Etelämantereen hyisissä vesissä yhdeksän kymmenestä kalakilosta koostuu pelkästään jääkaloista.
Hyun Park
Petri Riikonen
Valtameren pintavesi voi suolaisuutensa ansiosta kylmetä jäätymättä –1,9-asteiseksi. Näin tapahtuu Etelämantereen reunoilla. Noiden vesien valtakaloina uiskentelevat äärimmäiseen kylmyyteen sopeutuneet jääkalat. Nyt kansainvälinen tutkijaryhmä selvitti, miten elinolot näkyvät jääkalan (Chaenocephalus aceratus) perimässä. Tulokset julkaisi Nature Ecology & Evolution -lehti.
Kylmään veteen liukenee runsaasti happea. Siksi esimerkiksi tämä jääkalalaji pärjää kokonaan ilman punasoluja ja veren kaasunkuljettajaproteiinia hemoglobiinia. Sitä tuottavat geenit ovat hävinneet kalasta kokonaan. Sen sijaan jääkalalla on monia geenejä, jotka suojaavat sen elimistöä haitalliselta hapettumiselta. Eräät geenit tuottavat eräänlaista pakkasnestettä: jäätymistä ehkäiseviä glykoproteiineja.
Lisäksi jääkalalta puuttuu tiettyjä geenejä, jotka muilla eläimillä säätelevät vuorokausirytmiä. Se ei ole yllätys, sillä jääkalojen kotivesillä eteläisen napapiirin eteläpuolella aurinko pysyy vuosittain kuusi kuukautta horisontin yläpuolella ja kuusi kuukautta sen alapuolella.
Lue tutkimuksesta lisää englanniksi täällä
Juttu on julkaistu GEO-lehdessä 7/2019.
Lue myös:
Tämä sivusto käyttää evästeitä käytettävyyden parantamiseksi. Jatkamalla sivuston käyttöä hyväksyt myös evästeiden käyttämisen.
© Fokus Media Finland. Materiaalin kopioiminen muuhun kuin yksityiseen, ei-kaupalliseen käyttöön kielletty.
Aineiston käyttö uuden palvelun osana kielletty.
Fokus Media Finland Oy, Hämeentie 135, 00560 Helsinki, Y-tunnus 2618356-2