Kana seu­raa Ig­natz Crimsc­hia hä­nen vii­mei­sel­le mat­kal­leen. Crimsc­hi kuo­li vii­si päi­vää sit­ten 87-vuo­ti­aa­na tu­li­pa­los­sa. Hä­nen mu­ka­naan pa­loi mel­kein koko talo. Crimsc­hi löy­det­tiin vuo­tees­taan, jo­ten hän luul­ta­vas­ti nu­kah­ti tu­pak­ka kä­des­sään.

Hau­ta­jais­päi­vä on yk­si ke­sän kuu­mim­mis­ta Le­te­an ky­läs­sä, To­na­van suis­ton Ro­ma­ni­an puo­lei­ses­sa osas­sa. Avoin­ta ark­kua kul­je­te­taan ky­län läpi trak­to­rin ve­tä­mäs­sä pe­rä­kär­rys­sä, jota muul­loin käy­te­tään ruo’on kul­jet­ta­mi­seen. Ky­lä­läi­set seu­raa­vat trak­to­ria kul­ku­ee­na.

Kul­ku­een saa­vut­tua hau­taus­maal­le kuu­si mies­tä las­kee ar­kun hau­taan. Kuop­paan va­ri­see val­kois­ta hiek­kaa. Pap­pi lau­suu ru­kouk­sen. Kak­si nais­ta kis­koo ka­nan kas­sis­ta ja heit­tää sen kol­mes­ti hau­dan yli. Se­re­mo­ni­an jäl­keen hau­ta­jais­seu­rue siir­tyy ate­ri­oi­maan kir­kon edus­tal­la ole­val­le nii­tyl­le. Kana luo­vu­te­taan keit­tä­jäl­le.

To­na­van suis­tos­sa on ta­pa­na, et­tä vai­na­ja saa vii­mei­sel­le mat­kal­le mu­kaan jo­tain, mi­hin hän on eli­nai­ka­naan ko­vas­ti miel­ty­nyt. Van­gin­var­ti­ja­na työs­ken­nel­lyt Ig­natz Crimsc­hi viet­ti elä­ke­päi­vi­nään pal­jon ai­kaa ka­no­jen­sa kans­sa.

Suis­tos­sa jo­kai­nen kuo­le­ma on kak­sin­ker­tai­nen me­ne­tys. To­na­va­jo­en suis­to­a­lue on yk­si Eu­roo­pan har­vaa­na­su­tuim­pia seu­tu­ja. Tääl­lä Ro­ma­ni­an itä­reu­nal­la elää ny­kyi­sin vain yk­si asu­kas 42 jal­ka­pal­lo­ken­tän ko­kois­ta alu­et­ta koh­ti. Enää ei syn­ny ni­mek­si­kään lap­sia, jot­ka toi­si­vat elä­mää vä­hä­lu­kui­siin ky­liin.

Jäl­jel­le jää­neet asuk­kaat pää­se­vät kui­ten­kin to­dis­ta­maan uu­des­ti­syn­ty­mis­tä, sil­lä luon­toon voi luot­taa. To­na­van suis­toon on syn­ty­mäs­sä uu­si luon­to­pa­ra­tii­si, ai­nut­laa­tui­nen koko Eu­roo­pas­sa. Jos mie­lii to­den te­ol­la tu­tus­tua vil­liin suis­to­a­lu­ee­seen, on läh­det­tä­vä Le­te­an ky­läs­tä ja su­kel­let­ta­va sy­väl­le jo­en­haa­ro­jen ja jär­vien la­by­rint­tiin.

Laut­ta kul­jet­taa ih­mi­set ja ta­va­rat

Laut­ta ni­mel­tä Mol­do­va kul­kee täyt­tä höy­ryä eteen­päin. Vauh­tia on 13 sol­mua, toi­sin sa­no­en 24 ki­lo­met­riä tun­nis­sa, mikä ei rii­tä edes keu­la-aal­lon nos­tat­ta­mi­seen.

