Luonto
Tiede
Yhteiskunta
Kolumnit
Kilpailut
Asiakaspalvelu
Mediatiedot
Wang Qiang on yksi Kiinan harrasteilmailijoista. Hän ei osaa selittää sitä, miksi hänen on pakko lentää.

Wang Qiang on yksi Kiinan harrasteilmailijoista. Hän ei osaa selittää sitä, miksi hänen on pakko lentää.

Xiaoxiao Xu

Xi­fan Yang

26.10.2018

Kiinan hiljaiset hurjapäät

Yksityisilmailu on Kiinassa vain harvojen herkkua, sillä maan ilmatilaa valvotaan tiukasti. Se ei kuitenkaan estä lentäjiä, joilla on itse rakennetut lentokoneet, rohkeutta ja uskallusta.

Su Gui­bin toi­voo, et­tä täs­tä päi­väs­tä tu­lee ih­mei­den päi­vä. Vain vä­hää ai­em­min hän is­tui vie­lä pyö­rä­tuo­lis­sa.

Ele­tään vuot­ta 2017, ja tä­nään on kään­nyt­ty lo­ka­kuun puo­lel­le. Kel­lo on vä­hän yli kak­si il­ta­päi­väl­lä, tuu­li on koh­ta­lais­ta ja au­rin­ko pais­taa mais­si­pel­to­jen yl­lä. Su lait­taa len­tä­jän­ky­pä­rän pää­hän­sä. Hän kä­ve­lee on­tu­en pel­lol­le ra­ken­net­tua 400-met­ris­tä kii­to­ra­taa pit­kin. Kii­to­ra­ta on mer­kit­ty orans­seil­la muo­vi­li­puil­la.

Kii­to­ra­dan alus­sa on ve­ko­tin, jol­la Su Gui­bin ai­koo tä­nään teh­dä ih­meen. Veh­je muis­tut­taa Ves­pa-skoot­te­ria. Sii­nä on lin­ja­kas pyö­reä etuo­sa, joka on maa­lat­tu bei­gek­si, kak­si is­tuin­paik­kaa ja root­to­ri pys­ty­suo­ras­sa tan­gos­sa.

Lai­te on au­to­gi­ro eli gy­ro­kop­te­ri, jon­ka Su Gui­bin on it­se suun­ni­tel­lut ja koon­nut. Su nos­taa jal­kan­sa oh­jaa­moon. Su käyn­nis­tää moot­to­rin, tart­tuu oh­jaus­kah­vaan ja pai­naa jal­kan­sa kaa­su­pol­ki­mel­le. Len­to­ves­pa nyök­käi­lee köm­pe­lös­ti nur­mel­la.

Su pi­dät­tää hen­gi­tys­tään. Hä­nen sy­dä­men­sä ty­kyt­tää. On­ko hä­nes­tä vie­lä tä­hän?

Root­to­rit käyn­nis­ty­vät le­pat­ta­en, ra­vis­tus tun­tuu voi­mak­kaa­na oh­jaa­mos­sa. Su kat­soo ho­ri­sont­tiin täy­del­li­ses­ti kes­kit­ty­nee­nä.

Su oli pit­kään ”kuol­lut mies”. Hän ma­ka­si sel­kä­ran­ka­vau­ri­on ta­kia sän­gys­sä kuu­si kuu­kaut­ta ja is­tui sen jäl­keen vuo­den pyö­rä­tuo­lis­sa.

Nyt hä­nen oi­kea jal­kan­sa va­pi­see kaa­su­pol­ki­mel­la, ja len­to­ves­pa huo­juu vuo­roin va­sem­mal­le ja oi­ke­al­le.

Nou­see­ko Su il­maan?

