Teiden nimet Arizonan Sky Villagessa on valittu tarkkaan. Mukava lenkki kylän halki kulkee Taivaanmaisemareittiä pitkin Linnunradan kautta Hubblentielle.
Fabian Weiss
Martin Schlak
Yön pimeys laskeutuu kirkkaana marraskuun iltana Arizonan aavikon ylle, ja Jack Newton istuu neljän päivällisvieraansa kanssa ruokapöydässä. Hän lusikoi jäätelönsä loppuun, käärii lautasensa alla olleen tabletin rullalle ja pyörittelee tyhjää juomalasia käsissään. Kun kukaan ei vieläkään liikahda, hän nousee pöydästä ja sanoo: ”Minun on aloitettava mittaukseni”.
Newton aikoo ottaa samana yönä taivaasta 300 kuvaa ja etsiä niistä supernovia eli räjähtäviä tähtiä. Häntä pidetään harrastajapiireissä yhdessä neljän yhteistyökumppaninsa kanssa maailman menestyksekkäimpänä supernovien löytäjänä.
Newton painaa päähänsä lippiksen, jonka lipassa on kaksi punaista lediä, ja kapuaa observatorioonsa johtavat 14 porrasta. Hän avaa tietokoneestaan ohjelman, jolla hän pystyy kauko-ohjaamaan kolmea teleskooppiaan, ja klikkaa käynnistysnappulaa. Yksi laitteista asettuu suristen asemiin.
Newtonin talo sijaitsee laajalla tasangolla, jolla kasvaa kuivaa heinikkoa ja kaktuksia ja jolla viihtyvät tähtien tiirailijoiden lisäksi lähinnä kalkkarokäärmeet. Talolta lähtee soratie, joka katoaa muutaman metrin päässä sankkaan pimeyteen. Tie yhdistää toisiinsa parikymmentä yksikerroksista taloa, joista useimmissa on oma observatorio. Talot sijaitsevat niin kaukana toisistaan, että asukkaat vierailevat toisensa luona yleensä autolla. Taajaman nimi on Sky Village, Taivaskylä, ja Jack Newton on yksi sen perustajista.
Pakoon valosaastetta
Neljä viidestä pohjoisamerikkalaisesta asuu paikassa, jossa ei pysty näkemään Linnunrataa, koska keinovalo valaisee taivasta liikaa. Joka vuosi kaupunkien ja kylien valokehät laajenevat niin Amerikassa kuin Euroopassakin.
Ilman keinovaloa nykyinen elämämme olisi mahdotonta, mutta tähtitieteilijät se tekee toimettomiksi. Jos voi nähdä vain kirkkaimmat taivaankappaleet, kuten Venuksen, Jupiterin, Siriuksen ja Alfa Centaurin, ei pysty enää tekemään löytöjä.
Kun kanadalainen Jack Newton vuosituhannen alussa etsi täydellistä paikkaa tähtien tarkkailuun, hän asetti sille kolme ehtoa: öisin piti olla pimeää ja talvisin lämmintä, ja tonttimaata piti olla myytävänä riittävästi.
Newton ei suinkaan halunnut asua aavikolla yksinään. Hänen mielessään siinsi tähtitieteilijöiden kylä, jonka asukkaat luopuisivat vapaaehtoisesti ulkovaloista ja ajaisivat yöllä autollaan pelkin parkkivaloin. He lainaisivat toisilleen työkaluja ja aloittaisivat illalliskutsut jo viideltä, jotta jälkiruoka olisi syöty auringonlaskuun mennessä.
Arizonan Tucsonissa järjestettiin talvella 2001 tähtiharrastajien kokous. Kun Newton oli palaamassa sieltä kotiin, hän katseli lentokoneesta paljolti asumatonta osavaltiota. Silloin hän oivalsi, että hänen etsimänsä paikka löytyisi jostain hänen alapuoleltaan.
Kotiin päästyään hän latasi internetistä valosaastekartan, jossa Pohjois-Amerikan kaupungit levittäytyvät pimeyteen kirkkaina läiskinä. Hän tutki, mihin läiskien väliin jäävistä pimeistä seuduista pääsisi autolla. Tällöin hänen silmiinsä osui Chiricahua-niminen vuoristo.
