Kii­na­lai­set ovat kek­si­neet ja hi­o­neet vuo­si­sa­to­jen mit­taan huip­puun­sa lo­put­to­man mää­rän eri­lai­sia tek­nii­koi­ta, joil­la joko es­te­tään tai edis­te­tään tee­pen­saan (Ca­mel­lia si­nen­sis) leh­dis­sä poi­mi­mi­sen jäl­keen luon­nos­taan ta­pah­tu­vaa rus­kis­tu­mis­ta eli ha­pet­tu­mis­ta.

Työ­vai­hei­den ai­kaan­saa­mat ke­mi­al­li­set muu­tok­set mää­rit­tä­vät teen ul­ko­nä­ön, maun ja säi­ly­vyy­den, mut­ta myös juo­man vä­rin. Kii­nan lu­ke­mat­to­mat teet on­kin luo­ki­tel­tu vä­rin pe­rus­teel­la kuu­dek­si tee­per­heek­si.

Vih­reä

Tämä on kuu­des­ta tee­per­hees­tä van­hin ja ylei­sin: kol­me nel­jä­so­saa Kii­nas­sa tuo­te­tus­ta tees­tä on vih­re­ää tee­tä. Sen val­mis­tus­ta­po­ja on lu­ke­mat­to­mia wok­ki­pan­nus­sa paah­ta­mi­ses­ta höy­ry­tyk­seen, ja lop­pu­tu­lok­sen ul­ko­nä­kö vaih­te­lee suu­res­ti – leh­det voi­vat ol­la mm. neu­las­mai­sia, ki­ha­rai­sia ja hiu­ta­le­mai­sia. Ai­noa yh­tei­nen te­ki­jä on se, et­tä ha­pet­tu­mi­nen py­säy­te­tään mah­dol­li­sim­man pian leh­tien ke­rää­mi­sen jäl­keen.

Kel­tai­nen

Kel­tai­sen eli hu­angc­ha-teen val­mis­ta­mi­nen on vai­ke­aa, jo­ten se on hy­vin har­vi­nais­ta ja erit­täin kal­lis­ta. Val­mis­tusp­ro­ses­si aloi­te­taan sa­moin kuin vih­re­ää tee­tä teh­tä­es­sä, mut­ta rul­laa­mi­sen jäl­keen seu­raa työ­vai­he ni­mel­tä men­dui: sil­loin useim­mi­ten neu­la­sen muo­toon rul­la­tut teen­leh­det pei­tel­lään noin päi­väk­si kos­te­al­la kan­kaal­la, jon­ka al­la ne muut­tu­vat kel­ler­tä­vik­si. Kel­tai­sen teen tuok­su on yleen­sä hy­vin he­del­mäi­nen.

Val­koi­nen

Val­koi­nen tee on kaik­kein vä­hi­ten kä­si­tel­ty tee: sato ai­no­as­taan kui­va­taan ul­ko­na au­rin­gos­sa bam­bu­ma­toil­la ja ha­pe­te­taan hy­vin ke­vy­es­ti. Val­koi­sen teen ha­pe­tusp­ro­sen­tik­si ker­ro­taan 20–30. Asi­an­tun­ti­jat erot­ta­vat toi­sis­taan hie­not, nu­puis­ta val­mis­te­tut val­koi­set teet ja ar­ki­sem­mat, leh­dis­tä val­mis­te­tut val­koi­set teet. Tä­män tee­laa­dun väri on kui­ten­kin ai­na hy­vin kir­kas.

Si­ni­vih­reä

Täs­sä tee­per­hees­sä ha­pe­tusp­ro­sent­ti vaih­te­lee pal­jon (20–70), ja sen tuok­sus­sa on vä­lil­lä kuk­kai­suut­ta, vä­lil­lä he­del­mäi­syyt­tä. En­nen ai­no­as­taan yli 60 pro­sent­tiin ha­pe­tet­tu­ja qingc­ha-laa­tu­ja kut­sut­tiin ni­mel­lä oo­long, mut­ta ny­ky­ään sa­nal­la oo­long vii­ta­taan usein kaik­kiin si­ni­vih­rei­siin tee­laa­tui­hin. Sa­moin kuin vii­neis­sä, maa­pe­räl­lä on pal­jon vai­ku­tus­ta qingc­ha/oo­long-teen laa­tuun.

Pu­nai­nen

Pu­nai­nen tee on maa­il­man suo­si­tuin tee­laa­tu, ja Kii­nan ul­ko­puo­lel­la sitä kut­su­taan yleen­sä mus­tak­si teek­si. Kun nämä teen­leh­det on kä­si­tel­ty, ne ha­pe­te­taan 80–90-pro­sent­ti­ses­ti. Täl­löin lop­pu­tu­los on vä­ril­tään hy­vin tum­ma. Tee­ku­pis­sa tee näyt­tää kui­ten­kin pi­kem­min­kin pu­nai­sel­ta kuin mus­tal­ta. Kii­nas­sa juo­daan pu­nai­sen teen si­jaan pää­a­si­as­sa vih­re­ää tee­tä.

Mus­ta

Mus­taa tee­tä val­mis­tet­ta­es­sa 90-pro­sent­ti­ses­ti ha­pe­te­tut teen­leh­det fer­men­toi­daan tar­kas­ti sää­del­lys­sä kos­teu­des­sa ja läm­pö­ti­las­sa. Tee myy­dään joko sel­lai­se­naan tai, niin kuin yleen­sä teh­dään, pu­ris­tet­tu­na lin­nun­pe­sän, tii­len tai pyö­re­än ka­kun muo­toon. Näin toi­mi­taan myös Yun­na­nin kuu­lui­san pu’er-teen kans­sa. Mus­ta tee eli heic­ha pa­ra­nee van­he­tes­saan ja voi säi­lyä jopa vuo­si­kym­me­nien ajan.

Jut­tu on jul­kais­tu GEO-leh­des­sä 2/2019.

Lue myös:

Näin hau­du­tat tee­juo­man

Teen syn­ty­si­joil­la Kii­nas­sa