Hul­luut­ta ja pak­ko

Su Gui­bi­nin len­to­har­ras­tus on tie­ten­kin su­laa hul­luut­ta. Hän oli kuol­la yrit­tä­es­sään val­loit­taa tai­vaan it­se ra­ken­ta­mil­laan kop­te­reil­la ja jou­tui vie­lä mak­sa­maan sii­tä tu­han­nen eu­ron sa­kon. Yk­si­tyi­sil­mai­lu on ol­lut sal­lit­tua Kii­nas­sa vas­ta muu­ta­man vuo­den ajan ja vain rik­kaal­le elii­tille. Kii­nan val­tio voi pian lä­het­tää tai­ko­naut­te­ja kuu­hun, ra­ken­taa jät­ti­mäi­siä len­to­kent­tiä ja kil­pail­la omil­la mat­kus­ta­ja­ko­neil­laan Bo­ein­gin ja Air­bu­sin kans­sa, mut­ta har­ras­teil­mai­lu on vi­ra­no­mai­sis­ta epäi­lyt­tä­vää.

Se ei hait­taa Su Gui­bi­niä. Hä­nen yk­si­tyi­nen len­to­kent­tän­sä on nel­jän jal­ka­pal­lo­ken­tän ko­koi­nen ja si­jait­see so­ra­tien pääs­sä lä­hel­lä tu­han­nen asuk­kaan Shi­ji­aoa. Sin­ne on tun­nin ajo­mat­ka Kan­to­nin mil­joo­na­kau­pun­gin uu­del­ta White Cloud In­ter­na­ti­o­nal -len­to­ken­täl­tä.

Mais­si­pel­lon kes­kel­le on ajet­tu leik­kuu­pui­mu­ril­la 400 met­riä pit­kä kii­to­ra­ta. Kop­te­ri­hal­li on koot­tu si­ni­ses­tä aal­to­pel­lis­tä. Ton­til­la on myös kak­si asuin­kont­tia ja yk­si mat­kai­lu­au­tok­si muun­net­tu mi­ni­bus­si sekä ta­lon­kor­kui­nen ve­si­säi­liö. Kah­dek­san­hen­ki­nen tii­mi koos­tuu pal­ka­tuis­ta avus­ta­jis­ta ja ihai­li­jois­ta. Pö­lyn kes­kel­lä tork­kuu kol­me koi­ran­pen­tua. Tämä on Su Gui­bi­nin val­ta­kun­taa. Imp­ro­vi­soi­dun len­to­ken­tän si­jain­ti lä­hel­lä jo­kea on ihan­teel­li­nen. Joen le­ve­ää hiek­ka­penk­kaa voi käyt­tää pak­ko­las­kuis­sa.

Ne­li­kymp­pi­nen Su ei vai­ku­ta hur­ja­pääl­tä. Hä­nen kä­den­pu­ris­tuk­sen­sa on ke­vyt ja vä­lil­lä hän nau­raa ujos­ti. Kun hän al­kaa pu­hua, hä­nen ää­nes­tään ais­tii kui­ten­kin hil­jais­ta voi­maa.

Su Gui­bin ha­lu­aa len­tää, vaik­ka hä­nen per­heen­sä ja ys­tä­vän­sä yrit­tä­vät jar­rut­taa hän­tä kai­kin kei­noin. Hän suun­nit­te­lee ja ra­ken­taa gy­ro­kop­te­rei­ta, vaik­ka pe­ru­so­pin­not­kin jäi­vät kes­ken. Len­to­lu­pa­kir­jaa hä­nel­lä ei tie­ten­kään ole.

Sun yk­si­tyi­nen kop­te­ri­hal­li on suun­nil­leen ur­hei­lu­hal­lin ko­koi­nen. Su ja hä­nen tii­min­sä val­mis­ta­vat it­se lä­hes kaik­ki ko­neen osat: root­to­rit, hy­tit, kuo­ren. Ai­no­as­taan moot­to­rit hän tuo Sak­sas­ta.

”Ne ovat kaik­kein luo­tet­ta­vim­pia”, hän sa­noo.

