Hannu-Pekka Björkman
Ihmisen suhde ruokaan on aina ollut intohimoisen kompleksinen. On helppo erehtyä ajattelemaan, että oma aikamme olisi kovin edistynyt ruokailutottumusten ja -tapojen suhteen.
Toki monet asiat ovat muuttuneet. Meillä on valtavasti tietoa ravintoarvoista, hiilihydraateista, rasvoista ja proteiineista. Paradoksaalista on, että valtaosa länsimaiden ihmisistä laittaa suuhunsa päivittäin ruokaa, jonka ainesosia ja valmistusmenetelmiä se ei tunne. Työelämän vallankumous, maatalousvaltaisen yhteiskunnan murros ja asumisen keskittyminen kaupunkeihin on vienyt ihmiset yhä kauemmas ruuan raaka-aineiden ja valmistuksen lähteiltä. On tapahtunut suuri etääntyminen ravintomme perusteista. Tämä on omiaan luomaan myyttejä, ennakkoluuloja ja tietenkin valtavat markkinat ruokatalouden keinottelijoille.
Mielenkiintoista on, miten tutkimustulosten valossa terveellisestä ruuasta tuli niin kallista. Miksi ravintoarvoltaan köyhin ruoka on halpaa? Kirjailija Jörn Donner onkin sanonut, että nykyään porvarit ovat laihoja ja kansa lihavaa. Aikoinaan asetelma oli toisinpäin. Ne, joilla on tietoa, aikaa ja varsinkin rahaa kykenevät syömään terveellisesti. Samaan aikaan ylipainoisia ihmisiä kehotetaan syömään vähemmän ja liikkumaan enemmän. Tämä sopii maalaisjärkeen, totta kai, mutta samaan aikaan kysymys kuuluu, ovatko jotkin tahot rikastuneet maapallomme miljardilla ylipainoisella asukkaalla? Vastaus lienee selvä.
Kuuluisa ranskalainen herkkusuu Grimod de la Reynière totesi aikoinaan: ”Sanottakoon, että kaikista kuolemansynneistä, joihin ihmiskunta voi sortua, viides näyttää aiheuttavan vähiten omantunnontuskia ja saavan aikaan vähiten katumusta.” Viides kuolemansynti on tietenkin ahneus. Monesti ajattelemme, että ahneus on jotakin, jossa itselle haalitaan määrättömästi asioita vaikkapa ahmimalla ruokaa. Mutta jo keskiajalla Tuomas Akvinolainen kiinnitti huomiota ruokailutavoissa esiintyvään ahneuteen. Väittäisin, että havainto sopii meidän aikaamme paremmin kuin mihinkään aikaisempaan. Ahneuden kuolemansynnin voi tehdä seuraavilla tavoilla: praopropere – syömällä liian aikaisin, laute – syömällä liian kalliisti, nimis – syömällä liian paljon, ardenter – syömällä liian innokkaasti ja studiose – syömällä liian valikoivasti.
Jostain syystä huomioni kiinnittyy näistä kohdista erityisesti kahteen: laute ja studiose. Koko Suomi sortuu kuolemansyntiin, jos ruuan hintaan katsotaan. Liian valikoivasti syöminen lienee hyvin toimeentulevan kansanosan arkkisynti, jossa lasketaan jokainen kalori ja hivenaine. Silloin ruoka ja kaikki siihen liittyvä ovat saavuttaneet mielissä kuolemansynneistä pahimman, ylpeyden.
Hannu-Pekka Björkman työskentelee näyttelijänä Kansallisteatterissa. Hän on esiintynyt teatterissa, elokuvissa ja televisiosarjoissa sekä ollut näyttelijäntyön professori Taideyliopiston Teatterikorkeakoulussa. Björkman on kirjoittanut kolme kirjaa, joista viimeisin, esseeteos Välähdyksiä peilissä, ilmestyi vuonna 2014.
Kolumni on julkaistu GEO-lehdessä 2/2018.
Lue myös:
Tämä sivusto käyttää evästeitä käytettävyyden parantamiseksi. Jatkamalla sivuston käyttöä hyväksyt myös evästeiden käyttämisen.
© Fokus Media Finland. Materiaalin kopioiminen muuhun kuin yksityiseen, ei-kaupalliseen käyttöön kielletty.
Aineiston käyttö uuden palvelun osana kielletty.
Fokus Media Finland Oy, Hämeentie 135, 00560 Helsinki, Y-tunnus 2618356-2