Luonto
Tiede
Yhteiskunta
Kolumnit
Kilpailut
Asiakaspalvelu
Mediatiedot
Caraormanin kylässä kalastajat ovat jääneet yhä useammin kotiin. Perinteistä ammattia harjoittaa enää osa vanhoista kalastajista.

Caraormanin kylässä kalastajat ovat jääneet yhä useammin kotiin. Perinteistä ammattia harjoittaa enää osa vanhoista kalastajista.

Florian Bachmeier

Di­a­na Laarz

11.1.2019

Joki sanelee elämää Romaniassa

Tonavan suistossa Romaniassa elää sinnikkäitä ihmisiä, joiden ympärillä on pelkkää vettä ja luontoa. Seudulle on mahdotonta päästä maantietä pitkin.

Kana seu­raa Ig­natz Crimsc­hia hä­nen vii­mei­sel­le mat­kal­leen. Crimsc­hi kuo­li vii­si päi­vää sit­ten 87-vuo­ti­aa­na tu­li­pa­los­sa. Hä­nen mu­ka­naan pa­loi mel­kein koko talo. Crimsc­hi löy­det­tiin vuo­tees­taan, jo­ten hän luul­ta­vas­ti nu­kah­ti tu­pak­ka kä­des­sään.

Hau­ta­jais­päi­vä on yk­si ke­sän kuu­mim­mis­ta Le­te­an ky­läs­sä, To­na­van suis­ton Ro­ma­ni­an puo­lei­ses­sa osas­sa. Avoin­ta ark­kua kul­je­te­taan ky­län läpi trak­to­rin ve­tä­mäs­sä pe­rä­kär­rys­sä, jota muul­loin käy­te­tään ruo’on kul­jet­ta­mi­seen. Ky­lä­läi­set seu­raa­vat trak­to­ria kul­ku­ee­na.

Kul­ku­een saa­vut­tua hau­taus­maal­le kuu­si mies­tä las­kee ar­kun hau­taan. Kuop­paan va­ri­see val­kois­ta hiek­kaa. Pap­pi lau­suu ru­kouk­sen. Kak­si nais­ta kis­koo ka­nan kas­sis­ta ja heit­tää sen kol­mes­ti hau­dan yli. Se­re­mo­ni­an jäl­keen hau­ta­jais­seu­rue siir­tyy ate­ri­oi­maan kir­kon edus­tal­la ole­val­le nii­tyl­le. Kana luo­vu­te­taan keit­tä­jäl­le.

To­na­van suis­tos­sa on ta­pa­na, et­tä vai­na­ja saa vii­mei­sel­le mat­kal­le mu­kaan jo­tain, mi­hin hän on eli­nai­ka­naan ko­vas­ti miel­ty­nyt. Van­gin­var­ti­ja­na työs­ken­nel­lyt Ig­natz Crimsc­hi viet­ti elä­ke­päi­vi­nään pal­jon ai­kaa ka­no­jen­sa kans­sa.

Suis­tos­sa jo­kai­nen kuo­le­ma on kak­sin­ker­tai­nen me­ne­tys. To­na­va­jo­en suis­to­a­lue on yk­si Eu­roo­pan har­vaa­na­su­tuim­pia seu­tu­ja. Tääl­lä Ro­ma­ni­an itä­reu­nal­la elää ny­kyi­sin vain yk­si asu­kas 42 jal­ka­pal­lo­ken­tän ko­kois­ta alu­et­ta koh­ti. Enää ei syn­ny ni­mek­si­kään lap­sia, jot­ka toi­si­vat elä­mää vä­hä­lu­kui­siin ky­liin.

Jäl­jel­le jää­neet asuk­kaat pää­se­vät kui­ten­kin to­dis­ta­maan uu­des­ti­syn­ty­mis­tä, sil­lä luon­toon voi luot­taa. To­na­van suis­toon on syn­ty­mäs­sä uu­si luon­to­pa­ra­tii­si, ai­nut­laa­tui­nen koko Eu­roo­pas­sa. Jos mie­lii to­den te­ol­la tu­tus­tua vil­liin suis­to­a­lu­ee­seen, on läh­det­tä­vä Le­te­an ky­läs­tä ja su­kel­let­ta­va sy­väl­le jo­en­haa­ro­jen ja jär­vien la­by­rint­tiin.

Laut­ta kul­jet­taa ih­mi­set ja ta­va­rat

Laut­ta ni­mel­tä Mol­do­va kul­kee täyt­tä höy­ryä eteen­päin. Vauh­tia on 13 sol­mua, toi­sin sa­no­en 24 ki­lo­met­riä tun­nis­sa, mikä ei rii­tä edes keu­la-aal­lon nos­tat­ta­mi­seen.

