Syk­syl­lä 2016 GEO-leh­des­sä esi­tel­tiin suo­ma­lai­sia va­lo­ku­va­tai­tei­li­joi­ta ja hei­dän ku­vi­aan. Lo­ka­kuun nu­me­ros­sa esit­te­ly­vuo­ros­sa oli hel­sin­ki­läi­nen An­ni Lep­pä­lä, Vuo­den nuo­ri tai­tei­li­ja kuu­den vuo­den ta­kaa.

Lep­pä­län ku­vat oli­vat ai­heil­taan mo­ni­nai­sia ja mil­tei une­no­mai­sia. Yh­des­sä ku­vas­sa saat­toi ol­la tiu­kas­ti ra­jat­tu yk­si­tyis­koh­ta, toi­ses­sa luon­to­mai­se­ma. Jo­kin tun­tui avau­tu­van kat­so­jal­le no­pe­as­ti, toi­nen oli täyn­nä sym­bo­liik­kaa. Kai­kil­le ku­vil­le oli kui­ten­kin yh­teis­tä kieh­to­va valo ja ku­vaus­het­ken eri­tyi­nen tun­nel­ma.

Ta­ka­na ja työn al­la oli yk­si­tyis- ja yh­teis­näyt­te­ly­jä sekä ko­ti­maas­sa et­tä ul­ko­mail­la. Lep­pä­län työs­ken­te­ly­ta­pa poik­ke­si kui­ten­kin mo­nis­ta muis­ta ku­vaa­jis­ta sii­nä, et­tä hän ei ku­van­nut sel­kei­tä uu­sia ku­va­sar­jo­ja vaan yh­dis­te­li van­ho­ja ja uu­sia töi­tä spon­taa­nis­ti in­tui­ti­on pe­rus­teel­la.

Jo­tain van­haa...

Kak­si vuot­ta myö­hem­min An­ni Lep­pä­lä al­le­kir­joit­taa mil­tei kai­ken tuol­loin sa­no­man­sa. In­tui­tii­vi­nen ja van­haa ja uut­ta yh­dis­te­le­vä työs­ken­te­ly­ta­pa on säi­ly­nyt en­nal­laan, sa­moin va­lon mer­ki­tys. Yk­si asia on kui­ten­kin muut­tu­nut, ja sen al­ku­sy­säyk­sen Lep­pä­lä jäl­jit­tää vuon­na 2017 Hel­sin­gis­sä pi­det­tyyn AMA-gal­le­ri­an näyt­te­lyyn ni­mel­tä hyle / cur­tain / backd­rop.

”Näyt­te­ly muhi mie­les­sä pit­kään. Tein AMAan ko­ko­naan uu­det työt ja ko­kei­lin ai­ka pal­jon­kin eri ma­te­ri­aa­le­ja”, Lep­pä­lä sa­noo.

Lop­pu­tu­los oli ei-pe­rin­tei­nen va­lo­ku­va­näyt­te­ly, joka si­säl­si vi­de­o­työn, kol­laa­se­ja ja mo­nen­lai­sia ma­te­ri­aa­li­ko­kei­lu­ja. Lep­pä­lä om­pe­li näyt­te­lyyn ver­hon, opis­ke­li oot­raus­ta ja teki yh­teis­työ­tä puu­se­pän kans­sa. Esil­lä oli puu­le­vyl­tä näyt­tä­vä kan­gas, la­ser­kai­ver­ruk­sia ja teos, jon­ka tär­keä osa oli pei­li. Va­lo­ku­vi­a­kin oli näyt­teil­lä, mut­ta uut­ta oli se, et­tä osa niis­tä oli työ­ve­dok­sia eli käy­tän­nös­sä kymp­pi­ku­via. Yleen­sä va­lo­ku­via ää­rim­mäi­sen tar­kas­ti työs­tä­väl­le ja tu­los­ta­val­le Lep­pä­läl­le tämä oli suo­ras­taan ra­di­kaa­lia. Tär­ke­ää ei nyt ol­lut­kaan se, ovat­ko ku­van vä­ri­sä­vyt täy­del­li­set.

”Yli­pään­sä oli haus­ka teh­dä asi­oi­ta kä­sil­lä, kos­ka työ­ni on muu­ten niin pal­jon tie­to­ko­neel­la työs­ken­te­le­mis­tä. Muis­tan kyl­lä gal­le­ris­tin ker­to­neen, et­tä jot­kut kat­so­jat oli­vat ol­leet näyt­te­lys­sä ai­ka häm­men­ty­nei­tä, ja kun nyt kat­son siel­lä ol­lei­ta töi­tä, näen, et­tä se oli to­si­aan eri­lai­nen kuin ai­em­mat näyt­te­ly­ni. Sil­loin kaik­ki tun­tui kui­ten­kin hy­vin luon­te­val­ta.”

