Myö­häis­kes­ki­ai­kais­ta Vo­y­nic­hin kä­si­kir­joi­tus­ta on tur­haan ko­e­tet­tu tul­ki­ta niin ih­mis- kuin tie­to­ko­ne­voi­min. Sitä on vei­kat­tu esi­mer­kik­si loit­su­kir­jak­si, po­liit­tis­ten tai us­kon­nol­lis­ten sa­la­liit­to­lais­ten sa­la­kie­li­sek­si do­ku­men­tik­si ja käy­tän­nön pi­lak­si. Nyt brit­ti­läi­nen tut­ki­ja Ge­rard Ches­hi­re on­nis­tui tul­kin­nas­sa ja ker­toi tu­lok­sen­sa Ro­man­ce Stu­dies -leh­des­sä.

Ches­hi­re oi­val­si, et­tä teks­ti on ka­don­nut­ta kiel­tä, joka on kir­joi­tet­tu ka­don­neel­la kir­joi­tus­ta­val­la. Kyse on la­ti­nan kie­les­tä ke­hit­ty­nei­den ro­maa­nis­ten kiel­ten, ku­ten ita­li­an, rans­kan ja es­pan­jan, kan­ta­kie­les­tä. Sitä oli 1400-lu­vun puo­li­vä­lis­sä käyt­tä­nyt do­mi­ni­kaa­ni­nun­na, joka oli kir­jan­nut Ara­go­ni­an ku­nin­ga­tar­ta ja tä­män ho­vi­nai­sia var­ten yrt­ti­hoi­to­ja, ast­ro­lo­gi­sia en­nus­tus­ta­po­ja ja ta­ri­nan tu­li­vuo­ren­pur­kauk­sen uh­rien pe­las­ta­mi­ses­ta lai­val­la.

Vo­y­nic­hin kä­si­kir­joi­tus, vi­ral­li­ses­ti MS408, sai lem­pi­ni­men­sä 1900-lu­vun alun puo­la­lai­sen an­tii­kin­ke­räi­li­jän mu­kaan, mut­ta ny­kyi­sin sitä säi­ly­te­tään Ya­len yli­o­pis­ton kir­jas­tos­sa Yh­dys­val­lois­sa.

Lue tut­ki­muk­ses­ta li­sää eng­lan­nik­si tääl­lä

Jut­tu on il­mes­ty­nyt GEO-leh­des­sä 9/2019.

Lue myös:

Mik­si ru­not kos­ket­ta­vat?

Vai­kut­taa­ko mu­siik­ki­tyy­li soit­ta­jan ai­voi­hin?