Kan­nel­la nuok­kuu kou­ral­li­nen mat­kus­ta­jia. Muu osa lai­vas­ta on ah­det­tu täy­teen las­tia. Is­tuin­ri­vien vä­liin on pi­not­tu kaa­lin­päi­tä, ba­naa­ne­ja ja kink­ku­ja, ai­ta­lank­ku­ja, las­ten vaip­po­ja, olo­huo­neen ka­lus­tei­ta ja puu­tar­ha­tont­tu. Kau­em­pa­na nä­kyy put­kia, mo­ni­toi­mi­ko­nei­ta ja kis­san­hiek­ka­säk­ke­jä. Las­ti on var­mis­tet­tu hih­noil­la sil­tä va­ral­ta, et­tä To­na­va heit­täy­tyy han­ka­lak­si.

Joen him­me­än kel­lan­rus­kea vesi muo­dos­taa lai­van pe­räs­sä pie­niä pyör­tei­tä. Ma­jes­teet­ti­nen To­na­va muut­tuu vä­hän en­nen pää­te­pis­tet­tään hal­lit­se­mat­to­mak­si: se ja­kau­tuu kol­mek­si haa­rak­si ja sa­doik­si pie­nem­mik­si si­vu­haa­roik­si. Nav­rom Del­ta -lai­va­yh­ti­ön Mol­do­va ja sen si­sa­ra­luk­set ovat suis­ton tär­keim­mät lau­tat. Ne lii­ken­nöi­vät noin 70 ki­lo­met­rin pääs­sä ran­ni­kol­ta si­jait­se­van Tul­ce­an, pii­ri­kun­nan pää­kau­pun­gin, ja Mus­taan­me­reen las­ke­van To­na­van suu­a­lu­een vä­lil­lä. Siel­lä mää­rän­pää­nä on Su­li­nan kau­pun­ki, Eu­roo­pan uni­o­nin vii­mei­nen etu­var­tio.

Itäb­lo­kin ro­mah­dus kuih­dut­ti kau­pun­gin

Yli sata vuot­ta sit­ten, 1800-lu­vun lo­pul­la, Su­li­na oli port­ti maa­il­maan. Kau­pun­gis­sa vii­väh­tä­neet mat­ruu­sit käyt­ti­vät koko ajan kas­va­vas­ta kes­kuk­ses­ta ni­meä Eu­ro­po­lis.

Kau­pun­kiin ja sitä ym­pä­röi­viin ky­liin ei ole tä­hän päi­vään men­nes­sä ra­ken­net­tu ai­nut­ta­kaan maan­tie­tä. Laut­ta­mat­ka Tul­ce­as­ta Su­li­naan kes­tää kol­me ja puo­li tun­tia. Laut­ta kul­kee ke­säl­lä edes­ta­kai­sin päi­vit­täin, mut­ta tal­vi­sin kol­me ker­taa vii­kos­sa. Suis­to­a­lu­eel­la elää 15 000 ih­mis­tä. Laut­ta on hei­dän na­pa­nuo­ran­sa ‒ hy­vin pit­kä ja ka­pea sel­lai­nen.

Kun Su­li­naa kat­soo jo­el­ta päin, saa vai­ku­tel­man, et­tä kau­pun­gil­la on suu­ri men­nei­syys mut­tei suur­ta tu­le­vai­suut­ta. Sa­ta­mas­sa val­lit­see rau­kea il­ta­päi­vä­tun­nel­ma, aju­rit no­jai­le­vat une­li­ai­na he­vos­kär­ryi­hin­sä. Teh­tai­den tyh­jät ik­ku­nat am­mot­ta­vat To­na­val­le päin. Ka­la­säi­ly­ke­teh­das ja te­lak­ka tar­jo­si­vat en­ti­sai­koi­na työ­pai­kan tu­han­sil­le ih­mi­sil­le. Mo­lem­mat sul­jet­tiin 1990-lu­vul­la itäb­lo­kin lu­his­tut­tua. Uu­del­la vuo­si­tu­han­nel­la avat­tu va­paa­sa­ta­ma meni pian kon­kurs­siin.