Kan­nel­la nuok­kuu kou­ral­li­nen mat­kus­ta­jia. Muu osa lai­vas­ta on ah­det­tu täy­teen las­tia. Is­tuin­ri­vien vä­liin on pi­not­tu kaa­lin­päi­tä, ba­naa­ne­ja ja kink­ku­ja, ai­ta­lank­ku­ja, las­ten vaip­po­ja, olo­huo­neen ka­lus­tei­ta ja puu­tar­ha­tont­tu. Kau­em­pa­na nä­kyy put­kia, mo­ni­toi­mi­ko­nei­ta ja kis­san­hiek­ka­säk­ke­jä. Las­ti on var­mis­tet­tu hih­noil­la sil­tä va­ral­ta, et­tä To­na­va heit­täy­tyy han­ka­lak­si.

Joen him­me­än kel­lan­rus­kea vesi muo­dos­taa lai­van pe­räs­sä pie­niä pyör­tei­tä. Ma­jes­teet­ti­nen To­na­va muut­tuu vä­hän en­nen pää­te­pis­tet­tään hal­lit­se­mat­to­mak­si: se ja­kau­tuu kol­mek­si haa­rak­si ja sa­doik­si pie­nem­mik­si si­vu­haa­roik­si. Nav­rom Del­ta -lai­va­yh­ti­ön Mol­do­va ja sen si­sa­ra­luk­set ovat suis­ton tär­keim­mät lau­tat. Ne lii­ken­nöi­vät noin 70 ki­lo­met­rin pääs­sä ran­ni­kol­ta si­jait­se­van Tul­ce­an, pii­ri­kun­nan pää­kau­pun­gin, ja Mus­taan­me­reen las­ke­van To­na­van suu­a­lu­een vä­lil­lä. Siel­lä mää­rän­pää­nä on Su­li­nan kau­pun­ki, Eu­roo­pan uni­o­nin vii­mei­nen etu­var­tio.

Itäb­lo­kin ro­mah­dus kuih­dut­ti kau­pun­gin

Yli sata vuot­ta sit­ten, 1800-lu­vun lo­pul­la, Su­li­na oli port­ti maa­il­maan. Kau­pun­gis­sa vii­väh­tä­neet mat­ruu­sit käyt­ti­vät koko ajan kas­va­vas­ta kes­kuk­ses­ta ni­meä Eu­ro­po­lis.

Kau­pun­kiin ja sitä ym­pä­röi­viin ky­liin ei ole tä­hän päi­vään men­nes­sä ra­ken­net­tu ai­nut­ta­kaan maan­tie­tä. Laut­ta­mat­ka Tul­ce­as­ta Su­li­naan kes­tää kol­me ja puo­li tun­tia. Laut­ta kul­kee ke­säl­lä edes­ta­kai­sin päi­vit­täin, mut­ta tal­vi­sin kol­me ker­taa vii­kos­sa. Suis­to­a­lu­eel­la elää 15 000 ih­mis­tä. Laut­ta on hei­dän na­pa­nuo­ran­sa ‒ hy­vin pit­kä ja ka­pea sel­lai­nen.

Kun Su­li­naa kat­soo jo­el­ta päin, saa vai­ku­tel­man, et­tä kau­pun­gil­la on suu­ri men­nei­syys mut­tei suur­ta tu­le­vai­suut­ta. Sa­ta­mas­sa val­lit­see rau­kea il­ta­päi­vä­tun­nel­ma, aju­rit no­jai­le­vat une­li­ai­na he­vos­kär­ryi­hin­sä. Teh­tai­den tyh­jät ik­ku­nat am­mot­ta­vat To­na­val­le päin. Ka­la­säi­ly­ke­teh­das ja te­lak­ka tar­jo­si­vat en­ti­sai­koi­na työ­pai­kan tu­han­sil­le ih­mi­sil­le. Mo­lem­mat sul­jet­tiin 1990-lu­vul­la itäb­lo­kin lu­his­tut­tua. Uu­del­la vuo­si­tu­han­nel­la avat­tu va­paa­sa­ta­ma meni pian kon­kurs­siin.

