Edin­burg­his­ta pää­see au­tol­la Loch Lo­mon­din län­si­ran­taa pit­kin Oba­niin ja siel­tä Gal­la­nac­hin kaut­ta lau­tal­la Ker­re­ran saa­rel­le.

Ker­re­ral­la on yk­si lin­nan­rau­nio, 34 asu­kas­ta, pari tu­hat­ta vuoh­ta ja muu­ta­ma au­to – kaik­ki paik­ka­kun­ta­lais­ten, muut ei­vät saa tuo­da au­to­ja saa­rel­le. Saa­rel­la ai­ka py­säh­tyy. Hy­lät­ty lai­va la­ho­aa ran­nas­sa ylä­maan­kar­jan vil­voi­tel­les­sa vie­res­sä vat­sa­kar­vo­jaan myö­ten ve­des­sä, yk­si­sar­vi­nen vuo­hi kät­key­tyy ujo­na sa­ni­ais­ten jouk­koon ja lam­paat pi­tä­vät tau­on ruo­kai­lus­saan, kun kul­ki­ja ohit­taa ne aa­mun sa­ras­ta­es­sa.

Skot­lan­ti on oma maa­il­man­sa. Oma val­ti­on­sa se oli vuo­den 1707 al­kuun as­ti, kun skot­ti­par­la­ment­ti päät­ti pai­nos­tet­tu­na yh­tyä val­ti­o­liit­toon Eng­lan­nin kans­sa. Liit­to lie­nee hyö­dyt­tä­nyt Skot­lan­nin ta­lout­ta, mut­ta sa­mal­la se teki maas­ta Eng­lan­nin alus­maan. Pik­ku­ve­li alis­tui ison­vel­jen val­taan.

Vie­lä pari vuo­si­kym­men­tä sit­ten sko­tin pu­hu­mis­ta ko­e­tet­tiin ra­joit­taa kou­luis­sa, ja ny­ky­ään­kin Eto­nin kas­va­tit saat­ta­vat ke­hot­taa skot­te­ja pu­hu­maan yli­o­pis­tos­sa ”kun­nol­lis­ta eng­lan­tia”. Pie­nel­lä skot­tie­dus­ta­jien mää­räl­lä ei ole juu­ri mi­tään sa­nan­val­taa Ison-Bri­tan­ni­an par­la­men­tis­sa, sil­lä enem­mis­tö on Eng­lan­nil­la. Kun bre­xi­tis­tä ää­nes­tet­tiin vuon­na 2016, Skot­lan­nis­sa sel­keä enem­mis­tö, 62 pro­sent­tia, tah­toi py­syä EU:ssa. Vies­ti oli val­ta­kun­nan vah­vin, mil­lään muul­la ää­nes­ty­sa­lu­eel­la ei yl­let­ty näin sel­vään kan­san tah­don il­mauk­seen. Mut­ta sil­lä ei ol­lut mer­ki­tys­tä, kun niuk­ka enem­mis­tö eng­lan­ti­lai­sis­ta aset­tui bre­xi­tin puo­lel­le.

Koko 2000-lu­vun Skot­lan­ti on pyr­ki­nyt eroon Eng­lan­nis­ta. Vuo­den 2014 kan­sa­nää­nes­tyk­ses­sä it­se­näis­ty­mi­nen sai vain 45 pro­sen­tin kan­na­tuk­sen, mut­ta bre­xit on muut­ta­nut ti­lan­net­ta, ja it­se­näi­syy­den kan­nat­ta­jat ovat nyt nis­kan pääl­lä. Uu­si it­se­näis­ty­mi­sää­nes­tys, in­dy­ref2, on Skot­lan­nin pää­mi­nis­te­rin työ­lis­tal­la.

Skot­lan­nin epä­vi­ral­li­ses­sa kan­sal­lis­lau­lus­sa, Flo­wer of Scot­lan­dis­sa, to­de­taan, et­tä me voim­me taas ol­la se kan­sa­kun­ta, joka Ro­bert the Bru­cen joh­dol­la vuon­na 1314 löi eng­lan­ti­lai­set ja ta­ka­si Skot­lan­nil­le it­se­näi­syy­den lä­hes nel­jäk­si­sa­dak­si vuo­dek­si.

Tu­lee­ko Skot­lan­nis­ta 2020-lu­vul­la it­se­näi­nen val­tio? Kuka tie­tää. Var­maa on vain, et­tä Skot­lan­ti ei ole Eng­lan­ti. Var­sin­kin ylä­mail­la ja saa­ris­tos­sa tun­tee tuon eron: Skot­lan­ti ei ole pank­kien ja te­ol­li­suu­den, luok­ka­e­ro­jen ja ku­nin­gas­per­heen maa, vaan lam­pai­den, ylä­maan­kar­jan ja vil­lin luon­non maa, jos­sa yh­teis­kun­nal­li­nen ase­ma ja su­ku­taus­ta ovat vä­hem­män tär­kei­tä kuin rak­kaus tätä har­vaa­na­sut­tua maa­ta koh­taan.

Ker­re­ran saa­rel­la on kak­si mah­dol­li­suut­ta yö­pyä. Seit­se­män hen­gen ma­kuu­sa­lis­sa tai telt­ta­ma­joi­tuk­ses­sa, jos­sa on ka­mii­na läm­mit­tä­mäs­sä kyl­miä öi­tä var­ten. Lä­hin ho­tel­li on Oba­nis­sa. Ja siel­tä on vie­lä 480 mai­lia Lon­toon West­mins­te­riin, jos­sa Ison-Bri­tan­ni­an par­la­ment­ti ko­koon­tuu, kau­ka­na skot­lan­ti­lai­ses­ta saa­res­ta.  

Kir­joit­ta­ja on ara­bi­an kie­len ja is­la­min tut­ki­muk­sen pro­fes­so­ri, joka työs­ken­te­lee Edin­burg­hin yli­o­pis­tos­sa Skot­lan­nis­sa. Hän on myös suo­men­ta­nut itä­mais­ta kir­jal­li­suut­ta ja kir­joit­ta­nut lu­kui­sia tie­to­kir­jo­ja.

Ko­lum­ni on jul­kais­tu GEO-leh­des­sä 11-12/2019.

Lue myös:

Ava­ruus­mat­kai­lua ai­ko­jen alus­ta

Bag­da­dis­ta poh­joi­seen