Luonto
Tiede
Yhteiskunta
Kolumnit
Kilpailut
Asiakaspalvelu
Mediatiedot
Perhosten mesiruokavaliossa on niukasti kivennäisaineita. Ne etsivät suoloja usein oudoista paikoista,  tässä tapauksessa päivää paistattavan amatsoninjokikilpikonnan kyynelistä.

Perhosten mesiruokavaliossa on niukasti kivennäisaineita. Ne etsivät suoloja usein oudoista paikoista, tässä tapauksessa päivää paistattavan amatsoninjokikilpikonnan kyynelistä.

Pete Oxford / Minden Pictures

Mai­ja Ka­ra­la

9.12.2019

Eläinmaailman oudot ateriat

Miljoonien eläinlajien joukkoon mahtuu monta tapaa hankkia ravintoa. Jotkut niistä voivat oudoksuttaa tai puistattaa meitä ihmisiä, mutta kaikki ovat eloonjäämisen kannalta tarkoituksenmukaisia.

Ga­la­pa­gos­saa­riin kuu­lu­va Wolf Is­land Tyy­nel­lä val­ta­me­rel­lä on kuin ka­do­tet­tu pa­ra­tii­si. Hyl­keet, me­ri­le­gu­aa­nit ja me­ri­lin­nut le­kot­te­le­vat tro­pii­kin au­rin­gos­sa täy­sin pe­lot­to­mi­na. Edes tu­ris­teis­ta ei ole tääl­lä har­mia, sil­lä mai­hin­nou­su on kiel­let­ty.

Pa­ra­tii­sis­sa­kin vaa­nii kui­ten­kin vaa­ra. Pie­ni, rus­ke­an­har­maa lin­tu hy­päh­te­lee au­rin­go­not­ta­jien jou­kos­sa har­mit­to­man nä­köi­se­nä. Äk­kiä se py­räh­tää suu­ren mus­ta­val­koi­sen me­ri­lin­nun sel­kään ja ta­koo sii­hen haa­van neu­lan­te­rä­väl­lä no­kal­laan. Pik­ku­lin­tu juo vat­san­sa täy­teen ver­ta ja on pois­sa en­nen kuin häm­men­ty­nyt suu­la eh­tii re­a­goi­da. Se ei to­del­la­kaan odot­ta­nut jou­tu­van­sa tääl­lä hyök­käyk­sen koh­teek­si.

Ga­la­pa­go­sin maa­sirk­kui­hin kuu­lu­val­la vam­pyy­ri­sir­kul­la on vä­ki­val­tai­sel­le käy­tök­sel­leen jär­ke­vä se­li­tys. Se elää pie­nil­lä ja ki­vi­sil­lä saa­ril­la, joil­la ei ole ma­ke­aa vet­tä. Ve­ren li­säk­si vam­pyy­ri­sirk­ku juo kuk­kien met­tä ja rik­koo me­ri­lin­tu­jen mu­nia lat­ki­ak­seen nii­den si­suk­sia.

Elä­vän syö­mi­nen on eli­neh­to

Eläi­met ei­vät elä au­rin­gon­va­los­ta sa­mal­la ta­val­la kuin kas­vit. Nii­den täy­tyy syö­dä mui­ta elä­viä olen­to­ja, ta­val­la tai toi­sel­la.

Maa­pal­lon en­sim­mäi­set eläi­met yli 700 mil­joo­naa vuot­ta sit­ten oli­vat vaa­ti­mat­to­mia me­res­sä lei­jai­le­vien le­vien ja kuol­lei­den eli­öi­den ke­räi­li­jöi­tä. Ai­ko­jen mit­taan ne ovat kek­si­neet ta­van hyö­dyn­tää kaik­kia ku­vi­tel­ta­vis­sa ole­via ra­vin­non­läh­tei­tä. Mis­sä vain on ruo­kaa, siel­lä on joku sitä syö­mäs­sä.

Tie­de tun­tee ny­kyi­sin yli puo­li­tois­ta mil­joo­naa eläin­la­jia. Jo­kai­sel­la niis­tä on oma ta­pan­sa syö­dä.

Kas­vis­syön­ti on vai­ke­am­paa kuin luu­li­si. Mo­net kas­vit ovat myr­kyl­li­siä tai han­ka­lia su­lat­taa, ja jot­kut niis­tä si­säl­tä­vät ko­via pii­ki­tei­tä, jot­ka ku­lut­ta­vat syö­jän­sä ham­paat.

