Elina Hirvonen
Botswanan ulkoministeriö julkaisi alkuvuodesta tiedotteen, jossa se kertoi sopineensa tapaamisesta Yhdysvaltain suurlähettilään kanssa. Tapaamisen aihe oli presidentti Donald Trumpin lausunto, jossa hän oli viitannut Haitiin, El Salvadoriin ja Afrikan maihin ”persläpimaina” tai ”sontaluukkumaina” (englanniksi shithole countries).
”Botswanan hallitus ihmettelee, miksi presidentti Trump käyttää näin loukkaavaa ilmausta puhuessaan maista, joilla on ollut useiden vuosien ajan kohteliaat, molempia osapuolia hyödyttävät suhteet Yhdysvaltojen kanssa”, kirjoitti ministeriö tiedotteessaan.
He olisivat hyvin voineet sanoa myös muuta. Esimerkiksi sen, että Botswana, joka muuttui muutaman vuosikymmenen aikana maailman köyhimpiin kuuluvasta keskituloiseksi maaksi, on yksi eteläisen Afrikan edistyneimmistä maista niin talouden kasvun kuin ihmisoikeuksien ja sosiaalisten kysymysten suhteen. Botswanaa on luonnehdittu eteläisen Afrikan Hongkongiksi, talousihmeeksi, joka herättää ympäröivissä maissa sekä kateutta että innostusta.
Viime vuosina hyviä uutisia on kuulunut myös muualta.
Niiden vuosien aikana, kun Eurooppa ja Yhdysvallat kärsivät talouskriisistä, suurin osa muusta maailmasta eli hyvien uutisten aikaa. Vuonna 2016 alle viisivuotiaita lapsia kuoli kuusi miljoonaa vähemmän kuin vuonna 1990. Absoluuttisessa köyhyydessä eli vähemmän ihmisiä kuin koskaan aikaisemmin maailman historiassa, ja maailman naisten todennäköisyys selvitä raskaudesta ja synnytyksestä hengissä oli suurempi kuin koskaan ennen.
Osa muutoksista liittyy YK:n kunnianhimoisiin vuosituhattavoitteisiin, joiden tarkoituksena oli monin tavoin parantaa maailman köyhimpien ihmisten elämänlaatua. Vielä vuosituhannen vaihteessa tavoitteita pidettiin haihatteluna, nyt suurin osa niistä on toteutunut.
Muutokset saatiin aikaan sitkeällä valtioiden ja järjestöjen yhteistyöllä sekä paikallisella että kansainvälisellä tasolla. Ennen kaikkea muutosten taustalla oli riittävän monen ihmisen halu muuttaa maailmaa ja usko siihen, että niin todella voi tehdä. Positiivinen kehitys osoittaa, että mahdottomiltakin tuntuvien ongelmien ratkaiseminen on mahdollista, kun riittävän vaikutusvaltaisilla tahoilla on siihen riittävästi tahtoa.
Nyt monista Afrikan maista kuuluu taas huolestuttavia viestejä. Yksi niistä on nopea väestönkasvu, joka uhkaa mitätöidä positiivisen kehityksen. Jotta näin ei kävisi, ponnistuksia parempaa kohti on jatkettava sitkeästi. Koska Yhdysvallat näyttää vajonneen kehitysmaiden yhteistyökumppanina alas, meidän muiden on noustava ylemmäs.
Elina Hirvonen (s. 1975) on helsinkiläinen kirjailija, toimittaja ja dokumenttielokuvaohjaaja. Hän on asunut myös kaksi vuotta Sambian Lusakassa ja työskennellyt elokuvantekijänä ja toimittajana useissa Afrikan maissa. Hirvosen tuorein romaani Kun aika loppuu ilmestyi maaliskuussa 2015.
Kolumni on julkaistu GEO-lehdessä 3/2018.
Lue myös:
Tämä sivusto käyttää evästeitä käytettävyyden parantamiseksi. Jatkamalla sivuston käyttöä hyväksyt myös evästeiden käyttämisen.
© Fokus Media Finland. Materiaalin kopioiminen muuhun kuin yksityiseen, ei-kaupalliseen käyttöön kielletty.
Aineiston käyttö uuden palvelun osana kielletty.
Fokus Media Finland Oy, Hämeentie 135, 00560 Helsinki, Y-tunnus 2618356-2