Per­heem­me pit­kä­ai­kai­nen haa­ve on ol­lut kii­ve­tä Ruot­sin kor­keim­mal­le hui­pul­le, Keb­ne­kai­sel­le. Vas­taa­via vuo­ris­to­mai­sia mai­se­mia tai jää­kau­den uur­ta­mia kat­ti­la­laak­so­ja ei Suo­mes­ta löy­dy. Toi­saal­ta avo­tun­tu­ris­ta puut­tu­vat myös suo­ma­lais­ret­kei­li­jäl­le tu­tut nuo­ti­o­pai­kat polt­to­pui­neen. Seu­tu on syr­jäs­sä asu­tuk­ses­ta ja tal­vel­la hy­vin hil­jai­nen. Ke­säi­sin on sä­pi­nää sen­kin edes­tä. He­li­kop­te­ri­kul­je­tuk­set vie­vät kii­rei­sim­piä Nik­ka­luok­tan ky­läs­tä vuo­ren juu­ren tun­tu­ri­a­se­mal­le, jos­ta läh­te­vät kä­ve­ly­rei­tit huip­pua koh­ti.

Vii­me hei­nä­kuus­sa va­el­sim­me kah­den telt­ta­kun­nan voi­min näis­sä maas­tois­sa. Lei­riy­dyim­me en­sin vuo­ren län­si­puo­lel­la, mis­tä oli noin kym­me­nen ki­lo­met­rin kä­ve­ly hui­pul­le. Aluk­si haas­tee­na oli muu­ta­man vuo­laan pu­ron yli­tys. Sit­ten reit­ti jat­kui vai­ke­a­kul­kui­ses­sa ki­vi­ra­kas­sa. Rin­ne jyrk­ke­ni. Pol­kua tus­kin näki loh­ka­reit­ten kes­kel­lä. Nou­su kävi voi­mil­le, vaik­ka se­läs­sä oli vain ke­vyt päi­vä­rep­pu. Kuu­den tun­nin jäl­keen pää­sim­me ka­pe­al­le lu­mi­hui­pul­le, jos­sa kel­lo­ni näyt­ti kor­keu­dek­si 2 103 met­riä. Ym­pä­ril­lä oli sa­kea sumu, ja kaik­ki hie­not mai­se­ma­ku­vat jäi­vät ot­ta­mat­ta. Olim­me voit­ta­ja­fii­lik­sis­sä il­man nii­tä­kin. Il­lal­la tel­tas­sa ei unen­tu­loa tar­vin­nut kau­aa odo­tel­la.

Lop­pu­vii­kon pais­toi enim­mäk­seen au­rin­ko ja va­el­ta­mi­nen jyl­his­sä num­mi­mai­se­mis­sa oli tai­vaal­lis­ta. Puut­to­mil­la ylän­göil­lä kuk­ki­vat lu­mien su­let­tua si­ni­ri­kot ja kur­jen­ka­ner­vat val­toi­me­naan. Pie­net val­koi­set la­pin­vuo­kot ja uu­va­nat her­kis­ti­vät kau­neu­del­laan ka­run ki­vi­kon kes­kel­lä.

Vain kol­me viik­koa ret­ken jäl­keen tuli uu­ti­nen, et­tä Keb­ne­kai­sen ete­lä­huip­pu ei enää ole Ruot­sin kor­kein paik­ka. Ete­lä­huip­pu on jään ja lu­men peit­tä­mä ja vain vä­hän kor­ke­am­pi kuin vie­res­sä ole­va ki­vi­la­ki­nen poh­jois­huip­pu. Vii­me vuo­si­na ero on pie­nen­ty­nyt jään su­la­es­sa. Keb­ne­kai­sen poh­jois­hui­pul­le, jos­ta nyt tuli kor­kein pis­te, ei ole asi­aa il­man hak­kua, köy­siä ja jää­rau­to­ja. Se ei ole enää mei­kä­läi­sen har­ras­te­li­ja­kä­ve­li­jän ulot­tu­vis­sa.

Il­mas­ton­muu­tos nä­kyy siis konk­reet­ti­ses­ti Poh­jois-Eu­roo­pas­sa­kin jää­ti­köi­den su­la­mi­se­na. Tämä uu­ti­nen yh­te­nä mo­nis­ta muis­ta il­mas­ton­muu­tok­seen liit­ty­vis­tä ma­sen­si. On­ko teh­tä­vis­sä enää mi­tään?

Il­mas­to­kes­kus­te­lu kiih­tyi lo­ka­kuus­sa 2018 hal­li­tus­ten­vä­li­sen il­mas­to­pa­nee­lin 1,5 as­teen ra­por­tin il­mes­ty­es­sä. Tut­ki­ja­yh­tei­sö ak­ti­voi­tui. Kan­sa­lai­set il­mai­si­vat ky­se­lyis­sä laa­jas­ti huo­len­sa. To­sin enem­mis­tö an­tai­si mui­den teh­dä suu­rem­man työn pääs­tö­vä­hen­nys­ten eteen. Kou­lu­lai­set al­koi­vat lak­koil­la. Al­koi tun­tua, et­tä asi­al­le on eh­kä sit­ten­kin teh­tä­vis­sä vie­lä jo­tain.

Maa­pal­lon rik­kain kym­me­ne­so­sa tuot­taa noin puo­let koko kas­vi­huo­ne­pääs­töis­tä. Ny­kyi­seen elä­män­tyy­liim­me liit­tyy siis eit­tä­mät­tä asi­oi­ta, jois­ta on ky­et­tä­vä luo­pu­maan. He­li­kop­te­ri­kyy­ti tun­tu­ri­a­se­mal­le tai­si jää­dä täl­lä haa­vaa vii­mei­sek­si.

An­ne Top­pi­nen on met­sä­e­ko­no­mi­an ja mark­ki­noin­nin pro­fes­so­ri ja Hel­sin­gin yli­o­pis­ton Kes­tä­vyys­tie­teen ins­ti­tuu­tin HEL­SU­Sin joh­ta­ja. Ins­ti­tuu­tin teh­tä­vä­nä on aut­taa rat­ko­maan kes­tä­vyys­haas­tei­ta mo­ni­tie­tei­sen tut­ki­muk­sen ja sitä tu­ke­van ope­tuk­sen kaut­ta.

Ko­lum­ni on jul­kais­tu GEO-leh­des­sä 5-6/2019.

Lue myös:

Seit­se­män ky­sy­mys­tä Ete­lä­man­te­rees­ta

Vi­her­ka­tot ja vi­her­sei­nät yleis­ty­vät