Pe­run ran­ni­kol­la Li­man ete­lä­puo­lel­la si­jait­si 1500-lu­vul­la in­ko­jen tär­ke­än en­nus­ta­ja­ju­ma­lan Pac­ha­ca­ma­cin py­häk­kö. Siel­lä pal­von­taan kuu­lui muun mu­as­sa eläin- ja ih­mi­suh­re­ja. Es­pan­ja­lais­val­loit­ta­ja Her­nan­do Pi­zar­ro mää­rä­si vuon­na 1533 pui­sen Pac­ha­ca­ma­cin ku­van hä­vi­tet­tä­väk­si.

Kui­ten­kin vuo­den 1938 ar­ke­o­lo­gi­sis­sa kai­vauk­sis­sa 1500-lu­vun ku­vauk­sia vas­taa­vas­ta temp­pe­li­huo­nees­ta löy­tyi yli kak­si met­riä kor­kea puu­pat­sas.

Pac­ha­ca­ma­cin pat­sas val­mis­tet­tiin jo 700- tai 800-lu­vul­la, ja se oli al­ku­aan maa­lat­tu mi­ne­raa­li­vä­rein. Näin ker­too PLOS One -leh­des­sä kan­sain­vä­li­nen tut­ki­ja­ryh­mä, joka ana­ly­soi te­os­ta mo­der­nein me­ne­tel­min.

Pu­na­vä­riä oli ha­vait­tu pat­saan pin­nal­ta ai­em­min­kin. Sen oli ole­tet­tu ole­van ver­ta, mut­ta ana­lyy­si osoit­ti vä­rin elo­ho­pe­a­sul­fi­dik­si, jota jo mui­noin lou­hit­tiin An­deil­ta. Li­säk­si löy­tyi kel­tais­ta maa­vä­riä ja val­kois­ta kip­siä. Pe­run mui­nais­kan­san val­mis­ta­ma pat­sas oli siis al­ku­aan tar­koi­tet­tu mo­ni­vä­ri­sek­si sa­maan ta­paan kuin an­tii­kin kreik­ka­lais­ten mar­mo­ri­pat­saat­kin, tut­ki­jat rin­nas­ta­vat.

Lue tut­ki­muk­ses­ta li­sää eng­lan­nik­si tääl­lä

Jut­tu on jul­kais­tu GEO-leh­des­sä 4/2020.

Lue myös:

In­kat hyö­dyn­si­vät ra­ken­ta­mi­ses­sa ra­ko­ja

Mik­si vih­reä muut­tui rus­ke­ak­si?