Suur­ten lai­vo­jen lii­ken­nöin­ti oli To­na­van suis­tos­sa pit­kään mah­do­ton­ta. Vie­lä 1800-lu­vun puo­li­vä­lis­sä joen ala­juok­su oli het­teik­kö­jen ja ma­ta­lik­ko­jen muo­dos­ta­ma vii­dak­ko, jo­hon lai­vat juut­tui­vat kiin­ni. Seit­se­män Eu­roo­pan val­ti­o­ta pe­rus­ti­kin vuon­na 1856 To­na­va-ko­mis­si­on, jon­ka teh­tä­vä­nä oli ruo­pa­ta väy­lä Mus­tal­le­me­rel­le. Ko­mis­si­on pää­toi­mi­pai­kak­si va­lit­tiin Su­li­nan kau­pun­ki.

1870-lu­vul­la ko­mis­sio ruop­paut­ti suis­toon kuu­lu­van Su­li­nan si­vu­haa­ran. Mut­kat ja sil­mu­kat ve­det­tiin suo­rik­si ja ve­sis­tö pa­ko­tet­tiin lin­jaan. Val­ta­me­ri­a­luk­set pää­si­vät lii­ken­nöi­mään suis­tos­sa, ja To­na­vas­ta tuli osa Eu­roo­pan ve­si­väy­läs­töä.

Ko­mis­sio suun­nit­te­li myös maan­tien ra­ken­ta­mis­ta uu­den ve­si­pi­ka­väy­län var­rel­le. Suun­ni­tel­mat kui­ten­kin ka­riu­tui­vat en­sim­mäi­seen maa­il­man­so­taan.

Ro­ma­ni­an dik­taat­to­rik­si myö­hem­min nous­sut Ni­co­lae Ce­au­șes­cu lu­pa­si use­am­paan ot­tee­seen ra­ken­nut­taa tien suis­tos­sa elä­väl­le kan­sa­no­sal­le. Ran­taa pit­kin kul­kee yhä erään­lai­nen so­ra­väy­lä, jota ei oi­ke­as­taan voi kut­sua tiek­si. Se al­kaa Tul­ce­as­ta ja kat­ke­aa hiek­ka­dyy­niin jo kau­an en­nen Su­li­naa.

Uut­ta tie­tä ei ole suun­nit­teil­la. Pii­ri­kun­nan inf­rast­ruk­tuu­rip­ro­jek­tit kes­kit­ty­vät vie­mä­ri­put­kiin ja säh­kö­kaa­pe­lei­hin sen si­jaan, et­tä ra­ken­net­tai­siin 70 ki­lo­met­rin as­valt­ti­tie kos­teik­ko­a­lu­een hal­ki.

Suis­to­a­lue hou­kut­te­lee sa­la­ka­las­ta­jia

Uu­si päi­vä val­ke­nee To­na­van suis­tos­sa. Hil­jai­suu­den hal­ki pyy­häl­tää moot­to­ri­ve­ne, jon­ka keu­la-aal­to saat­taa kais­li­kon epä­jär­jes­tyk­seen. Ve­net­tä oh­jaa ka­las­ta­ja, jota ni­mi­täm­me hä­nen omas­ta toi­vo­muk­ses­taan Io­nut­sik­si, vaik­ka se ei ole hä­nen oi­kea ni­men­sä.

Suis­ton ka­las­ta­jat py­syt­te­le­vät mie­lel­lään pii­los­sa. Mo­net heis­tä ovat jo luo­pu­neet am­ma­tis­taan. Kou­ral­li­nen ka­las­ta­jia jat­kaa vie­lä työ­tään mut­tei ha­lua pu­hua sii­tä ei­kä tul­la näh­dyk­si.

Io­nuts ky­syy: ”Mikä neu­vok­si, jos leh­dis­töä ve­nees­sään kul­jet­ta­va ka­las­ta­ja saa­kin pyy­dyk­seen­sä hy­vän ka­lan?”

