Monet urosleijonat ovat oman laumansa pennuille kärsivällisiä ja lempeitä leikkitovereita. Vieraan uroksen pennut ne kuitenkin tappavat armotta.
Suzi Eszterhas / Minden Pictures
Maija Karala
Leijonanpennun elämä alkaa kuten muidenkin kissanpentujen: sokeana ja avuttomana myttynä suojaisassa pesässä. Ensimmäisten elinviikkojensa aikana pentu tuntee vain emonsa ja sisaruksensa ja saa ravinnokseen vain maitoa.
Parin kuukauden ikäisinä nuoret leijonat kuitenkin kokevat jotain kissaeläinten keskuudessa ainutlaatuista. Emo johdattaa pentueensa tapaamaan laumaa, josta tulee niiden uusi perhe.
Siinä pennuilla onkin ihmettelemistä. Afrikanleijonien laumaan kuuluu tavallisesti yhdestä neljään aikuista urosta, 150-kiloista eläinten kuningasta. Niistä joku lienee pentujen isä. Aikuiset naaraat ovat tätejä, serkkuja ja muita emon sukulaisia.
Pennuilla on samanikäisiä leikkitovereita, sillä useimmiten useampi lauman naaraista synnyttää samaan aikaan. Emot hoitavat, vahtivat ja imettävät toinen toistensa poikasia. Jopa monet urokset ovat hyväntahtoisia pentuja kohtaan.
Ei kiirettä kasvaa
Leijonanpennuilla ei ole kiire aikuistua. Parin kuukauden ikäisinä ne alkavat maistella kiinteää ruokaa ja leikkiä saalistusleikkejä. Ne vaanivat sisaruksiaan, aikuisten häntiä ja lähistön pikkueläimiä. Kestää kuitenkin yli puoli vuotta ennen kuin emo lakkaa kokonaan imettämästä. Täysinoppineita metsästäjiä nuoret ovat vasta kaksivuotiaina.
Leijonan lapsuus voi kuulostaa turvalliselta ja leppoisalta, mutta on kaukana siitä. Vain yksi neljästä pennusta selviää kaksivuotiaaksi asti. Pentujen kohtaloissa heijastuu sekä Afrikan savannin että leijonien yhteisön armottomuus.
Hyeenat ja savannikoirat ovat pennuille uhka. Savannin suurpedot kilpailevat samasta saaliista, ja ne tappavat toisiaan tilaisuuden tullen. Leijonapaistia syövät mielellään myös kotkat, krokotiilit, käärmeet ja muut saalistajat.
Perhe on pahin
Vaara voi tulla myös läheltä. Leijonaemot, joilla syystä tai toisesta on vain yksi pentu, hylkäävät tai tappavat toisinaan ainokaisensa. Julmalta kuulostava teko on evoluution näkökulmasta järkevä: naarasleijona tulee pian uudelleen kiimaan, ja suuremmasta pentueesta todennäköisimmin joku selviää aikuiseksi.
Leijona ei tietenkään tietoisesti laskelmoi lisääntymismenestystään. On arvoitus, mitä sen mielessä liikkuu, kun äidinrakkaus hiipuu.
Lauman urokset vaihtuvat keskimäärin parin vuoden välein. Nämä vallanvaihdot ovat pennuille hengenvaarallista aikaa. Uudet urokset eivät jouda odottelemaan vuosikausia, että naaraat tulevat taas hedelmällisiksi. Ne pyrkivät tappamaan kaikki lauman pennut jouduttaakseen omien pentujensa syntymää.
Naaraat voivat kyllä yrittää piilottaa pentunsa, taistella paljon suurempia uroksia vastaan tai jopa jättää synnyinlaumansa. Ensimmäisenä elinvuotenaan menehtyvistä leijonanpennuista joka neljännen kohtaloksi koituu silti urosleijona.
Onneksi leijonanpennut eivät tiedä, kuinka heikot niiden mahdollisuudet ovat. Ne viettävät päivänsä leikkien ja torkkuen kuten kaikki kissanpennut, ja kaikesta päätellen nauttivat joka hetkestä. Hyvällä onnella ne joutuvat kohtaamaan leijonalauman karun todellisuuden vasta aikuisina.
Juttu on julkaistu GEO-lehdessä 5-6/2019.
Lue myös:
Tämä sivusto käyttää evästeitä käytettävyyden parantamiseksi. Jatkamalla sivuston käyttöä hyväksyt myös evästeiden käyttämisen.
© Fokus Media Finland. Materiaalin kopioiminen muuhun kuin yksityiseen, ei-kaupalliseen käyttöön kielletty.
Aineiston käyttö uuden palvelun osana kielletty.
Fokus Media Finland Oy, Hämeentie 135, 00560 Helsinki, Y-tunnus 2618356-2