Mil­lai­sia asi­oi­ta ih­mi­set pi­tä­vät kau­nii­na? En­tä ko­e­taan­ko kau­neut­ta ohi­men­nen vai vaa­tii­ko se kes­kit­ty­mis­tä ja ajat­te­lua?

Vai­ku­tus­val­tai­nen fi­lo­so­fi Im­ma­nu­el Kant päät­te­li yli 200 vuot­ta sit­ten, et­tä kau­neu­den ko­ke­mi­sek­si pi­tää aja­tel­la. Hän ajat­te­li myös, et­tei pelk­kä ais­ti-ilo voi ol­la kau­nis­ta. Kant oli oi­ke­as­sa en­sim­mäi­ses­sä väit­tees­sään mut­ta vää­räs­sä jäl­kim­mäi­ses­sä, ker­to­vat yh­dys­val­ta­lai­set tut­ki­jat Cur­rent Bi­o­lo­gy -leh­des­sä.

Tut­ki­joi­den jär­jes­tä­mis­sä ko­keis­sa 62 ih­mis­tä kat­se­li eri­lai­sia ku­via, mais­te­li ma­kei­sia ja si­lit­ti peh­mo­le­lu­ja joko kai­kes­sa rau­has­sa tai häi­ri­tys­ti. Sen jäl­keen ko­e­hen­ki­löt ar­vi­oi­vat, oli­vat­ko he ko­ke­neet kau­neut­ta, ja jos, mi­ten vah­vas­ti. Lä­hes kaik­ki ker­toi­vat ko­ke­neen­sa kau­neut­ta ai­na­kin joi­den­kin ku­vien ää­res­sä. Noin kol­man­nes koki kau­niik­si myös ma­ku­e­lä­myk­sen tai peh­mey­den tun­nun. Häi­riö eh­käi­si kau­neu­den ko­ke­mis­ta.

Tu­lok­set an­ta­vat tu­kea Kan­tin aja­tuk­sel­le, jon­ka mu­kaan kau­neus ja ajat­te­lu liit­ty­vät yh­teen. Toi­saal­ta ne an­ta­vat myös viit­tei­tä sii­tä, et­tä kau­neut­ta voi ko­kea kaik­kien ais­tien kaut­ta, jos asi­aan vain kes­kit­tyy.

Tut­ki­mus­tu­lok­sis­ta voi poi­mia myös toi­min­ta­oh­jeen. Esi­mer­kik­si tai­de­mu­se­oi­den kan­nat­taa mi­ni­moi­da häi­ri­öi­tä, jos ne ha­lu­a­vat tuot­taa kau­neu­se­lä­myk­siä, tut­ki­jat suo­sit­te­le­vat.

Li­sä­tie­toa tut­ki­muk­ses­ta eng­lan­nik­si on tääl­lä

Jut­tu on jul­kais­tu GEO-leh­des­sä 8/2017.

Lue myös:

Tot­ta se on - au­rin­ko mää­rää myös kau­pun­ki­lai­sen elä­mää