Hyvä kala tar­koit­taa sam­pea. Vuo­si­kym­me­niä sit­ten suis­ton hal­ki va­el­si ko­ko­nai­sia sam­pi­par­via. Su­li­nan so­si­a­lis­ti­sen vuo­si­suun­ni­tel­man täyt­tä­mi­seen tar­vit­tiin vii­si ka­las­tusp­ri­kaa­tia. Jo­kai­ses­sa pri­kaa­tis­sa pal­ve­li 200 mies­tä. Ka­las­ta­jat las­ki­vat ve­teen ki­lo­met­rin pi­tui­sen pit­kän­sii­man, jos­ta roik­kui käm­me­nen ko­koi­sia kouk­ku­ja syöt­tei­neen. Kun sii­ma ve­det­tiin ylös, kou­kuis­sa riip­pui sam­pia. Suu­rim­mat yk­si­löt pai­noi­vat 500 ki­loa, ja joi­den­kin vat­sas­sa saat­toi ol­la 80 ki­loa ka­vi­aa­ria.

Ka­las­ta­jat näyt­ti­vät hal­lit­se­van koko suis­toa. Ka­lat ja koko luon­to oli­vat hei­dän alai­si­aan. Har­ha­ku­va py­syi yl­lä pa­rin vuo­si­kym­me­nen ajan.

Vuon­na 1991 To­na­van suis­to ni­met­tiin Unes­con maa­il­man­pe­rin­tö­koh­teek­si ja vuon­na 1998 bi­os­fää­ri­a­lu­eek­si. Sam­men ka­las­tus kiel­let­tiin Ro­ma­ni­as­sa vuon­na 2006. Joki ja sen suis­to oli jo tuol­loin ka­las­tet­tu tyh­jiin.

Io­nuts esit­tää las­kel­man: jos pyy­tää 80 ki­loa ka­vi­aa­ria, jo­kai­ses­ta ki­los­ta saa mus­tas­sa pörs­sis­sä run­saat tu­hat eu­roa. Jos hän pyy­dys­täi­si yh­den­kin sam­men, ve­neen ve­lat oli­si mak­set­tu ei­kä hä­nen tar­vit­si­si teh­dä töi­tä vuo­teen.

Io­nuts oh­jaa ve­neen­sä suis­ton hal­ki Su­li­nan ete­lä­puo­lel­ta. Hän ajaa Văta­fun ka­na­val­ta Por­cu­lui­jär­vel­le. Bi­os­fää­ri­a­lu­een kar­tois­sa alue on reu­nus­tet­tu pu­nai­sel­la. Se tar­koit­taa sitä, et­tä ve­neel­lä liik­ku­mi­nen alu­eel­la on kiel­let­ty ka­las­tuk­ses­ta pu­hu­mat­ta­kaan. Io­nuts nä­kee asi­an näin:

”Sal­lit­tu alue: ei yh­tään ka­laa. Kiel­let­ty alue: pal­jon ka­laa.”

Ka­las­tus­kiel­lon nou­dat­ta­mis­ta val­vo­vat bi­os­fää­ri­a­lu­een vi­ra­no­mai­set. Hal­lin­non pää­ma­ja on pii­ri­kun­nan pää­kau­pun­gis­sa Tul­ce­as­sa. Siel­tä moot­to­ri­ve­neil­lään pai­kal­le vii­let­tä­vät tar­kas­ta­jat ovat saa­neet ka­las­ta­jil­ta lii­ka­ni­men ’hait’.

Nämä hait ovat kui­ten­kin jok­seen­kin ham­paa­ton­ta sort­tia. Hal­lin­non työn­te­ki­jä sa­noo, et­tei tar­kas­ta­jia ole kos­kaan tar­peek­si, lä­het­ti­pä hei­tä mat­kaan kuin­ka mon­ta ta­han­sa. Vi­ra­no­mai­set suun­nit­te­le­vat­kin sa­tel­liit­tei­hin pe­rus­tu­vaa val­von­ta­jär­jes­tel­mää.

Lin­tu­har­ras­ta­jien pa­ra­tii­si

Derk Eh­lert on 50-vuo­ti­as ber­lii­ni­läi­nen lin­tu­har­ras­ta­ja. Hän sei­soo ha­ja­rei­sin Mar-ni­mi­sen tu­ris­ti­ve­neen kan­nel­la. Hä­nen vie­rel­lään ve­nees­sä is­tuu kym­me­nen muu­ta sak­sa­lais­ta kii­ka­rit sil­mil­lään. He kaik­ki ovat lin­tu­har­ras­ta­jia ja am­ma­til­taan vir­ka­mie­hiä, ap­teek­ka­rei­ta ja neu­ro­ki­rur­ge­ja.