Suur­ten lai­vo­jen lii­ken­nöin­ti oli To­na­van suis­tos­sa pit­kään mah­do­ton­ta. Vie­lä 1800-lu­vun puo­li­vä­lis­sä joen ala­juok­su oli het­teik­kö­jen ja ma­ta­lik­ko­jen muo­dos­ta­ma vii­dak­ko, jo­hon lai­vat juut­tui­vat kiin­ni. Seit­se­män Eu­roo­pan val­ti­o­ta pe­rus­ti­kin vuon­na 1856 To­na­va-ko­mis­si­on, jon­ka teh­tä­vä­nä oli ruo­pa­ta väy­lä Mus­tal­le­me­rel­le. Ko­mis­si­on pää­toi­mi­pai­kak­si va­lit­tiin Su­li­nan kau­pun­ki.

1870-lu­vul­la ko­mis­sio ruop­paut­ti suis­toon kuu­lu­van Su­li­nan si­vu­haa­ran. Mut­kat ja sil­mu­kat ve­det­tiin suo­rik­si ja ve­sis­tö pa­ko­tet­tiin lin­jaan. Val­ta­me­ri­a­luk­set pää­si­vät lii­ken­nöi­mään suis­tos­sa, ja To­na­vas­ta tuli osa Eu­roo­pan ve­si­väy­läs­töä.

Ko­mis­sio suun­nit­te­li myös maan­tien ra­ken­ta­mis­ta uu­den ve­si­pi­ka­väy­län var­rel­le. Suun­ni­tel­mat kui­ten­kin ka­riu­tui­vat en­sim­mäi­seen maa­il­man­so­taan.

Ro­ma­ni­an dik­taat­to­rik­si myö­hem­min nous­sut Ni­co­lae Ce­au­șes­cu lu­pa­si use­am­paan ot­tee­seen ra­ken­nut­taa tien suis­tos­sa elä­väl­le kan­sa­no­sal­le. Ran­taa pit­kin kul­kee yhä erään­lai­nen so­ra­väy­lä, jota ei oi­ke­as­taan voi kut­sua tiek­si. Se al­kaa Tul­ce­as­ta ja kat­ke­aa hiek­ka­dyy­niin jo kau­an en­nen Su­li­naa.

Uut­ta tie­tä ei ole suun­nit­teil­la. Pii­ri­kun­nan inf­rast­ruk­tuu­rip­ro­jek­tit kes­kit­ty­vät vie­mä­ri­put­kiin ja säh­kö­kaa­pe­lei­hin sen si­jaan, et­tä ra­ken­net­tai­siin 70 ki­lo­met­rin as­valt­ti­tie kos­teik­ko­a­lu­een hal­ki.

Suis­to­a­lue hou­kut­te­lee sa­la­ka­las­ta­jia

Uu­si päi­vä val­ke­nee To­na­van suis­tos­sa. Hil­jai­suu­den hal­ki pyy­häl­tää moot­to­ri­ve­ne, jon­ka keu­la-aal­to saat­taa kais­li­kon epä­jär­jes­tyk­seen. Ve­net­tä oh­jaa ka­las­ta­ja, jota ni­mi­täm­me hä­nen omas­ta toi­vo­muk­ses­taan Io­nut­sik­si, vaik­ka se ei ole hä­nen oi­kea ni­men­sä.

Suis­ton ka­las­ta­jat py­syt­te­le­vät mie­lel­lään pii­los­sa. Mo­net heis­tä ovat jo luo­pu­neet am­ma­tis­taan. Kou­ral­li­nen ka­las­ta­jia jat­kaa vie­lä työ­tään mut­tei ha­lua pu­hua sii­tä ei­kä tul­la näh­dyk­si.

Io­nuts ky­syy: ”Mikä neu­vok­si, jos leh­dis­töä ve­nees­sään kul­jet­ta­va ka­las­ta­ja saa­kin pyy­dyk­seen­sä hy­vän ka­lan?”

Hyvä kala tar­koit­taa sam­pea. Vuo­si­kym­me­niä sit­ten suis­ton hal­ki va­el­si ko­ko­nai­sia sam­pi­par­via. Su­li­nan so­si­a­lis­ti­sen vuo­si­suun­ni­tel­man täyt­tä­mi­seen tar­vit­tiin vii­si ka­las­tusp­ri­kaa­tia. Jo­kai­ses­sa pri­kaa­tis­sa pal­ve­li 200 mies­tä. Ka­las­ta­jat las­ki­vat ve­teen ki­lo­met­rin pi­tui­sen pit­kän­sii­man, jos­ta roik­kui käm­me­nen ko­koi­sia kouk­ku­ja syöt­tei­neen. Kun sii­ma ve­det­tiin ylös, kou­kuis­sa riip­pui sam­pia. Suu­rim­mat yk­si­löt pai­noi­vat 500 ki­loa, ja joi­den­kin vat­sas­sa saat­toi ol­la 80 ki­loa ka­vi­aa­ria.