Stans­saus­ko­neet ja la­ser­leik­ku­rit ovat käyt­tö­val­mii­na, kaik­ki­al­la on ren­kai­ta, joh­to­ja ja työ­ka­lu­ja. Il­lal­la kek­si­jät ko­koon­tu­vat is­tu­maan kir­ja­vil­le muo­vi­tuo­leil­le ja hörp­pi­vät ka­lal­la höys­tet­tyä rii­si­keit­toa. Sen jäl­keen ta­o­taan, jyr­si­tään ja juo­te­taan vie­lä li­sää myö­hään yö­hön.

”Vai­mo­ni on ha­lun­nut ero­ta jo mo­nes­ti”, Su Gui­bin ker­too.

Hän tuli vuo­si toi­sen­sa jäl­keen ko­tiin öl­jyn tah­ri­mis­sa vaat­teis­sa iho ruh­jeil­la – mi­kä­li hän yli­pää­tään tuli ko­tiin, sil­lä useim­mi­ten hän viet­ti yöt hal­lis­sa.

Mo­nes­ti lä­hel­lä kuo­le­maa

Su Gui­bin vält­ti kuo­le­man tä­pä­räs­ti en­sim­mäi­sen ker­ran vuon­na 2012. Hän oli kul­jet­ta­nut mui­den il­mai­li­joi­den kans­sa ra­ken­ta­man­sa gy­ro­kop­te­rin pe­rä­kär­ryl­lään lä­hes 2 000 ki­lo­met­rin pää­hän poh­joi­ses­sa si­jait­se­vaan Ning­xi­aan. Siel­lä, lä­hes­tul­koon asu­mat­to­mal­la alu­eel­la, hän yrit­ti nous­ta kop­te­ril­laan tu­han­sien met­rien kor­keu­teen, mut­ta hap­pi­lai­te meni epä­kun­toon en­nen ta­voit­teen saa­vut­ta­mis­ta. Ul­koil­man läm­pö­ti­la yläil­mois­sa oli rei­lus­ti pak­ka­sen puo­lel­la. Su Gui­bi­nin oli teh­tä­vä hä­tä­las­ku, jos­ta hän sel­vi­si ni­pin na­pin va­hin­goit­tu­mat­ta.

Seu­raa­va koh­ta­lo­kas len­to vuo­den 2014 mar­ras­kuus­sa päät­tyi tu­hoi­sas­ti. Su Gui­bin vie­rai­li tuol­loin toi­sen har­ras­te­ra­ken­ta­jan luo­na Ji­ang­sus­sa. Tämä pyy­si Suta tes­taa­maan il­ma-alus­taan, ja las­keu­tu­es­saan Su Gui­bin tör­mä­si pu­he­lin­pyl­vää­seen.

Hän säi­lyi hen­gis­sä mut­ta hä­nen sel­kä­ran­kan­sa vau­ri­oi­tui tör­mäyk­ses­sä. Sun ala­raa­jat hal­vaan­tui­vat, ja len­to­har­ras­tus näyt­ti ole­van lo­pul­li­ses­ti ohi. Hä­nen vai­mon­sa it­ki sai­ras­vuo­teen ää­rel­lä: ”Nä­et­kö, mitä olet teh­nyt it­sel­le­si!”

Su pyö­ri sän­gys­sään. Jopa is­tu­mi­nen tuot­ti tus­kaa. Hän har­kit­si päi­vien­sä päät­tä­mis­tä.

”Ker­ran mi­nul­la oli jo veit­si kä­des­sä. Toi­sen ker­ran ha­lu­sin hy­pä­tä ik­ku­nas­ta. Kä­te­ni oli­vat kui­ten­kin lii­an voi­mat­to­mat.”

Pyö­rä­tuo­lis­sa hän ajat­te­li kuu­mei­ses­ti sitä ki­hel­möi­vää tun­net­ta, jon­ka hän oli tun­te­nut koo­tes­saan en­sim­mäis­tä il­ma-alus­taan. Tuol­loin kaik­ki oli su­ju­nut suun­ni­tel­mien mu­kaan. Su oli vain unoh­ta­nut nuk­kua ja syö­dä, ja lo­pul­ta hä­nen vai­mon­sa oli kis­ko­nut hä­net ulos hal­lis­ta.