Vuorten juurella oli pieni kylä nimeltä Portal. Newton sai tietää, että lähistöllä oli maata myytävänä. Hän palkkasi rakennusfirman asentamaan autiomaahan vesijohdot, puhelinlinjan ja nopean internetyhteyden. Yritys rakensi tiet ja antoi niille sellaisia nimiä kuin South Milky Way ja South Starlight Drive. Newton markkinoi kyläänsä tähtiharrastajien kokouksissa ja juhlissa ja keräsi kiinnostuneista nimilistaa. Kun lupa-asiat olivat kunnossa, hän soitti listan läpi. Kaikki 33 tonttia kävivät kaupaksi yhdessä viikonlopussa.
Supernovan metsästys
Supernovaräjähdys alkaa, kun tähden polttoaine käy vähiin. Tähden keskustan kovassa paineessa ja kuumuudessa vety-ytimet yhtyvät heliumiksi, mutta vähitellen vety hupenee. Raskaiden, yli kahdeksan Auringon massaisten tähtien sisuksissa helium alkaa tällöin kiihtyvään tahtiin fuusioitua yhä painavammiksi alkuaineiksi. Lopputuote on pääasiassa rautaa. Viimeiset fuusioreaktiot etenevät yhä kiihkeämmin ja ovat ohi päivässä.
Sitten käynnistyy kosminen näytelmä.
Tähden sisus jäähtyy, ja samalla paine hellittää. Tähden ydin luhistuu, ja sen ulkokerrokset sinkoutuvat painovoiman kiihdyttäminä kohti ydintä. Luhistumisessa vapautuu valtavasti energiaa, joka leviää ympäristöön osittain säteilynä, osittain paineaaltona ja raastaa tähden ulkokuoren mukaansa. Tähti räjähtää ja loistaa muutaman päivän kirkkaammin kuin koko kotigalaksinsa.
Kilpajuoksu löydöistä
Tuskin millään muulla tieteenalalla harrastelijat ovat tehneet yhtä paljon mullistavia havaintoja kuin tähtitieteessä.
Ihminen piti vuosisatoja Maata jumalallisen järjestyksen keskuksena. Kaukoputken keksiminen 1600-luvun alussa kyseenalaisti ihmisen aseman kosmoksessa aivan uudella tavalla.
Työskennellessään Italian Padovassa yliopiston matematiikan opettajana Galileo Galilei suuntasi uuden instrumentin Jupiteriin ja löysi sen lähettyviltä neljä uutta ”tähteä”. Ne ilmestyivät ja katosivat näkyvistä jaksollisesti, mistä Galilei päätteli niiden olevan Jupiteria kiertäviä kuita. Tämä ei sopinut maakeskeiseen maailmankuvaan.
Havaintojen perusteella Galilei päätyi tukemaan Nikolaus Kopernikuksen näkemystä, jonka mukaan maapallo kiertää Aurinkoa eikä päinvastoin. Tämän jälkeen Maa oli aurinkokunnassa enää yksi planeetta muiden joukossa.
Seuraavina vuosisatoina sekä tutkijat että harrastajat rakensivat toinen toistaan suurempia teleskooppeja. Niinpä vuonna 1781 eräs muusikko löysi uuden planeetan, Uranuksen, ja muuan apteekkari havaitsi Auringon pinnalla näkyvien pilkkujen määrissä syklejä, joiden perusteella pilkkujen esiintymistä saattoi ennustaa.
Nykyajan tähtitiede on ennen muuta ammattilaisten temmellyskenttä. Valtavat tutkimusyhteisöt rakentavat niin tarkkoja laitteita, että niillä voi erottaa esimerkiksi pienenpieniä heilahteluja tähtien etäisyydessä. Heilahteluista tutkijat ovat päätelleet, että näillä tähdillä on kiertolaisina planeettoja samaan tapaan kuin Auringolla. Aurinkokunnasta on tullut vain yksi planeettakunta monista.
Yksi toive jäljellä
Uudenkuun jälkeisenä aamuna Newton nousee varhain. Hän mainitsee kollegansa sähköpostista, jonka aihekentässä lukee ”Uusi kilpailija”. Viesti kertoo Caltechin eli California Institute of Technologyn tähti tieteilijöiden asentaneen 48-tuumaiseen (120 cm) teleskooppiin huipputehokkaan kameran. Sen on määrä alkaa muutaman kuukauden kuluttua etsiä taivaalta asteroideja, komeettoja ja supernovia.
Tiedotteen mukaan kamera pystyy kattamaan koko pohjoisen tähtitaivaan kolmessa yössä, vain viidesosassa siitä ajasta, joka Jack Newtonilta tiimeineen kuluu.
