Luonto
Tiede
Yhteiskunta
Kolumnit
Kilpailut
Asiakaspalvelu
Mediatiedot
Monet urosleijonat ovat oman laumansa pennuille kärsivällisiä ja lempeitä leikkitovereita. Vieraan uroksen pennut ne kuitenkin tappavat armotta.

Monet urosleijonat ovat oman laumansa pennuille kärsivällisiä ja lempeitä leikkitovereita. Vieraan uroksen pennut ne kuitenkin tappavat armotta.

Suzi Eszterhas / Minden Pictures

Mai­ja Ka­ra­la

19.8.2019

Armottoman savannin lapset

Leijonanpennut ovat ainoita laumassa varttuvia kissaeläimiä. Elämä suurperheessä tarkoittaa sitä, että pennut joutuvat aikuisten välisen valtataistelun myllerryksiin.

Lei­jo­nan­pen­nun elä­mä al­kaa ku­ten mui­den­kin kis­san­pen­tu­jen: so­ke­a­na ja avut­to­ma­na myt­ty­nä suo­jai­sas­sa pe­säs­sä. En­sim­mäis­ten elin­viik­ko­jen­sa ai­ka­na pen­tu tun­tee vain emon­sa ja si­sa­ruk­sen­sa ja saa ra­vin­nok­seen vain mai­toa.

Pa­rin kuu­kau­den ikäi­si­nä nuo­ret lei­jo­nat kui­ten­kin ko­ke­vat jo­tain kis­sa­e­läin­ten kes­kuu­des­sa ai­nut­laa­tuis­ta. Emo joh­dat­taa pen­tu­een­sa ta­paa­maan lau­maa, jos­ta tu­lee nii­den uu­si per­he.

Sii­nä pen­nuil­la on­kin ih­met­te­le­mis­tä. Af­ri­kan­lei­jo­nien lau­maan kuu­luu ta­val­li­ses­ti yh­des­tä nel­jään ai­kuis­ta uros­ta, 150-ki­lois­ta eläin­ten ku­nin­gas­ta. Niis­tä joku lie­nee pen­tu­jen isä. Ai­kui­set naa­raat ovat tä­te­jä, serk­ku­ja ja mui­ta emon su­ku­lai­sia.

Pen­nuil­la on sa­ma­ni­käi­siä leik­ki­to­ve­rei­ta, sil­lä useim­mi­ten use­am­pi lau­man naa­rais­ta syn­nyt­tää sa­maan ai­kaan. Emot hoi­ta­vat, vah­ti­vat ja imet­tä­vät toi­nen tois­ten­sa poi­ka­sia. Jopa mo­net urok­set ovat hy­vän­tah­toi­sia pen­tu­ja koh­taan.

Ei kii­ret­tä kas­vaa

Lei­jo­nan­pen­nuil­la ei ole kii­re ai­kuis­tua. Pa­rin kuu­kau­den ikäi­si­nä ne al­ka­vat mais­tel­la kiin­te­ää ruo­kaa ja leik­kiä saa­lis­tus­leik­ke­jä. Ne vaa­ni­vat si­sa­ruk­si­aan, ai­kuis­ten hän­tiä ja lä­his­tön pik­ku­e­läi­miä. Kes­tää kui­ten­kin yli puo­li vuot­ta en­nen kuin emo lak­kaa ko­ko­naan imet­tä­mäs­tä. Täy­si­nop­pi­nei­ta met­säs­tä­jiä nuo­ret ovat vas­ta kak­si­vuo­ti­ai­na.

Lei­jo­nan lap­suus voi kuu­los­taa tur­val­li­sel­ta ja lep­poi­sal­ta, mut­ta on kau­ka­na sii­tä. Vain yk­si nel­jäs­tä pen­nus­ta sel­vi­ää kak­si­vuo­ti­aak­si as­ti. Pen­tu­jen koh­ta­lois­sa hei­jas­tuu sekä Af­ri­kan sa­van­nin et­tä lei­jo­nien yh­tei­sön ar­mot­to­muus.

Hy­ee­nat ja sa­van­ni­koi­rat ovat pen­nuil­le uh­ka. Sa­van­nin suur­pe­dot kil­pai­le­vat sa­mas­ta saa­liis­ta, ja ne tap­pa­vat toi­si­aan ti­lai­suu­den tul­len. Lei­jo­na­pais­tia syö­vät mie­lel­lään myös kot­kat, kro­ko­tii­lit, käär­meet ja muut saa­lis­ta­jat.