Su ker­too, et­tä len­tä­mi­ses­sä kyse on en­nen kaik­kea kont­rol­lis­ta: va­pau­des­ta kään­tää oh­jaus­pyö­rää mil­loin ta­han­sa min­ne ta­han­sa, ylös tai alas, oi­ke­al­le tai va­sem­mal­le, ym­py­räs­sä tai ak­se­lin­sa ym­pä­ri. Len­tä­mi­nen on myös sitä, et­tä tun­tee tuu­len ihol­lan­sa.

Sa­to­jen unel­ma

Moni ja­kaa Su Gui­bi­nin kans­sa unel­man omil­la kä­sil­lä ra­ken­ne­tul­la lait­teel­la len­tä­mi­ses­tä. Sa­dat har­ras­te­ra­ken­ta­jat ko­ko­a­vat len­to­lait­tei­ta eri puo­lil­la Kii­naa la­dois­sa, kel­la­reis­sa ja hal­leis­sa.

Edes­sä on­kin pai­kan vaih­to ja 90 mi­nuu­tin len­to Itä-Kii­naan Zhe­ji­an­gin maa­kun­nas­sa si­jait­se­vaan Hangz­hou­hun. Siel­tä jat­ke­taan ju­nal­la noin 300 ki­lo­met­riä tun­nis­sa pie­neen Ji­angs­ha­nin kau­pun­kiin, jos­sa Xu Bin odot­taa rän­sis­ty­nees­sä Hon­das­saan.

”Mei­tä kii­na­lai­sia oh­ja­taan jo pie­nes­tä pi­tä­en vält­tä­mään lii­oit­te­lua. Ole­maan us­kal­ta­mat­ta”, Xu Bin ker­too, kun olem­me mat­kal­la hä­nen ky­lään­sä.

”Lei­keis­sä ei saa li­kaan­tua. Ei saa kas­tua. Puis­sa ei saa kii­peil­lä.”

Van­hem­mat suo­je­le­vat lap­si­aan kuin raa­ko­ja ka­nan­mu­nia. Ris­ke­jä ei saa ot­taa. Mo­nil­le kii­na­lai­sil­le uin­ti oli vie­lä hil­jat­tain ää­riur­hei­lua, ja vie­lä edel­leen val­ta­o­sa Kii­nan ui­ma-al­tais­ta on kor­kein­taan 1,5 met­riä sy­viä.

”Mik­si ha­lu­at vaa­ran­taa hen­ke­si? Saat­ko sii­tä ra­haa? Mikä on len­tä­mi­sen tar­koi­tus?” myös Xu Bi­nin per­he ky­syi.

”Mikä on elä­män tar­koi­tus?” ky­syy puo­les­taan Xu.

Mu­seo ja chat­tai­lya

Xu Bin on yl­peä sii­tä, et­tä hän on il­mai­lu­a­lan har­ras­te­ra­ken­ta­jien pi­o­nee­re­ja.

”Kii­nan en­sim­mäi­nen si­vii­li-il­mai­lu­mu­seo” lu­kee kou­ke­roi­sel­la kau­no­kir­joi­tuk­sel­la van­han teh­das­hal­lin si­sään­käyn­nin ylä­puo­lel­la. Hal­liin on do­ku­men­toi­tu Xun il­mai­lun his­to­ria. Kyl­tis­tä roik­kuu haa­lis­tu­nut pu­nai­nen ru­set­ti kol­me vuot­ta sit­ten pi­det­ty­jen ava­jais­ten jäl­jil­tä.

Xu on va­lin­nut pai­kan tai­ta­vas­ti. Hal­lin ohi kul­kee tie ky­lään, jos­sa Maon esi-isien ker­ro­taan elä­neen. Hän suun­nit­te­li mu­se­oon alun pe­rin eu­ron si­sään­pää­sy­mak­sua, mut­ta vain har­va oli ha­lu­kas mak­sa­maan sitä, jo­ten hän hyl­kä­si suun­ni­tel­man.