”Raakaa peliä”, hän toteaa. Hänen on tästä lähin oltava entistäkin nopeampi ja noustava ylös vieläkin aikaisemmin.
Newton kertoo, että hänellä on elämässään vielä yksi suuri toive. Hänellä on ikää kolme neljännesvuosisataa, ja hän tekee lähes päivittäin kolmen kilometrin kävelylenkin. Hänen silmissään on viherkaihi, mutta muuten hän on terve. Harrastajatähtitieteilijänä hän on saavuttanut melkein kaiken, mitä toivoa voi. Hän on yhdessä yhteistyökumppaniensa kanssa löytänyt 199 supernovaa, saanut pätkän Hubble-avaruusteleskoopin rajallisesta mittausajasta ja hänen mukaansa on nimetty asteroidi. Sen nimi on JackAlice. Alice on hänen vaimonsa, joka on edelleen hänen rinnallaan.
Newton tahtoisi vielä löytää komeetan, joka sitten ehkä myös kantaisi hänen nimeään. Mutta ennen kaikkea hän toivoo, ettei hän ehdi kuolla ennen kuin on päästy varmuuteen siitä, että me ihmiset emme ole yksin avaruuden äärettömyydessä.
Juttu on julkaistu kokonaisuudessaan GEO-lehdessä 2/2019.
Lue myös:
Fuego-tulivuori eli Volcan de Fuego purkautuu säännöllisesti. Rauhallisena aikana sitä voi kuvata turvallisesti.
Aleksi Ilpala
Sirkus Bidonen 15 jäsentä ja heidän harmaapartainen johtajansa François Rauline ryhmäkuvassa.
Stephanie Gengotti
Perhosten mesiruokavaliossa on niukasti kivennäisaineita. Ne etsivät suoloja usein oudoista paikoista, tässä tapauksessa päivää paistattavan amatsoninjokikilpikonnan kyynelistä.
Pete Oxford / Minden Pictures
Syyskuun yö on kylmä ja tyyni - revontulet hohtavat Naruskajärven yllä.
Leo Laurikainen
Tähän ei susi pysty. Koiran kyky hellyttäviin ilmeisiin muotoutui kesytyksen aikana.
Unsplash
Fuego-tulivuori eli Volcan de Fuego purkautuu säännöllisesti. Rauhallisena aikana sitä voi kuvata turvallisesti.
Aleksi Ilpala
Sirkus Bidonen 15 jäsentä ja heidän harmaapartainen johtajansa François Rauline ryhmäkuvassa.
Stephanie Gengotti
Perhosten mesiruokavaliossa on niukasti kivennäisaineita. Ne etsivät suoloja usein oudoista paikoista, tässä tapauksessa päivää paistattavan amatsoninjokikilpikonnan kyynelistä.
Pete Oxford / Minden Pictures
Syyskuun yö on kylmä ja tyyni - revontulet hohtavat Naruskajärven yllä.
Leo Laurikainen
Tähän ei susi pysty. Koiran kyky hellyttäviin ilmeisiin muotoutui kesytyksen aikana.
Unsplash
Eläimet saapuvat, kun tuore ruoho on parhaimmillaan, ja synnyttävät heti tultuaan.
Peter Mather / Minden Pictures
Angola itsenäistyi vuonna 1975 ja ajautui pitkään sisällissotaan. Nyt maa yrittää toipua talouskriisistä ja uudistua.
Eric Lafforgue
Iso valliriutta on ollut maailmanperintökohde vuodesta 1981. Riutta on kärsinyt suurta tuhoa, ja Unesco on neuvotellut sen suojelutoimista Australian hallituksen kanssa.
Gonzalo Azumendi
Madagaskarin Berentyssa elää enemmän luonnonvaraisia rengashäntämakeja kuin millään muulla suojelualueella.
Cyril Ruoso / Minden Pictures
Tämä sivusto käyttää evästeitä käytettävyyden parantamiseksi. Jatkamalla sivuston käyttöä hyväksyt myös evästeiden käyttämisen.
© Fokus Media Finland. Materiaalin kopioiminen muuhun kuin yksityiseen, ei-kaupalliseen käyttöön kielletty.
Aineiston käyttö uuden palvelun osana kielletty.
Fokus Media Finland Oy, Hämeentie 135, 00560 Helsinki, Y-tunnus 2618356-2