Per­hee­seen tart­tui kym­men­kun­ta vuot­ta sit­ten mök­ki­kuu­me. Sen seu­rauk­se­na meil­lä on Ete­lä-Kar­ja­las­sa vaa­ti­mat­to­mas­ti va­rus­tet­tu, mut­ta meil­le ra­kas jär­ven­ran­ta­mök­ki. Mök­ki­kun­ta si­jait­see Laa­to­kan Kar­ja­lan leh­to­mai­sel­la alu­eel­la, mis­sä kas­vaa run­saas­ti muu­al­la har­vi­nai­sem­paa leh­to­mai­tik­kaa. Vii­me vuo­si­na mö­kin lä­hi­met­sis­tä on al­ka­nut löy­tyä yhä enem­män luon­non­va­rai­sia tam­men­tai­mi­a­kin.

Mut­ta en­pä ole ai­noa mök­ki­hö­pe­rö. Suo­ma­lai­set ovat mök­ki­hul­lua kan­saa. Tai ai­na­kin niin voi pää­tel­lä sii­tä, et­tä Ti­las­to­kes­kuk­sen mu­kaan Suo­mes­sa oli vuon­na 2018 yli puo­li mil­joo­naa ke­sä­mök­kiä. Kaik­ki­aan 64 kun­nas­sa on ny­ky­ään jo enem­män mök­ke­jä kuin va­ki­nai­ses­ti asut­tu­ja asun­to­ja. Ke­sä­ai­kaan mo­nen kun­nan vä­es­tö­mää­rä tup­laan­tuu ja tuo seu­dul­le eloa.

Kes­ki­mää­räi­nen mat­ka ko­din ja ke­sä­mö­kin vä­lil­lä on Suo­mes­sa 92 ki­lo­met­riä. Meil­lä mat­ka pe­ril­le kes­tää au­tol­la tai ju­nal­la yli kol­me tun­tia. Tal­vel­la on pe­ril­le pääs­täk­seen ti­lat­ta­va etu­kä­teen tie­nau­raus. Sit­ten on toi­vot­ta­va, et­tä au­rin­ko­pa­nee­lit he­rää­vät eloon, jot­ta tu­paan saa­daan va­lot. Jos­kus näin ei ole käy­nyt, ja vii­kon­lop­pu on muut­tu­nut pri­mi­tii­vi­sek­si. Suu­rin ta­kais­ku mök­kip­ro­jek­tin kans­sa on ol­lut, et­tei sin­ne ole saa­tu yri­tyk­sis­tä huo­li­mat­ta kai­vet­tua kai­voa. Juo­ma­ve­si on siis kan­net­ta­va mu­ka­na. Jo­nain päi­vä­nä edes­sä lie­nee­kin kun­nal­li­seen ve­si­joh­toon liit­ty­mi­nen.

Ke­sä­kau­del­la, joka on meil­lä ai­ka laa­ja kä­si­te, vie­täm­me mö­kil­lä ker­ral­laan pi­dem­piä ai­ko­ja. Siel­tä kä­sin su­ju­vat ny­ky­tek­nii­kan avul­la myös etä­työt. Olen osal­lis­tu­nut pari ker­taa mö­kil­tä net­tiyh­tey­den avul­la väi­tös­kir­ja­ko­mi­te­an ko­kouk­seen­kin At­lan­tin yli. Kaik­ki on su­ju­nut hy­vin, pait­si et­tä sain toi­sel­ta väit­te­li­jäl­tä kom­ment­te­ja vi­de­o­ku­val­la vä­lit­ty­nees­tä mö­kin si­sus­tus­tyy­lis­tä: hir­si­sei­nis­tä ja ruu­tu­ver­hois­ta.

Eri­lais­ten re­mon­toin­ti- ja si­sus­tu­soh­jel­mien kat­so­mi­nen tuo tal­vi­kau­del­la haa­veet tu­le­vas­ta ke­säs­tä lä­hem­mäk­si. Täs­sä­kään suh­tees­sa en tai­da ol­la poik­keuk­sel­li­nen, kos­ka nämä oh­jel­mat tun­tu­vat ole­van suu­res­sa suo­si­os­sa. Oman mö­kin kel­las­tu­vien hir­si­sei­nien maa­laa­mi­seen val­koi­sek­si, mikä tun­tuu nyt ole­van val­lit­se­va nor­mi, mie­he­ni ei tule kyl­lä hel­pos­ti tai­pu­maan. Uu­sis­ta tyy­ny- tai kynt­ti­lä­a­se­tel­mis­ta­kaan ei oi­kein voi kes­kus­tel­la.

Mök­kei­lyn vie­hä­tys on meil­le ja var­maan mo­nel­le muul­le­kin per­heel­le pit­käl­le sii­nä, et­tä sil­loin ele­tään ul­ko­na luon­non kes­kel­lä ja sään eh­doil­la. Aa­mu­kah­vit juo­daan ke­sä­keit­ti­ös­sä päi­vän läm­pe­ne­mis­tä odo­tel­len, il­lal­la gril­la­taan hyt­tys­par­ven kes­kel­lä. Oma jut­tun­sa on myös jo­ka­ke­väi­nen ar­vuut­te­lu sii­tä, mil­loin jär­ves­tä läh­te­vät jäät. Vii­me vuon­na tuo päi­vä­mää­rä oli 23. huh­ti­kuu­ta.

An­ne Top­pi­nen on met­sä­e­ko­no­mi­an ja mark­ki­noin­nin pro­fes­so­ri ja Hel­sin­gin yli­o­pis­ton Kes­tä­vyys­tie­teen ins­ti­tuu­tin HEL­SU­Sin joh­ta­ja. Ins­ti­tuu­tin teh­tä­vä­nä on aut­taa rat­ko­maan kes­tä­vyys­haas­tei­ta mo­ni­tie­tei­sen tut­ki­muk­sen ja sitä tu­ke­van ope­tuk­sen kaut­ta.

Ko­lum­ni on jul­kais­tu GEO-leh­des­sä 4/2020.

Lue myös:

Mat­kus­tuk­sen uu­det me­gat­ren­dit

Il­mas­to muut­tuu, en­tä ih­mi­nen?