Xun yk­si­tyis­mu­seo on vers­tas, kop­te­ri­hal­li ja elä­män­työn näyt­te­ly yh­des­sä ja sa­mas­sa. Hal­lin kes­kel­lä on hä­nen en­sim­mäi­nen it­se ra­ken­ta­man­sa len­to­kel­poi­nen mal­li. Se­kin on gy­ro­kop­te­ri, vuo­si­mal­lia 2005. Veh­je ei ole ai­van yh­tä su­la­va­ra­ken­tei­nen kuin Su Gui­bi­nin len­to­ves­pa, pi­kem­min­kin yli­mi­toi­tet­tu le­go­ra­ken­nel­ma.

Xu Bin ja Su Gui­bin tu­tus­tui­vat toi­siin­sa 1990-lu­vun puo­li­vä­lis­sä har­ras­te­len­tä­jien Il­mai­lun ys­tä­vät -ni­mi­ses­sä net­ti­foo­ru­mis­sa. Ny­ky­ään he ovat ys­tä­viä ja vies­ti­vät kes­ke­nään lä­hes päi­vit­täin WeC­hat-pi­ka­vies­ti­pal­ve­lus­sa yh­teis­tä pro­jek­tia suun­ni­tel­len. Mie­het ovat kui­ten­kin myös eri­lai­sia. Su Gui­bin vii­laa kai­kes­sa hil­jai­suu­des­sa mah­dol­li­sim­man täy­del­li­siä lait­tei­ta, kun Xu Bin taas ra­kas­taa le­lu­jen­sa esit­te­le­mis­tä. Hä­nen ra­ken­ta­man­sa gy­ro­kop­te­rit ovat hy­vin vä­rik­käi­tä. Ne on ko­ris­tel­tu sar­ja­ku­va­hah­moil­la, ja hän on an­ta­nut niil­le sel­lai­sia ni­miä kuin Ti­gers­hark ja Let­ter Bee.

Ne­li­kymp­pi­nen Xu Bin joh­dat­taa vie­raan­sa hal­lin läpi. Hän esit­te­lee sen sei­nil­le kiin­ni­tet­ty­jä va­lo­ku­via, jot­ka ker­to­vat hä­nen elä­mäs­tään.

Yh­teen ju­lis­tee­seen Xu Bin on tal­len­ta­nut san­ka­ri­ta­ri­nan­sa. Hä­nen van­hem­mil­laan oli pie­ni ko­ne­a­lan yri­tys. Täy­tet­ty­ään 20 hän sai pää­hän­sä ra­ken­taa he­li­kop­te­rin. En­sim­mäi­sen pro­to­tyy­pin oh­jaa­mo oli ky­hät­ty ro­mu­me­tal­lis­ta ja sen köy­sil­lä kiin­ni­te­tyt root­to­rit puus­ta. Tes­ti­len­nos­taan hän muis­taa vain luok­ka­to­ve­rei­den ää­nek­kään nau­run.

Kak­si­tois­ta vuot­ta myö­hem­min, vuon­na 2006, hän lo­pul­ta­kin ko­ho­si il­maan ja nou­si 1 000 met­riin. Neit­syt­len­to kes­ti 25 mi­nuut­tia, kun­nes ben­sa­tank­ki oli tyh­jä.

Il­mo­jen lain­suo­jat­to­mat

Val­tio ei ole vie­lä päät­tä­nyt, mitä se ai­koo teh­dä lu­vat­to­mil­le len­tä­jil­le. Xu Bi­nin ja Su Gui­bi­nin ta­voin moni muu­kin len­tä­mi­sen pi­o­nee­ri on jou­tu­nut mak­sa­maan sak­koa tu­han­sia eu­ro­ja.