Derk Eh­lert on jär­jes­tä­nyt lin­tu­har­ras­ta­jil­le mat­ko­ja To­na­van suis­toon jo 12 vuo­den ajan. Mar-ve­net­tä oh­jaa ro­ma­ni­a­lai­nen Mi­hai Ba­ciu. Hui­vi­päi­nen Ba­ciu näyt­tää moot­to­ri­pyö­räi­li­jäl­tä, joka on vaih­ta­nut har­rik­kan­sa ve­nee­seen.

Ei ole ih­me, et­tä kak­si Eh­ler­tin ja Ba­ciun kal­tais­ta lin­tui­hin hu­rah­ta­nut­ta tyyp­piä koh­taa toi­sen­sa juu­ri To­na­van suis­tos­sa. Alu­eel­la on tä­hän men­nes­sä ha­vait­tu jo 340 pai­kal­lis­ta lin­tu­la­jia. Jo­ki­a­lue muo­dos­taa lin­tu­jen kan­sain­vä­lis­ten muut­to­reit­tien ris­teys­koh­dan. Poh­joi­sen ja ete­län reit­ti koh­taa tääl­lä idän ja län­nen rei­tin. Suis­tos­sa voi näh­dä rus­ko­hai­ka­roi­ta ja me­ri­kot­kia, me­hi­läis­syö­jiä ja si­ni­när­hiä.

Tääl­lä le­pää­vät, pe­si­vät ja asu­vat lin­nut olei­le­vat Eu­roo­pan toi­sek­si suu­rim­mas­sa jo­ki­suis­tos­sa, yh­del­lä Eu­roo­pan laa­jim­mis­ta kos­teik­ko­a­lu­eis­ta ja maa­il­man suu­rim­mal­la yh­te­näi­sel­lä ruo­ik­ko­a­lu­eel­la.

Mar las­kee yh­des­sä To­na­van si­vu­haa­ras­sa mai­hin ja lin­tu­har­ras­ta­jat hyp­pää­vät kyy­dis­tä. He kom­pas­te­le­vat jäy­kin as­ke­lin Ca­ra­or­ma­nin ky­lää ym­pä­röi­vien ke­san­to­pel­to­jen hal­ki. Tun­tuu hur­jal­ta aja­tel­la, et­tä juu­ri näil­lä seu­duin ol­tiin 30 vuot­ta sit­ten vä­häl­lä teh­dä lop­pu koko suis­tos­ta.

Ni­co­lae Ce­au­şes­cu käs­ki kui­vat­taa hyö­dyt­tö­mi­nä pi­tä­män­sä suo- ja ve­si­a­lu­eet muut­taak­seen ne pel­loik­si tai ra­ken­taak­seen niil­le teh­tai­ta. Itäb­lo­kin kaa­tu­mi­nen es­ti eko­ka­tast­ro­fin vii­me ti­pas­sa. Ca­ra­or­ma­niin oli juu­ri val­mis­tu­nut piin­tuo­tan­to­lai­tos. Sitä ei otet­tu kos­kaan käyt­töön, ja suu­ris­ta suun­ni­tel­mis­ta jäi jäl­jel­le pel­kät rau­ni­ot.

Sen jäl­keen To­na­van suis­to on pääs­syt toi­pu­maan il­man et­tä sitä var­ten oli­si laa­dit­tu eri­tyi­siä yleis­suun­ni­tel­mia. Suu­rem­piin en­nal­lis­ta­mis­toi­miin ei yk­sin­ker­tai­ses­ti ole va­raa. Luon­to ei suun­ni­tel­mia kai­paa­kaan.

Jut­tu on jul­kais­tu ko­ko­nai­suu­des­saan GEO-leh­des­sä 11-12/2018.

Lue myös:

Kui­va Aral­jär­vi he­rää eloon

Mi­ten käy me­ri­lin­tu­jen?