Luonto
Tiede
Yhteiskunta
Kolumnit
Kilpailut
Asiakaspalvelu
Mediatiedot
Alppimanteri eli alppivesilisko pukeutuu parhaimpiinsa kevään kutuaikaa varten. Lajia tavataan Keski-Euroopassa, mutta keväällä 2013 pieni populaatio löytyi yllättäen metsälammesta Turun läheltä.

Alppimanteri eli alppivesilisko pukeutuu parhaimpiinsa kevään kutuaikaa varten. Lajia tavataan Keski-Euroopassa, mutta keväällä 2013 pieni populaatio löytyi yllättäen metsälammesta Turun läheltä.

Thomas Marent / Minden Pictures

Mai­ja Ka­ra­la

9.3.2020

Eläinten oma Halloween

Eläinkunta on täynnä lumoavia värejä. Oranssin ja mustan yhdistelmä voi hurmata, varoittaa tai suojata uteliailta katseilta.

Ko­rea ­mo­nark­ki­per­ho­nen le­pat­taa lais­kas­ti ku­kas­ta kuk­kaan. Koo­kas per­ho­nen on vah­va len­tä­jä, joka ylit­tää val­ta­me­ri­ä­kin. Al­ku­jaan poh­joi­sa­me­rik­ka­lai­sen la­jin voi ny­ky­ään ta­va­ta niin Ka­na­ri­an­saa­ril­ta kuin Aust­ra­li­as­ta­kin. Saa­lis­ta­jil­ta pa­ke­ne­mi­seen sen ei kui­ten­kaan tar­vit­se voi­mi­aan käyt­tää.

Mo­nark­ki on ni­mit­täin kam­mot­ta­van ma­kui­nen ja ai­heut­taa syö­ty­nä vat­san­vään­tei­tä. Se ah­mii touk­ka­na myr­kyl­li­sen silk­kiyr­tin leh­tiä ja va­ras­toi eli­mis­töön­sä myrk­kyä lop­pu­e­lä­män tar­peik­si. Orans­si­mus­tan va­roi­tus­vä­rin an­si­os­ta saa­lis­ta­jat tie­tä­vät jo kau­kaa, et­tä tämä per­ho­nen on pa­ras­ta jät­tää rau­haan. Jos jo­kin nuo­ri ja ko­ke­ma­ton lin­tu päät­tää­kin mais­taa mo­nark­ki­per­hos­ta, se te­kee niin vain ker­ran.

Mus­ta­o­rans­si va­roi­tus on luon­nos­sa uni­ver­saa­lia kiel­tä. Sa­mat vä­rit tois­tu­vat poh­joi­sa­me­rik­ka­lai­sen gi­la­lis­kon, uu­si­gui­ne­a­lai­sen le­pat­ta­ja­vi­hel­tä­jä-lin­nun ja ete­lä­a­me­rik­ka­lai­sen nuo­li­myrk­ky­sam­ma­kon ihos­sa. Gi­la­lis­kol­la on myr­kyl­li­nen pu­re­ma, kun taas le­pat­ta­ja­vi­hel­tä­jä ja nuo­li­myrk­ky­sam­mak­ko va­ras­toi­vat hyön­teis­ra­vin­nos­ta saa­mi­aan myrk­ky­jä ihoon­sa.

Ei ole sat­tu­maa, et­tä mus­tat ja orans­sit va­roit­ta­vat myös vaa­ral­lis­ten ai­nei­den pak­kauk­sis­sa.

Kar­koit­taa – vai kut­suu?

Jos­kus sama yh­dis­tel­mä kut­suu kar­kot­ta­mi­sen si­jaan. Kirk­kaat vä­rit aut­ta­vat koi­rai­ta te­ke­mään vai­ku­tuk­sen naa­rai­siin – jos­kus vai­ku­tus teh­dään myös toi­sin päin. Vä­ri­lois­toa voi ihail­la lin­tu­jen höy­he­nis­sä, pyrs­tö­sam­ma­koi­den ihos­sa ja lis­ko­jen suo­muis­sa.

Vä­rit ei­vät ole il­mai­sia. Kir­kas orans­si pig­ment­ti on useim­mis­sa ta­pauk­sis­sa ka­ro­te­noi­dia. Se on pe­räi­sin kas­veis­ta, ei­vät­kä eläi­met pys­ty tuot­ta­maan sitä it­se. Ka­ro­te­noi­dit ovat ha­lut­tu­ja, elin­tär­kei­tä an­ti­ok­si­dant­te­ja. Ne suo­jaa­vat eli­mis­töä hap­pi­vau­ri­oil­ta ja sitä kaut­ta esi­mer­kik­si syö­väl­tä.

