Ku­ka­pa ha­lu­ai­si tul­la syö­dyk­si, ei­vät kas­vit­kaan. Eläin­ten leu­oil­ta nii­tä voi myrk­ky­jen, piik­kien ja sit­key­den ohel­la suo­ja­ta huo­maa­mat­to­muus. Kas­veil­le on­kin ke­hit­ty­nyt mo­nia sa­man­kal­tai­sia naa­mi­oi­tu­mis­kei­no­ja kuin eläi­mil­le it­sel­leen, ker­too alan tut­ki­mus­ten kii­na­lais-brit­ti­läi­nen yh­teen­ve­to Trends in Eco­lo­gy and Evo­lu­ti­on -leh­des­sä.

Kons­te­ja riit­tää. Kas­vi voi mat­kia taus­tan­sa vä­re­jä ja muo­to­ja. Se voi ku­vi­oil­laan vai­keut­taa ää­ri­vii­vo­jen­sa hah­mot­ta­mis­ta. Se voi näyt­tää jol­tain muul­ta, vaik­ka­pa ki­vel­tä. Se voi har­haut­taa ke­rää­mäl­lä tah­mai­seen pin­taan­sa hiek­kaa. Sa­man­la­ji­set kas­vit voi­vat eri alu­eil­la yh­dis­tel­lä pig­ment­te­jään eri ta­voin maas­ton sä­vy­jen mu­kaan.

Kas­vien naa­mi­oi­tu­mis­ta on tut­kit­tu pal­jon vä­hem­män kuin eläin­ten, ei­kä vie­lä tie­de­tä, mil­lai­nen ke­hi­tys­kul­ku saa kas­vit muun­tu­maan taus­tan­sa nä­köi­sik­si. Hel­pom­pi on se­lit­tää, mi­ten naa­mio yleis­tyy. Par­hai­ten naa­mi­oi­tu­neet kas­vit tu­le­vat to­den­nä­köi­ses­ti har­vim­min syö­dyik­si ja sik­si tuot­ta­vat run­saam­min jäl­ke­läi­siä kuin nä­ky­väm­mät la­ji­to­ve­rin­sa.

Li­sä­tie­toa tut­ki­muk­ses­ta on eng­lan­nik­si tääl­lä

Jut­tu on jul­kais­tu GEO-leh­des­sä 10/2018.

Lue myös:

Di­no­sau­rus kim­mel­si kuin ko­lib­ri

Va­lo­ku­vaa­jan pa­luu sa­de­met­sään