Vaik­ka il­mai­su AMAs­sa poik­ke­si eh­kä Lep­pä­län ai­em­mis­ta töis­tä, pe­ru­sa­ja­tus ei ol­lut ka­don­nut mi­hin­kään.

”Vi­de­o­työ oli esil­lä gal­le­ri­an hä­mä­räs­sä ta­ka­huo­nees­sa, ja pro­ji­soin sii­nä ku­vaa­ma­ni vi­de­on yl­hääl­tä päin lat­ti­al­la ole­val­le puu­le­vyl­le. Vi­de­o­tek­niik­ka si­nän­sä ei kiin­nos­ta mi­nua mut­ta valo kyl­lä – tä­mä­kin työ oli it­se asi­as­sa vi­deo va­los­ta, joka muut­tuu ti­las­sa.”

Lop­pu­tu­lok­se­na oli va­lon ja puun leik­kiä, joka saat­toi vie­dä kat­so­jan­sa aja­tuk­set esi­mer­kik­si lap­suu­den mum­mo­laan tai mök­ki­lo­miin.

”Jot­kut vie­raat oli­vat pi­tä­neet työ­tä lii­kut­ta­va­na ja rau­hoit­ta­va­na.”

Puu oli yk­si näyt­te­lyn ni­mes­sä­kin nä­ky­väs­tä kol­mes­ta tee­mas­ta: ver­hon (cur­tain) ja taus­tan (backd­rop) sii­nä esiin­tyy sana hyle.

”Hyle al­koi kieh­toa mi­nua sa­na­na jo vuo­sia sit­ten. Se on alun pe­rin an­tii­kin Krei­kas­sa käy­tet­ty sana, joka tar­koit­taa ma­te­ri­aa, met­sää tai tiet­tyä puu­la­jia. Olen ai­na ku­van­nut pal­jon pui­ta, ja vä­hi­tel­len syn­tyi aja­tus sii­tä, et­tä voi­si ol­la kiin­nos­ta­vaa tut­kia puu­ma­te­ri­aa­lia enem­män ni­me­no­maan pin­ta­na.”

... ja jo­tain uut­ta

Mikä on muut­tu­nut? An­ni Lep­pä­lä sa­noo ha­keu­tu­van­sa en­tis­tä enem­män yh­teis­työp­ro­jek­tei­hin. Hän ko­kei­li tii­vis­tä yh­teis­työ­tä toi­sen kä­si­työ­läi­sen kans­sa AMAn näyt­te­lyä val­mis­tet­ta­es­sa, ja ko­ke­mus oli an­toi­sa.

Yh­teis­työ tun­tuu luon­te­val­ta mo­nes­ta­kin syys­tä. Va­lo­ku­va­tai­tei­li­jan työ on usein yk­si­näis­tä. Li­säk­si Lep­pä­län an­si­o­lu­et­te­los­sa on jo vino pino näyt­te­ly­jä, jot­ka ker­to­vat uran ete­ne­mi­ses­tä. Eri­lai­set ko­kei­lut ker­to­vat toki va­lo­ku­va­tai­tees­ta laa­jem­min­kin.

”Ku­va­tai­tees­sa ja va­lo­ku­va­tai­tees­sa ta­pah­tuu koko ajan yh­dis­te­lyä ja ra­jo­jen ylit­tä­mis­tä. Va­lo­ku­va-, vi­deo- ja me­di­a­tai­tees­sa on vii­me ai­koi­na re­a­goi­tu di­gi­taa­li­suu­teen ja in­ter­ne­tin vai­ku­tuk­siin, mut­ta se ei ole suun­ta, jo­hon it­se ha­lu­an men­nä. Nyt ol­laan eh­kä hiu­kan pa­laa­mas­sa pe­rin­tei­sem­pään va­lo­ku­vaan tai ai­na­kin tee­moi­hin, jot­ka ovat tul­leet vah­vas­ti esil­le esi­mer­kik­si ny­ky­tai­tees­sa: em­pa­ti­aan ja tun­tei­siin. Mut­ta ko­kei­le­mi­nen on ol­lut haus­kaa! Ja on myös niin, et­tä kaik­ki ai­heet ovat van­ho­ja, ne saa­vat vain eri­lai­sia il­me­ne­mis­muo­to­ja.”

Eri­tyi­ses­ti Lep­pä­lää kiin­nos­taa nyt maa­laus­tai­de ja va­lo­ku­va maa­lauk­sel­li­se­na ele­ment­ti­nä. Hän on­kin seu­raa­vak­si te­ke­mäs­sä yh­teis­työ­tä tai­de­maa­la­rin kans­sa.