Vai­keuk­sis­ta huo­li­mat­ta jon­kun on pak­ko syö­dä kas­ve­ja. Kaik­ki maan­pääl­li­set ra­vin­to­ver­kot pe­rus­tu­vat poh­jim­mil­taan kas­vien au­rin­gon­va­los­ta ot­ta­maan ener­gi­aan. Muut eläi­met syö­vät toi­sia eläi­miä, sie­niä tai jopa la­ji­to­ve­rei­taan, mut­ta ne­kin ka­lo­rit ovat al­ku­jaan pe­räi­sin kas­veis­ta.

Kas­vis­ra­vin­nos­ta voi sil­ti jää­dä puut­tu­maan eläi­mil­le elin­tär­kei­tä ra­vin­to­ai­nei­ta. Nii­tä täy­tyy hank­kia muil­la ta­voin. Ki­rah­vit na­ker­ta­vat haas­ko­ja, kau­riit nap­paa­vat lin­nun­poi­ka­sia, ko­lib­rit pie­niä hä­mä­häk­ke­jä. Per­ho­set pak­kau­tu­vat vä­rik­käi­nä par­vi­na juo­maan mui­den eläin­ten suo­lai­sia erit­tei­tä.

Kir­vat ja muut kas­vi­nes­tei­tä ime­vät hyön­tei­set ovat rat­kais­seet on­gel­man toi­sel­la ta­paa. Ne juo­vat val­ta­vas­ti saa­dak­seen riit­tä­väs­ti pro­tei­i­ne­ja ja ki­ven­näi­sai­nei­ta. So­ke­ria ja vet­tä ker­tyy sii­nä si­vus­sa ai­van lii­kaa, jo­ten ne erit­tä­vät nii­tä ta­ka­ruu­miis­taan me­si­kas­tee­na. Kir­vat kuu­lu­vat ih­mis­ten kans­sa sii­hen har­vi­nai­seen eläin­ten jouk­koon, joka saa ra­vin­nos­taan enem­män ka­lo­rei­ta kuin tar­vit­see.

Kaik­ki kel­paa

Luon­nos­sa mi­kään ei mene huk­kaan. Eläi­met kier­rät­tä­vät tark­kaan ra­vin­non, jopa omat yli­mää­räi­set ku­dok­sen­sa. Per­hos­tou­kat, lis­kot ja muut nah­kan­sa luo­vat eläi­met syö­vät jät­tö­nah­kan, sil­lä mik­si­pä jät­tää hy­viä ka­lo­re­ja jon­kun muun syö­tä­väk­si.

Eläi­miä neu­vo­vat ra­vin­non va­lin­nas­sa vais­tot, la­ji­to­ve­reil­ta opi­tut tie­dot ja oma ko­ke­mus. Ih­mis­ten lä­hel­lä elä­vät eläi­met op­pi­vat syö­mään pal­jon sel­lais­ta­kin, mi­hin evo­luu­tio ei ole nii­tä val­mis­ta­nut. Kau­pun­geis­sa eläi­met syö­vät sip­se­jä ja ham­pu­ri­lai­sia. Ko­deis­sam­me elä­vil­le hyön­tei­sil­le mais­tu­vat ir­to­hiuk­set, ta­pet­ti­liis­te­ri ja van­hat kir­jat. 

Jut­tu on jul­kais­tu GEO-leh­den nu­me­ros­sa 2/2018.

Lue myös:

Pe­su­kar­hut pe­las­tet­tiin elä­mään

Ih­meel­li­nen li­has­kimp­pu

Suosittelemme

Lukuvinkit

Aavikon pojat

Pöllö vai haukka?

Kala, joka sietää pakkasta

Orpous tekee norsusta hylkiön

Suomalaiset siivoavat avaruusromua

Mitä tiedät unesta?

Kuinka vanha Suomi on?

Inkat hyödynsivät rakentamisessa rakoja

Lukijan kuva: Morsianta tapaamassa

Missä maailma loppuu

Lukuvinkit

Aavikon pojat

Pöllö vai haukka?

Kala, joka sietää pakkasta

Orpous tekee norsusta hylkiön

Suomalaiset siivoavat avaruusromua

Mitä tiedät unesta?

Kuinka vanha Suomi on?

Inkat hyödynsivät rakentamisessa rakoja

Lukijan kuva: Morsianta tapaamassa

Missä maailma loppuu

Tämä sivusto käyttää evästeitä käytettävyyden parantamiseksi. Jatkamalla sivuston käyttöä hyväksyt myös evästeiden käyttämisen.

Yhteystiedot Rekisteriseloste Ehdot ja luvat Tietosuoja Peruuttamisohjeet

© Fokus Media Finland. Materiaalin kopioiminen muuhun kuin yksityiseen, ei-kaupalliseen käyttöön kielletty.
Aineiston käyttö uuden palvelun osana kielletty.

Fokus Media Finland Oy, Hämeentie 135, 00560 Helsinki, Y-tunnus 2618356-2