Sac­red Bird -ku­va­sar­ja vie kat­so­jan aja­tuk­set tuh­kas­ta nou­se­vaan Fee­niks-lin­tuun tai kreik­ka­lai­ses­ta my­to­lo­gi­as­ta tut­tuun Ika­rok­seen, joka len­si lii­an lä­hel­le au­rin­koa ja pu­to­si me­reen. Sar­jan juu­ret ovat kui­ten­kin van­kas­ti Kar­hu­lan maa­pe­räs­sä, pur­je­len­to­ken­tän lai­dal­la, jos­sa Jan­ne Leh­ti­nen seu­ra­si lap­se­na isän nou­su­ja ja las­ku­ja. Jan­nes­ta ei tul­lut len­tä­jää vaan va­lo­ku­vaa­ja, joka tut­kii len­tä­mi­sen mys­tee­riä ku­van kei­noin.

”Ku­va­sar­ja on erään­lai­nen kun­ni­a­no­soi­tus isäl­le ja len­tä­mi­sel­le. Toi­nen tär­keä läh­tö­koh­ta sil­le oli mai­se­ma, Kot­kan seu­dun tu­tut ran­nat, meri, sade, sumu ja lumi. Sitä mai­se­maa ta­voit­te­len, vaik­ka olen­kin ku­van­nut osan sar­jan ku­vis­ta ul­ko­mail­la.”

Sac­red Bird, pyhä lin­tu, oli ai­koi­naan Leh­ti­sen lop­pu­työ Lah­den muo­toi­luins­ti­tuut­tiin. Ku­vis­sa esiin­ty­vä mies, joka on va­lo­ku­vaa­ja it­se, yrit­tää eri­lais­ten lait­tei­den avul­la len­toon kes­kel­lä ava­raa luon­toa. Kuva on py­säy­tet­ty het­keen, jol­loin hän ei ole vie­lä oi­val­ta­nut len­toon­läh­dön mah­dot­to­muut­ta.

”Yk­si esi­ku­vis­ta­ni on Char­lie Chap­li­nin kul­ku­ri­hah­mo, sym­paat­ti­nen epä­on­nis­tu­ja, ja mo­nia mui­ta­kin viit­tauk­sia ku­vis­ta voi toki löy­tää. En kui­ten­kaan mie­ti näi­tä yh­teyk­siä tie­toi­ses­ti etu­kä­teen.”

Tär­keä osa Sac­red Bird -sar­jaa ovat len­tä­vät ko­jeet, jot­ka Leh­ti­nen ra­ken­taa it­se.

”Se on iro­nis­ta, kos­ka oi­ke­as­ti en osaa ra­ken­taa mi­tään, vaik­ka nau­tin­kin kai­ken­lai­ses­ta fyy­si­ses­tä te­ke­mi­ses­tä. Här­ve­li to­teu­tuu usein mel­ko lail­la eri­nä­köi­se­nä kuin al­ku­pe­räi­nen aja­tuk­se­ni oli. Sat­tu­mal­la on ku­vis­sa muu­ten­kin suu­ri roo­li. Ku­vaan fil­mil­le van­hal­la, hi­taal­la palk­ki­ka­me­ral­la, jo­ten en­nen ku­vien ke­hit­tä­mis­tä en tie­dä tar­kas­ti, mi­ten ne ovat on­nis­tu­neet. Vie­hä­tys on juu­ri sii­nä, et­tä ti­lan­ne ei ole täy­sin hal­lin­nas­sa.”

Hän ku­vaa sar­jaan uu­sia te­ok­sia koko ajan.

”Kun van­ha näyt­te­ly ti­la­taan jon­ne­kin, in­nos­tun usein te­ke­mään sii­hen uut­ta. Olen myös al­ka­nut ke­hi­tel­lä aja­tus­ta sen te­ke­mi­sen do­ku­men­toin­nis­ta.”

Heti uran al­ku­vai­hees­sa teh­ty Sac­red Bird on Leh­ti­sen tois­tai­sek­si tun­ne­tuin sar­ja, mut­ta hän sa­noo, et­tei pidä sitä on­gel­ma­na.

”Se on toki mää­rit­tä­nyt mi­nua va­lo­ku­vaa­ja­na, mut­ta olen tie­toi­ses­ti poh­ti­nut sitä, et­ten saa jää­dä sar­jan van­gik­si. Täy­tyy vain luo­da uut­ta kiin­nos­ta­vaa.”

Leh­ti­sen mui­ta pro­jek­te­ja ovat ol­leet Leh­tis­ky­lä (The Des­cen­dants), jos­sa hän ker­too ku­vien ja teks­tien kaut­ta su­kun­sa hur­ji­a­kin ta­ri­noi­ta, sekä Yö­vuo­ro (Night Shift), jos­sa luo­daan kont­ras­ti yöl­li­sen kau­pun­gin ja yö­vuo­ros­ta ko­tiin pa­laa­van isän vä­sy­nei­den kas­vo­jen vä­lil­le.

”Mo­lem­mat ovat hen­ki­lö­koh­tai­sia do­ku­ment­te­ja ja mi­nul­le sa­maa juur­ta, vaik­ka ne ovat­kin es­teet­ti­ses­ti ai­van eri­lai­sia.”

VA­LO­KU­VAA­JA JAN­NE LEH­TI­NEN (s. 1970)

Opin­not: Lah­den muo­toi­luins­ti­tuut­ti 1998 (me­di­a­no­mi AMK), Tai­de­te­ol­li­nen kor­ke­a­kou­lu 2002 (TaM)

Kir­jo­ja (mo­nog­ra­fi­oi­ta): Sac­red Bird (Hat­je Cantz, 2005), The Des­cen­dants (Hat­je Cantz, 2007), Night Shift (Hat­je Cantz, 2009), Where the Earth Ends (Gwin­Ze­gal, 2014)

Näyt­te­lyi­tä vuo­des­ta 1996 al­ka­en sekä Suo­mes­sa et­tä ul­ko­mail­la

Te­ok­sia muun mu­as­sa Suo­men val­ti­on, Suo­men va­lo­ku­va­tai­teen mu­se­on, Hel­sin­gin kau­pun­gin tai­de­mu­se­on, EM­MAn ja Saas­ta­moi­sen sää­ti­ön ko­ko­el­mis­sa

Jut­tu on jul­kais­tu GEO-leh­des­sä 9/2016. Sitä on päi­vi­tet­ty 2018.

Lue myös:

Va­lo­ku­va: Pat­rii­sit pa­lat­seis­saan