan val­mis­tus­ta ko­keil­tiin en­si ker­ran vuon­na 2018. Ryh­mäs­sä on ol­lut mu­ka­na usei­ta jat­ko-opis­ke­li­joi­ta, väi­tös­kir­jan jäl­kei­siä post-doc-ta­son tut­ki­joi­ta sekä ul­ko­mai­sia yh­teis­työ­kump­pa­nei­ta, vuo­sien ai­ka­na lä­hes 15 hen­keä.

Mikä on ol­lut työs­sä haas­ta­vin­ta?

Yli­o­pis­ton tut­ki­joi­den vaih­tu­vuus ja sitä kaut­ta osaa­mi­sen py­sy­mi­nen ryh­mäs­sä. Ym­mär­rän, et­tä ryh­män jat­ku­va uu­siu­tu­mi­nen on tär­ke­ää, mut­ta pi­täi­sin sil­ti uu­sien ide­oi­den syn­ty­mi­ses­sä oleel­li­sem­pa­na asi­a­na tut­ki­muk­sen jat­ku­vuu­den ta­kaa­mis­ta ja pit­kä­jän­tei­syyt­tä. Yli­o­pis­to­jen ura­po­lut on ny­kyi­sin ra­ken­net­tu niin, et­tä jat­ko-opis­ke­li­ja on ryh­mäs­sä ai­na kol­mes­ta nel­jään vuot­ta ja post-doc-tut­ki­ja kak­si vuot­ta. Vaik­ka ete­nim­me mie­les­tä­ni no­pe­as­ti kek­sin­nös­tä tuo­tan­to­lin­joil­le, ryh­män tut­ki­jat eh­ti­vät vaih­tua seit­se­mäs­sä vuo­des­sa mo­neen ker­taan.

Mitä het­keä hank­kees­sa et unoh­da?

Sel­lai­sia het­kiä on usei­ta, ja ne kaik­ki liit­ty­vät ti­lan­tei­siin, jois­sa saa­vut­taa pit­kän uu­ras­tuk­sen jäl­keen jon­kin lä­pi­mur­ron. Myös vii­me­ai­kai­set tun­nus­tuk­set ku­ten edus­kun­nan myön­tä­mä en­sim­mäi­nen nais­ten in­no­vaa­ti­o­pal­kin­to tun­tu­vat hie­noil­ta. Olem­me teh­neet pal­jon työ­tä kek­sin­tö­jen saat­ta­mi­sek­si tuo­tan­toon saak­ka, mikä tar­koit­taa usein sitä, et­tä työs­tä ei vält­tä­mät­tä syn­ny aka­tee­mi­sia jul­kai­su­ja. Sen vuok­si ni­me­no­maan in­no­vaa­ti­o­pal­kin­not läm­mit­tä­vät miel­tä ja osoit­ta­vat, et­tä te­ke­mi­äm­me va­lin­to­ja ar­vos­te­taan.

Mitä jo­kai­sen pi­täi­si tie­tää au­rin­ko­e­ner­gi­as­ta?

Au­rin­ko­säh­kö tu­lee mul­lis­ta­maan ku­lut­ta­jien säh­kö­tot­tu­muk­set, ja asun­not tu­le­vat ai­ka­naan tuot­ta­maan kai­ken tar­vit­se­man­sa säh­kön it­se. Au­rin­ko tu­lee ole­maan myös sel­väs­ti edul­li­sin säh­kön tuo­tan­to­muo­to. Jo nyt on paik­ko­ja, jois­sa au­rin­gol­la tuo­tet­tu ener­gia on huo­mat­ta­vas­ti edul­li­sem­paa kuin hii­li­voi­ma, jon­ka on pit­kään aja­tel­tu ole­van se hal­vin ener­gi­a­muo­to.  

Jut­tu on jul­kais­tu GEO-leh­des­sä 3/2019.

Lue myös:

Täl­tä näyt­tää uu­den­lai­nen ve­si­voi­ma!

La­po­jen sää­döl­lä li­sä­te­hoa tuu­li­voi­ma­loi­hin

Suosittelemme

Lukuvinkit

Aavikon pojat

Pöllö vai haukka?

Kala, joka sietää pakkasta

Orpous tekee norsusta hylkiön

Suomalaiset siivoavat avaruusromua

Mitä tiedät unesta?

Kuinka vanha Suomi on?

Inkat hyödynsivät rakentamisessa rakoja

Lukijan kuva: Morsianta tapaamassa

Missä maailma loppuu

Lukuvinkit

Aavikon pojat

Pöllö vai haukka?

Kala, joka sietää pakkasta

Orpous tekee norsusta hylkiön

Suomalaiset siivoavat avaruusromua

Mitä tiedät unesta?

Kuinka vanha Suomi on?

Inkat hyödynsivät rakentamisessa rakoja

Lukijan kuva: Morsianta tapaamassa

Missä maailma loppuu

Tämä sivusto käyttää evästeitä käytettävyyden parantamiseksi. Jatkamalla sivuston käyttöä hyväksyt myös evästeiden käyttämisen.

Yhteystiedot Rekisteriseloste Ehdot ja luvat Tietosuoja Peruuttamisohjeet

© Fokus Media Finland. Materiaalin kopioiminen muuhun kuin yksityiseen, ei-kaupalliseen käyttöön kielletty.
Aineiston käyttö uuden palvelun osana kielletty.

Fokus Media Finland Oy, Hämeentie 135, 00560 Helsinki, Y-tunnus 2618356-2