Il­mai­lu­vi­ra­no­mai­set ei­vät kui­ten­kaan suh­tau­du val­von­taan ko­vin va­ka­vas­ti. Mie­het ker­to­vat, et­tä val­tio um­mis­taa sil­män­sä, kun lu­vat­to­mat len­tä­jät nou­dat­ta­vat kol­mea yk­sin­ker­tais­ta sään­töä: älä len­nä alu­eil­la, jois­sa on ker­ros­ta­lo­ja, py­syt­te­le pois so­ti­las­len­to­ken­til­tä ja jää mie­lui­ten al­le 200 met­riin, sil­lä sen ylä­puo­lel­la al­kaa hä­vit­tä­jien il­ma­ti­la.

Halu len­tää epäi­lyt­tää kui­ten­kin maan joh­toa. Pe­kin­gis­sä pe­lä­tään kan­sa­lais­ten oma-aloit­tei­suut­ta ja luo­vuut­ta ja et­tä lii­al­li­nen it­se­mää­rää­mi­soi­keus joh­taa yh­teis­kun­nal­li­seen kaa­ok­seen. Xu Bi­nin haas­tat­te­lus­sa ovat läs­nä myös pai­kal­lis­ten pro­pa­gan­da­vi­ra­no­mais­ten tark­kai­li­jat.

Mat­kal­la tuo­tan­to­yh­teis­kun­nas­ta in­no­vaa­ti­oyh­teis­kun­taan Kii­na on kui­ten­kin riip­pu­vai­nen Xu Bi­nin ja Su Gui­bi­nin kal­tai­sis­ta roh­keis­ta kan­sa­lai­sis­ta.

Hei­dän mie­les­tään len­tä­mi­ses­tä pi­täi­si tul­la Kii­nas­sa ai­van ta­val­li­nen va­paa-ajan ur­hei­lu­muo­to, ku­ten län­nes­sä­kin. Xu Bin ja Su Gui­bin ko­ros­ta­vat, et­tei­vät he ole vie­lä myy­neet gy­ro­kop­te­rei­taan vaan ai­no­as­taan vä­lit­tä­neet nii­tä muil­le il­mai­li­joil­le näi­den omal­la vas­tuul­la. Mo­lem­mat toi­mi­vat il­man lu­pa­kir­jaa tai to­dis­tuk­sia ja il­man va­kuu­tus­tur­vaa: Kii­nan epä­mää­räi­sen lain­sää­dän­nön vuok­si yk­si­kään va­kuu­tu­syh­tiö ei suos­tui­si te­ke­mään so­pi­mus­ta har­ras­te­len­tä­jien kans­sa.

Vaik­ka Su Gui­bin on pääs­syt vas­ta hil­jat­tain jäl­leen kä­ve­le­mään, tämä Hel­mi­jo­en suis­to­a­lu­een hil­jai­nen kek­si­jä on aja­tel­lut jo pi­dem­mäl­le. Hä­nen gy­ro­kop­te­rin­sa voi­si­vat le­vit­tää maal­ta­pa­on vai­vaa­mil­la alu­eil­la pel­loil­le kas­vin­suo­je­lu­ai­nei­ta ja kor­va­ta näin työ­voi­maa. Kaup­pi­aat voi­si­vat käyt­tää lait­tei­ta ta­va­ran­toi­mi­tuk­sis­sa syr­jäi­siin vuo­ris­to­ky­liin. Seu­raa­vak­si hän ha­lu­ai­si ra­ken­taa pie­nil­ma-aluk­sia sar­ja­tuo­tan­to­na yh­des­sä Xu Bi­nin kans­sa.

Eräs vir­ka­mies roh­kai­si hän­tä hil­jat­tain epä­vi­ral­li­ses­ti: ”Se, mitä teet­te, on lai­ton­ta. Maam­me tar­vit­see kui­ten­kin kal­tai­si­an­ne ih­mi­siä.”