Per­he on pa­hin

Vaa­ra voi tul­la myös lä­hel­tä. Lei­jo­na­e­mot, joil­la syys­tä tai toi­ses­ta on vain yk­si pen­tu, hyl­kää­vät tai tap­pa­vat toi­si­naan ai­no­kai­sen­sa. Jul­mal­ta kuu­los­ta­va teko on evo­luu­ti­on nä­kö­kul­mas­ta jär­ke­vä: naa­ras­lei­jo­na tu­lee pian uu­del­leen kii­maan, ja suu­rem­mas­ta pen­tu­ees­ta to­den­nä­köi­sim­min joku sel­vi­ää ai­kui­sek­si.

Lei­jo­na ei tie­ten­kään tie­toi­ses­ti las­kel­moi li­sään­ty­mis­me­nes­tys­tään. On ar­voi­tus, mitä sen mie­les­sä liik­kuu, kun äi­din­rak­kaus hii­puu.

Lau­man urok­set vaih­tu­vat kes­ki­mää­rin pa­rin vuo­den vä­lein. Nämä val­lan­vaih­dot ovat pen­nuil­le hen­gen­vaa­ral­lis­ta ai­kaa. Uu­det urok­set ei­vät jou­da odot­te­le­maan vuo­si­kau­sia, et­tä naa­raat tu­le­vat taas he­del­mäl­li­sik­si. Ne pyr­ki­vät tap­pa­maan kaik­ki lau­man pen­nut jou­dut­taak­seen omien pen­tu­jen­sa syn­ty­mää.

Naa­raat voi­vat kyl­lä yrit­tää pii­lot­taa pen­tun­sa, tais­tel­la pal­jon suu­rem­pia urok­sia vas­taan tai jopa jät­tää syn­nyin­lau­man­sa. En­sim­mäi­se­nä elin­vuo­te­naan me­neh­ty­vis­tä lei­jo­nan­pen­nuis­ta joka nel­jän­nen koh­ta­lok­si koi­tuu sil­ti uros­lei­jo­na.

On­nek­si lei­jo­nan­pen­nut ei­vät tie­dä, kuin­ka hei­kot nii­den mah­dol­li­suu­det ovat. Ne viet­tä­vät päi­vän­sä leik­kien ja tork­ku­en ku­ten kaik­ki kis­san­pen­nut, ja kai­kes­ta pää­tel­len naut­ti­vat joka het­kes­tä. Hy­väl­lä on­nel­la ne jou­tu­vat koh­taa­maan lei­jo­na­lau­man ka­run to­del­li­suu­den vas­ta ai­kui­si­na.  

Jut­tu on jul­kais­tu GEO-leh­des­sä 5-6/2019.

Lue myös:

Tais­te­lu oran­kien puo­les­ta

Oma koti kul­lan kal­lis – eläi­mel­le­kin

Suosittelemme

Lukuvinkit

Lintu osaa sukkuloida monimutkaisessa suhdeverkossa

Kymmenen kysymystä unesta

Eläimet tuulen armoilla

Perimmäiset kysymykset

Anni Leppälän uudet kuvat

Mikä on vanhin valokuvasi?

Montako sanaa tarvitaan kirjoittajan paljastumiseen?

Ryhävalaat toipuvat suojelun ansiosta

GEOn lukijakilpailu 11-12/2019: voita kirjapaketti!

Sammakot ja aika

Lukuvinkit

Lintu osaa sukkuloida monimutkaisessa suhdeverkossa

Kymmenen kysymystä unesta

Eläimet tuulen armoilla

Perimmäiset kysymykset

Anni Leppälän uudet kuvat

Mikä on vanhin valokuvasi?

Montako sanaa tarvitaan kirjoittajan paljastumiseen?

Ryhävalaat toipuvat suojelun ansiosta

GEOn lukijakilpailu 11-12/2019: voita kirjapaketti!

Sammakot ja aika

Tämä sivusto käyttää evästeitä käytettävyyden parantamiseksi. Jatkamalla sivuston käyttöä hyväksyt myös evästeiden käyttämisen.

Yhteystiedot Rekisteriseloste Ehdot ja luvat Tietosuoja Peruuttamisohjeet

© Fokus Media Finland. Materiaalin kopioiminen muuhun kuin yksityiseen, ei-kaupalliseen käyttöön kielletty.
Aineiston käyttö uuden palvelun osana kielletty.

Fokus Media Finland Oy, Hämeentie 135, 00560 Helsinki, Y-tunnus 2618356-2