”Näin Ee­va Peu­ran tai­de­näyt­te­lyn vii­ti­sen vuot­ta sit­ten, in­nos­tuin ja eh­do­tin hä­nel­le yh­teis­työ­tä. Työm­me ovat eri­lai­sia, mut­ta niil­lä tun­tuu ole­van myös ih­meel­li­siä yh­teyk­siä. Tu­los­sa on ai­na­kin yh­teis­näyt­te­ly Tuk­hol­maan en­si ke­vää­nä.”

Tai­teel­lis­ta ja toi­mi­kun­ta­työ­tä

Vii­me vuo­si­na An­ni Lep­pä­lä on is­tu­nut Val­ti­on vi­su­aa­lis­ten tai­tei­den toi­mi­kun­nas­sa. Hä­nen teh­tä­vä­nään on ol­lut ar­vi­oi­da mui­den toi­mi­kun­ta­lais­ten kans­sa apu­ra­ha­ha­ke­muk­sia, eläk­kei­tä ja työs­ken­te­ly­a­pu­ra­ho­ja. Äs­ket­täi­sen toi­mi­kun­tien yh­dis­tä­mi­sen myö­tä ha­ke­mus­ten ja sa­mal­la työn mää­rä on li­sään­ty­nyt.

”Va­lo­ku­va­tai­teen li­säk­si ha­ke­muk­set edus­ta­vat nyt ku­va­tai­det­ta, sar­ja­ku­va- ja ku­vi­tus­tai­det­ta sekä ym­pä­ris­tö­tai­det­ta. Olen toi­mi­kun­ta­työn an­si­os­ta pääs­syt nä­ke­mään ai­ka laa­jas­ti, mitä näil­lä aloil­la Suo­mes­sa nyt teh­dään. Jo­kin avau­tu­mi­nen työs­sä­ni on eh­kä ta­pah­tu­nut tä­tä­kin kaut­ta”, Lep­pä­lä ar­ve­lee.

Toi­mi­kun­ta­työ­tä Lep­pä­lä on ha­lun­nut teh­dä myös sik­si, et­tä hän on saa­nut it­se ural­laan kak­si val­ti­on pit­kää apu­ra­haa. Ny­kyi­nen päät­tyy vuo­den 2019 lo­pus­sa.

”Suu­ren suu­ri­han val­ti­on apu­ra­ha ei ole, mut­ta se an­taa pe­rus­tur­vaa, kun myyn­ti- ja jul­kai­su­palk­ki­ot töis­tä ovat sa­tun­nai­sia. On­nek­si on ole­mas­sa myös mui­ta mah­dol­li­suuk­sia ha­kea tu­kea työs­ken­te­lyyn ja on­nek­si en ole sel­lai­nen luon­ne, et­tä osai­sin suun­ni­tel­la ja mu­reh­tia asi­oi­ta ko­vin pal­jon etu­kä­teen.”

Vuon­na 2019 An­ni Lep­pä­län töi­tä näh­dään Tuk­hol­man li­säk­si ai­na­kin yh­teis­näyt­te­lys­sä Sak­san Kie­lis­sä. Kak­si vuot­ta sit­ten työn al­la ol­lut kir­jap­ro­jek­ti on edel­leen kes­ken. Kir­jaan on tu­los­sa va­lo­ku­via koko uran var­rel­ta.

”Mut­ta nyt mi­nul­la on ai­ka päät­tä­väi­nen olo sen suh­teen!”

Mi­tään eri­tyi­siä ta­voit­tei­ta Lep­pä­läl­lä ei kir­jan val­miik­si saa­mi­sen ja yh­teis­työ­hank­kei­den li­säk­si ole.

”Olen vä­hän pyr­ki­nyt vält­tä­mään ta­voit­te­lua, mut­ta tot­ta kai, kun ku­via te­kee, niil­lä ha­lu­aa vä­lit­tää jo­tain. He­le­ne Schjerf­beck sa­noi jo­ten­kin niin, et­tä kun hän on it­se näh­nyt ku­via, jot­ka ovat vai­kut­ta­neet hä­neen voi­mak­kaas­ti, hän ha­lu­aa omil­la ku­vil­laan vä­lit­tää asi­an muil­le. Si­tä­hän tämä kaik­ki lo­pul­ta on, kom­mu­ni­kaa­ti­o­ta ja aja­tus­ten vaih­toa, jon­kin asi­an vie­mis­tä eteen­päin.”

Jut­tu on jul­kais­tu GEO-leh­des­sä 10/2018. Se on osa GEOn kym­men­vuo­tis­juh­la­jut­tu­sar­jaa, jos­sa pa­lat­tiin leh­des­sä ai­em­pi­na vuo­si­na jul­kais­tui­hin jut­tui­hin.

An­ni Lep­pä­läs­tä GEO-leh­des­sä 10/2016 jul­kais­tu jut­tu on lu­et­ta­vis­sa tääl­lä

Lue myös:

Va­lo­ku­va: Pat­rii­sit pa­lat­seis­saan

Va­lo­ku­va: Len­tä­jän poi­ka