Su Gui­bin on in­ves­toi­nut tä­hän men­nes­sä in­to­hi­moon­sa noin mil­joo­nan eu­ron ver­ran ra­haa. Hän pyö­rit­ti ai­em­min me­nes­ty­vää oh­jel­mis­to­y­ri­tys­tä ja teki kiin­teis­tö­kaup­paa. Nyt hän hyö­dyn­tää näi­tä ko­ke­muk­si­aan pääs­täk­seen al­kuun yk­si­tyi­sil­mai­lun maa­il­mas­sa. Su ta­paa si­joit­ta­jia, laa­tii mai­nos­vi­de­oi­ta ja työs­ken­te­lee il­ma-alus­ten pa­ris­sa kop­te­ri­hal­lis­saan au­rin­gon­nou­sus­ta yö­myö­hään.

Päi­vä nro 1 039

Sinä päi­vä­nä, jona Su Gui­bin ai­koo teh­dä ih­meen, hä­nen vai­mon­sa sei­soo kii­to­ra­dan reu­nal­la ja seu­raa pe­lok­kaa­na, mi­ten hä­nen mie­hen­sä rul­laa kop­te­ril­laan koh­ti kii­to­ra­dan pää­tyä. Nou­see il­maan.

Ja len­tää.

Las­keu­tu­mi­sen jäl­keen Su Gui­bin jul­kai­see WeC­hat-pro­fii­lis­saan 200 met­rin kor­keu­des­sa ot­ta­man­sa ku­van. Pel­lot näyt­tä­vät vii­vai­mel­la ve­de­tyil­tä ja vuor­ten yl­lä nä­ky­vät pil­vet pal­lo­ku­vi­ol­ta.

”Päi­vä nro 1 039”, Su Gui­bin kir­joit­taa ku­van al­le. Hän ei ol­lut nous­sut maas­ta 1 038 päi­vään eli lä­hes kol­meen vuo­teen. Tä­nään, ih­mei­den päi­vä­nä, hän on saa­nut elä­män­sä ta­kai­sin.

Kii­to­ra­dal­la hä­nen vai­mon­sa it­kee ja ma­nai­lee. Täl­lä ker­taa on­nes­ta. 

Jut­tu on jul­kais­tu ko­ko­nai­suu­des­saan GEO-leh­des­sä 8/2018.

Lue myös:

Va­lo­ku­va: Len­tä­jän poi­ka

Nai­set ka­pi­noi­vat Sau­di-Ara­bi­as­sa

Suosittelemme

Lukuvinkit

Auttavatko eleet sanojen oppimisessa?

Pinkki väri hurmaa myös luonnossa

Mikä oli vuoden 2019 paras GEO-kansi?

Kuuran kauneutta Lanakoskella

Amerikkaa ilmasta käsin: LA ja NY

Oi, jospa oisin mä varaani…!

Muurahainen suunnistaa myös takaperin

Maailman parhaiden vuorikiipeilijöiden salaisuus paljastui

Näin digikuvaus muutti elämämme

Uudistuksia raiteilla ja lehdessä

Lukuvinkit

Auttavatko eleet sanojen oppimisessa?

Pinkki väri hurmaa myös luonnossa

Mikä oli vuoden 2019 paras GEO-kansi?

Kuuran kauneutta Lanakoskella

Amerikkaa ilmasta käsin: LA ja NY

Oi, jospa oisin mä varaani…!

Muurahainen suunnistaa myös takaperin

Maailman parhaiden vuorikiipeilijöiden salaisuus paljastui

Näin digikuvaus muutti elämämme

Uudistuksia raiteilla ja lehdessä

Tämä sivusto käyttää evästeitä käytettävyyden parantamiseksi. Jatkamalla sivuston käyttöä hyväksyt myös evästeiden käyttämisen.

Yhteystiedot Rekisteriseloste Ehdot ja luvat Tietosuoja Peruuttamisohjeet

© Fokus Media Finland. Materiaalin kopioiminen muuhun kuin yksityiseen, ei-kaupalliseen käyttöön kielletty.
Aineiston käyttö uuden palvelun osana kielletty.

Fokus Media Finland Oy, Hämeentie 135, 00560 Helsinki, Y-tunnus 2618356-2