Ari Jaskarin vuonna 1980 ottamassa kuvassa Laina-täti lepää saunan varjossa.
Ari Jaskari
Anu Piippo
Ari Jaskarin on vaikea määrittää tarkkaa hetkeä, jolloin Koti Anttolassa -sarjan kuvaaminen alkoi. Joka tapauksessa hän oli jo muuttanut pois lapsuudenkodista. Hän oli myös ehtinyt asua Ruotsissa ja Norjassa ja työskennellä niin valokuvaajana kuin ahtaajana. Vajaan kymmenen vuoden reissaamisen jälkeen hän sitten palasi tuttuun pihapiiriin. Lopullisesti. Etäisyys oli opettanut häntä näkemään kodin uudessa valossa.
Jaskari kuvasi vuosien ajan perhettään ja kylässä käyviä tuttavia ja sukulaisia. Mustavalkoisissa kuvissa ihmiset ovat luontevasti osa sekä arkista esineympäristöä että Jaskarille lapsuudesta saakka tärkeää järviluontoa.
”Kuvaaminen oli spontaania, minulla oli siihen aikaan aina kamera mukana. Koska uimassa käytiin päivittäin, tuli kuvattua paljon uimiseen liittyviä juttuja. Monet kuvista ovat myös sellaisia, että tilanteesta on vain yksi ruutu.”
Hetken ja aitouden taltioiminen ovatkin keskeinen osa Jaskarin kuvaajapersoonaa.
”Ohjailemalla saisi ehkä helpommin hyviä kuvia, mutta en pidä niitä niin oikeina. Kun kuvaa paljon, ihmiset tottuvat olemaan kuvattavina.”
Perhe eli Hanski, Maini ja Markku keittiössä. Kuva on vuodelta 1980.
Ari Jaskari
Sarjan päättymishetken hän muistaa hyvin: hän otti viimeisen kuvan tutussa kotitalossa vuonna 1988.
”Kuvassa on tyttären ensimmäinen pesu tässä mökissä sen jälkeen, kun tulimme laitokselta. Äiti oli kuollut samana vuonna ja tuntui, että tässä on luonteva päätös sarjalle.”
Kaikkiaan noin 200 kuvaa kattava Koti Anttolassa on kiertänyt Suomea ja Keski-Eurooppaa muutaman kymmenen kuvan kokoonpanoina. Jaskari arvelee, että sarja kiinnostaa nostalgian vuoksi.
”Vanhemmat ihmiset näkevät ehkä kuvissa oman lapsuutensa. Mutta jokainenhan kokee kuvat omalla tavallaan taustasta ja kokemuksista riippuen.”
Aineellisesta niukkuudesta huolimatta kuvissa voi aistia välittämistä ja onnellisuutta. Oliko kuvissa olevien ihmisten elämä omalla tavallaan rikasta? Voiko heidän elämänasenteestaan ottaa oppia?
”Kyllä näin voi varmaan sanoa.”
Anttola-sarjan teemat – maaseutu, ihminen ja hänen ympäristönsä – ovat kiinnostaneet Ari Jaskaria myöhemminkin. Hän on kuvannut paljon ”toisella kotipaikallaan” Pohjois-Norjassa ja myös Puolassa, Venäjällä, Turkissa – ja Saimaalla. Projekteja on ollut vuosien mittaan paljon, myös limittäin.
”Minun on yleensäkin hyvä pitää taukoja ja vaihtaa projektia. Jos viivyn Norjassa yli kuukauden, sitä rupeaa laiskistumaan ja elämään ihmisten kanssa”, Jaskari naurahtaa.
”Ja koko ajan kuvaan. Lintuja ja kallioita ja lokkien jätöksiä ja jäkälä- ja sammalkarttoja kallioilla. Niistä on avautunut jollain lailla uudenlainen suunta.”
Usko-eno pelleilee järvessä hampaat kädessä, 1983.
Ari Jaskari
VALOKUVAAJA ARI JASKARI (s. 1958)
Opinnot: itseoppinut. Tärkeä vaikuttaja ollut muun muassa Nuoren Voiman Liiton palkintokurssi.
Kirjoja: AJ. Monografia, 1989
Näyttelyt: Yksityis- ja yhteisnäyttelyjä Suomen lisäksi Ruotsissa, Norjassa, Tanskassa, Belgiassa, Sveitsissä ja Ranskassa.
Teoksia muun muassa Suomen valtion, Suomen valokuvataiteen museon, Alvar Aalto -museon ja Finnmarkin maakuntamuseon (Norja) kokoelmissa.
Juttu on julkaistu GEO-lehdessä 7/2016. Sitä on päivitetty 2018.
Lue myös:
Tämä sivusto käyttää evästeitä käytettävyyden parantamiseksi. Jatkamalla sivuston käyttöä hyväksyt myös evästeiden käyttämisen.
© Fokus Media Finland. Materiaalin kopioiminen muuhun kuin yksityiseen, ei-kaupalliseen käyttöön kielletty.
Aineiston käyttö uuden palvelun osana kielletty.
Fokus Media Finland Oy, Hämeentie 135, 00560 Helsinki, Y-tunnus 2618356-2