Ka­las­ta­jat näyt­ti­vät hal­lit­se­van koko suis­toa. Ka­lat ja koko luon­to oli­vat hei­dän alai­si­aan. Har­ha­ku­va py­syi yl­lä pa­rin vuo­si­kym­me­nen ajan.

Vuon­na 1991 To­na­van suis­to ni­met­tiin Unes­con maa­il­man­pe­rin­tö­koh­teek­si ja vuon­na 1998 bi­os­fää­ri­a­lu­eek­si. Sam­men ka­las­tus kiel­let­tiin Ro­ma­ni­as­sa vuon­na 2006. Joki ja sen suis­to oli jo tuol­loin ka­las­tet­tu tyh­jiin.

Io­nuts esit­tää las­kel­man: jos pyy­tää 80 ki­loa ka­vi­aa­ria, jo­kai­ses­ta ki­los­ta saa mus­tas­sa pörs­sis­sä run­saat tu­hat eu­roa. Jos hän pyy­dys­täi­si yh­den­kin sam­men, ve­neen ve­lat oli­si mak­set­tu ei­kä hä­nen tar­vit­si­si teh­dä töi­tä vuo­teen.

Io­nuts oh­jaa ve­neen­sä suis­ton hal­ki Su­li­nan ete­lä­puo­lel­ta. Hän ajaa Văta­fun ka­na­val­ta Por­cu­lui­jär­vel­le. Bi­os­fää­ri­a­lu­een kar­tois­sa alue on reu­nus­tet­tu pu­nai­sel­la. Se tar­koit­taa sitä, et­tä ve­neel­lä liik­ku­mi­nen alu­eel­la on kiel­let­ty ka­las­tuk­ses­ta pu­hu­mat­ta­kaan. Io­nuts nä­kee asi­an näin:

”Sal­lit­tu alue: ei yh­tään ka­laa. Kiel­let­ty alue: pal­jon ka­laa.”

Ka­las­tus­kiel­lon nou­dat­ta­mis­ta val­vo­vat bi­os­fää­ri­a­lu­een vi­ra­no­mai­set. Hal­lin­non pää­ma­ja on pii­ri­kun­nan pää­kau­pun­gis­sa Tul­ce­as­sa. Siel­tä moot­to­ri­ve­neil­lään pai­kal­le vii­let­tä­vät tar­kas­ta­jat ovat saa­neet ka­las­ta­jil­ta lii­ka­ni­men ’hait’.

Nämä hait ovat kui­ten­kin jok­seen­kin ham­paa­ton­ta sort­tia. Hal­lin­non työn­te­ki­jä sa­noo, et­tei tar­kas­ta­jia ole kos­kaan tar­peek­si, lä­het­ti­pä hei­tä mat­kaan kuin­ka mon­ta ta­han­sa. Vi­ra­no­mai­set suun­nit­te­le­vat­kin sa­tel­liit­tei­hin pe­rus­tu­vaa val­von­ta­jär­jes­tel­mää.

Lin­tu­har­ras­ta­jien pa­ra­tii­si

Derk Eh­lert on 50-vuo­ti­as ber­lii­ni­läi­nen lin­tu­har­ras­ta­ja. Hän sei­soo ha­ja­rei­sin Mar-ni­mi­sen tu­ris­ti­ve­neen kan­nel­la. Hä­nen vie­rel­lään ve­nees­sä is­tuu kym­me­nen muu­ta sak­sa­lais­ta kii­ka­rit sil­mil­lään. He kaik­ki ovat lin­tu­har­ras­ta­jia ja am­ma­til­taan vir­ka­mie­hiä, ap­teek­ka­rei­ta ja neu­ro­ki­rur­ge­ja.

Derk Eh­lert on jär­jes­tä­nyt lin­tu­har­ras­ta­jil­le mat­ko­ja To­na­van suis­toon jo 12 vuo­den ajan. Mar-ve­net­tä oh­jaa ro­ma­ni­a­lai­nen Mi­hai Ba­ciu. Hui­vi­päi­nen Ba­ciu näyt­tää moot­to­ri­pyö­räi­li­jäl­tä, joka on vaih­ta­nut har­rik­kan­sa ve­nee­seen.