Se, pal­jon­ko ar­vok­kai­ta ka­ro­te­noi­de­ja eläin voi tuh­la­ta ko­rei­luun, mit­taa, kuin­ka hy­väs­sä kun­nos­sa se on. Li­säk­si räi­ke­ät vä­rit nos­ta­vat eläi­men saa­lis­ta­jien sil­mä­ti­kuk­si. Vain val­pas ja ket­te­rä yk­si­lö py­syy vä­reis­tään huo­li­mat­ta elos­sa. Orans­si toi­mii siis re­hel­li­se­nä osoi­tuk­se­na ko­si­jan laa­dus­ta. Vain par­hail­la on va­raa ol­la vä­rik­käi­tä.

Orans­sit ni­säk­käät har­vas­sa

Ni­säk­käil­lä kir­kas orans­si väri on mel­kein tun­te­ma­ton. Se­li­tys­kin on yk­sin­ker­tai­nen: useim­mat ni­säk­käät ovat pu­na­vi­her­vä­ri­so­kei­ta.

Poik­keuk­si­a­kin on. Tie­de­tään, et­tä mo­nil­la kä­del­li­sil­lä on ih­mi­sen­kal­tai­nen vä­ri­nä­kö. Esi­mer­kik­si pa­vi­aa­nei­hin kuu­lu­van mand­ril­liu­rok­sen si­ni­pu­nais­ta naa­maa ke­hys­tää näyt­tä­vä mus­ta­o­rans­si kau­lus. Sen väri ei kui­ten­kaan tule ar­vok­kaas­ta ka­ro­te­noi­dis­ta, vaan pu­na­rus­ke­as­ta fe­o­me­la­nii­nis­ta, jota api­nan eli­mis­tö pys­tyy tuot­ta­maan it­se­kin. Sama pig­ment­ti tuot­taa ih­mi­sil­lä pu­nai­set hiuk­set.

Useim­pien ni­säk­käi­den sil­mis­sä orans­si ja pu­na­rus­kea ei­vät kui­ten­kaan juu­ri eroa vih­re­äs­tä. Met­sien eläi­mil­le pu­na­rus­kea on­kin eri­no­mai­nen suo­ja­vä­ri. Täy­tyy myön­tää, et­tä vih­re­än ja pu­nai­sen nä­ke­väl­le­kin tii­ke­rin rai­dat su­lau­tu­vat met­sä­mai­se­maan hyy­tä­vän hy­vin.

Jut­tu on jul­kais­tu GEO-leh­des­sä 7/2018.

Lue myös:

Eläin­maa­il­man ou­dot ate­ri­at

Va­ras­te­le­vat pa­vi­aa­nit

Suosittelemme

Eleet ovat luonnollinen osa kanssakäymistämme. Niistä voi olla enemmän hyötyä kuin mitä aavistammekaan.

Eleet ovat luonnollinen osa kanssakäymistämme. Niistä voi olla enemmän hyötyä kuin mitä aavistammekaan.

Unsplash

Auttavatko eleet sanojen oppimisessa?

Elehtimisestä on apua viestinnässä. Voiko eleistä olla apua myös kielen oppimisessa?

Eleet ovat luonnollinen osa kanssakäymistämme. Niistä voi olla enemmän hyötyä kuin mitä aavistammekaan.

Eleet ovat luonnollinen osa kanssakäymistämme. Niistä voi olla enemmän hyötyä kuin mitä aavistammekaan.

Unsplash

Auttavatko eleet sanojen oppimisessa?

Elehtimisestä on apua viestinnässä. Voiko eleistä olla apua myös kielen oppimisessa?

Lukuvinkit

Puu tarvitsee eläintä

GEOn lukijakilpailu 3/2020: voita kirjapaketti!

Miksi vihreä muuttui ruskeaksi?

Miten käy merilintujen?

Lumivuohi on mestarikiipeilijä

GEOn lukijakilpailu 7/2019: voita kirjapaketti!

Rengashäntämakien salaisuus on yhteistyö

Yhdestä kasvista apua Afrikkaan?

Kymmenen kysymystä propagandasta

Valokuva: Hetken mysteeri

Lukuvinkit

Puu tarvitsee eläintä

GEOn lukijakilpailu 3/2020: voita kirjapaketti!

Miksi vihreä muuttui ruskeaksi?

Miten käy merilintujen?

Lumivuohi on mestarikiipeilijä

GEOn lukijakilpailu 7/2019: voita kirjapaketti!

Rengashäntämakien salaisuus on yhteistyö

Yhdestä kasvista apua Afrikkaan?

Kymmenen kysymystä propagandasta

Valokuva: Hetken mysteeri

Tämä sivusto käyttää evästeitä käytettävyyden parantamiseksi. Jatkamalla sivuston käyttöä hyväksyt myös evästeiden käyttämisen.

Yhteystiedot Rekisteriseloste Ehdot ja luvat Tietosuoja Peruuttamisohjeet

© Fokus Media Finland. Materiaalin kopioiminen muuhun kuin yksityiseen, ei-kaupalliseen käyttöön kielletty.
Aineiston käyttö uuden palvelun osana kielletty.

Fokus Media Finland Oy, Hämeentie 135, 00560 Helsinki, Y-tunnus 2618356-2