Ei ole ih­me, et­tä kak­si Eh­ler­tin ja Ba­ciun kal­tais­ta lin­tui­hin hu­rah­ta­nut­ta tyyp­piä koh­taa toi­sen­sa juu­ri To­na­van suis­tos­sa. Alu­eel­la on tä­hän men­nes­sä ha­vait­tu jo 340 pai­kal­lis­ta lin­tu­la­jia. Jo­ki­a­lue muo­dos­taa lin­tu­jen kan­sain­vä­lis­ten muut­to­reit­tien ris­teys­koh­dan. Poh­joi­sen ja ete­län reit­ti koh­taa tääl­lä idän ja län­nen rei­tin. Suis­tos­sa voi näh­dä rus­ko­hai­ka­roi­ta ja me­ri­kot­kia, me­hi­läis­syö­jiä ja si­ni­när­hiä.

Tääl­lä le­pää­vät, pe­si­vät ja asu­vat lin­nut olei­le­vat Eu­roo­pan toi­sek­si suu­rim­mas­sa jo­ki­suis­tos­sa, yh­del­lä Eu­roo­pan laa­jim­mis­ta kos­teik­ko­a­lu­eis­ta ja maa­il­man suu­rim­mal­la yh­te­näi­sel­lä ruo­ik­ko­a­lu­eel­la.

Mar las­kee yh­des­sä To­na­van si­vu­haa­ras­sa mai­hin ja lin­tu­har­ras­ta­jat hyp­pää­vät kyy­dis­tä. He kom­pas­te­le­vat jäy­kin as­ke­lin Ca­ra­or­ma­nin ky­lää ym­pä­röi­vien ke­san­to­pel­to­jen hal­ki. Tun­tuu hur­jal­ta aja­tel­la, et­tä juu­ri näil­lä seu­duin ol­tiin 30 vuot­ta sit­ten vä­häl­lä teh­dä lop­pu koko suis­tos­ta.

Ni­co­lae Ce­au­şes­cu käs­ki kui­vat­taa hyö­dyt­tö­mi­nä pi­tä­män­sä suo- ja ve­si­a­lu­eet muut­taak­seen ne pel­loik­si tai ra­ken­taak­seen niil­le teh­tai­ta. Itäb­lo­kin kaa­tu­mi­nen es­ti eko­ka­tast­ro­fin vii­me ti­pas­sa. Ca­ra­or­ma­niin oli juu­ri val­mis­tu­nut piin­tuo­tan­to­lai­tos. Sitä ei otet­tu kos­kaan käyt­töön, ja suu­ris­ta suun­ni­tel­mis­ta jäi jäl­jel­le pel­kät rau­ni­ot.

Sen jäl­keen To­na­van suis­to on pääs­syt toi­pu­maan il­man et­tä sitä var­ten oli­si laa­dit­tu eri­tyi­siä yleis­suun­ni­tel­mia. Suu­rem­piin en­nal­lis­ta­mis­toi­miin ei yk­sin­ker­tai­ses­ti ole va­raa. Luon­to ei suun­ni­tel­mia kai­paa­kaan.

Jut­tu on jul­kais­tu ko­ko­nai­suu­des­saan GEO-leh­des­sä 11-12/2018.

Lue myös:

Kui­va Aral­jär­vi he­rää eloon

Mi­ten käy me­ri­lin­tu­jen?

Suosittelemme

Lukuvinkit

Namibian villit hevoset

Herkkä Arktis kiinnostaa matkailijoita

Viisi syytä lukea syyskuun GEO

Voiko ukkonen laukaista allergisen reaktion?

Milloin lihaksista on hyötyä?

Joki sanelee elämää Romaniassa

Kiinan hiljaiset hurjapäät

Mitä vanhojen kirjojen tuoksu kertoo?

Apua appelsiinien pakkaamiseen

Ilmastonmuutos ajaa mursut rannoille

Lukuvinkit

Namibian villit hevoset

Herkkä Arktis kiinnostaa matkailijoita

Viisi syytä lukea syyskuun GEO

Voiko ukkonen laukaista allergisen reaktion?

Milloin lihaksista on hyötyä?

Joki sanelee elämää Romaniassa

Kiinan hiljaiset hurjapäät

Mitä vanhojen kirjojen tuoksu kertoo?

Apua appelsiinien pakkaamiseen

Ilmastonmuutos ajaa mursut rannoille

Tämä sivusto käyttää evästeitä käytettävyyden parantamiseksi. Jatkamalla sivuston käyttöä hyväksyt myös evästeiden käyttämisen.

Yhteystiedot Rekisteriseloste Ehdot ja luvat Tietosuoja Peruuttamisohjeet

© Fokus Media Finland. Materiaalin kopioiminen muuhun kuin yksityiseen, ei-kaupalliseen käyttöön kielletty.
Aineiston käyttö uuden palvelun osana kielletty.

Fokus Media Finland Oy, Hämeentie 135, 00560 Helsinki, Y-tunnus 2618356-2