Wang Qiang on yksi Kiinan harrasteilmailijoista. Hän ei osaa selittää sitä, miksi hänen on pakko lentää.
Xiaoxiao Xu
Xifan Yang
Su Guibin toivoo, että tästä päivästä tulee ihmeiden päivä. Vain vähää aiemmin hän istui vielä pyörätuolissa.
Eletään vuotta 2017, ja tänään on käännytty lokakuun puolelle. Kello on vähän yli kaksi iltapäivällä, tuuli on kohtalaista ja aurinko paistaa maissipeltojen yllä. Su laittaa lentäjänkypärän päähänsä. Hän kävelee ontuen pellolle rakennettua 400-metristä kiitorataa pitkin. Kiitorata on merkitty oransseilla muovilipuilla.
Kiitoradan alussa on vekotin, jolla Su Guibin aikoo tänään tehdä ihmeen. Vehje muistuttaa Vespa-skootteria. Siinä on linjakas pyöreä etuosa, joka on maalattu beigeksi, kaksi istuinpaikkaa ja roottori pystysuorassa tangossa.
Laite on autogiro eli gyrokopteri, jonka Su Guibin on itse suunnitellut ja koonnut. Su nostaa jalkansa ohjaamoon. Su käynnistää moottorin, tarttuu ohjauskahvaan ja painaa jalkansa kaasupolkimelle. Lentovespa nyökkäilee kömpelösti nurmella.
Su pidättää hengitystään. Hänen sydämensä tykyttää. Onko hänestä vielä tähän?
Roottorit käynnistyvät lepattaen, ravistus tuntuu voimakkaana ohjaamossa. Su katsoo horisonttiin täydellisesti keskittyneenä.
Su oli pitkään ”kuollut mies”. Hän makasi selkärankavaurion takia sängyssä kuusi kuukautta ja istui sen jälkeen vuoden pyörätuolissa.
Nyt hänen oikea jalkansa vapisee kaasupolkimella, ja lentovespa huojuu vuoroin vasemmalle ja oikealle.
Nouseeko Su ilmaan?
Hulluutta ja pakko
Su Guibinin lentoharrastus on tietenkin sulaa hulluutta. Hän oli kuolla yrittäessään valloittaa taivaan itse rakentamillaan koptereilla ja joutui vielä maksamaan siitä tuhannen euron sakon. Yksityisilmailu on ollut sallittua Kiinassa vasta muutaman vuoden ajan ja vain rikkaalle eliitille. Kiinan valtio voi pian lähettää taikonautteja kuuhun, rakentaa jättimäisiä lentokenttiä ja kilpailla omilla matkustajakoneillaan Boeingin ja Airbusin kanssa, mutta harrasteilmailu on viranomaisista epäilyttävää.
Se ei haittaa Su Guibiniä. Hänen yksityinen lentokenttänsä on neljän jalkapallokentän kokoinen ja sijaitsee soratien päässä lähellä tuhannen asukkaan Shijiaoa. Sinne on tunnin ajomatka Kantonin miljoonakaupungin uudelta White Cloud International -lentokentältä.
Maissipellon keskelle on ajettu leikkuupuimurilla 400 metriä pitkä kiitorata. Kopterihalli on koottu sinisestä aaltopellistä. Tontilla on myös kaksi asuinkonttia ja yksi matkailuautoksi muunnettu minibussi sekä talonkorkuinen vesisäiliö. Kahdeksanhenkinen tiimi koostuu palkatuista avustajista ja ihailijoista. Pölyn keskellä torkkuu kolme koiranpentua. Tämä on Su Guibinin valtakuntaa. Improvisoidun lentokentän sijainti lähellä jokea on ihanteellinen. Joen leveää hiekkapenkkaa voi käyttää pakkolaskuissa.
Nelikymppinen Su ei vaikuta hurjapäältä. Hänen kädenpuristuksensa on kevyt ja välillä hän nauraa ujosti. Kun hän alkaa puhua, hänen äänestään aistii kuitenkin hiljaista voimaa.
Su Guibin haluaa lentää, vaikka hänen perheensä ja ystävänsä yrittävät jarruttaa häntä kaikin keinoin. Hän suunnittelee ja rakentaa gyrokoptereita, vaikka perusopinnotkin jäivät kesken. Lentolupakirjaa hänellä ei tietenkään ole.
Sun yksityinen kopterihalli on suunnilleen urheiluhallin kokoinen. Su ja hänen tiiminsä valmistavat itse lähes kaikki koneen osat: roottorit, hytit, kuoren. Ainoastaan moottorit hän tuo Saksasta.
”Ne ovat kaikkein luotettavimpia”, hän sanoo.
Stanssauskoneet ja laserleikkurit ovat käyttövalmiina, kaikkialla on renkaita, johtoja ja työkaluja. Illalla keksijät kokoontuvat istumaan kirjaville muovituoleille ja hörppivät kalalla höystettyä riisikeittoa. Sen jälkeen taotaan, jyrsitään ja juotetaan vielä lisää myöhään yöhön.
”Vaimoni on halunnut erota jo monesti”, Su Guibin kertoo.
Hän tuli vuosi toisensa jälkeen kotiin öljyn tahrimissa vaatteissa iho ruhjeilla – mikäli hän ylipäätään tuli kotiin, sillä useimmiten hän vietti yöt hallissa.
Monesti lähellä kuolemaa
Su Guibin vältti kuoleman täpärästi ensimmäisen kerran vuonna 2012. Hän oli kuljettanut muiden ilmailijoiden kanssa rakentamansa gyrokopterin peräkärryllään lähes 2 000 kilometrin päähän pohjoisessa sijaitsevaan Ningxiaan. Siellä, lähestulkoon asumattomalla alueella, hän yritti nousta kopterillaan tuhansien metrien korkeuteen, mutta happilaite meni epäkuntoon ennen tavoitteen saavuttamista. Ulkoilman lämpötila yläilmoissa oli reilusti pakkasen puolella. Su Guibinin oli tehtävä hätälasku, josta hän selvisi nipin napin vahingoittumatta.
Seuraava kohtalokas lento vuoden 2014 marraskuussa päättyi tuhoisasti. Su Guibin vieraili tuolloin toisen harrasterakentajan luona Jiangsussa. Tämä pyysi Suta testaamaan ilma-alustaan, ja laskeutuessaan Su Guibin törmäsi puhelinpylvääseen.
Hän säilyi hengissä mutta hänen selkärankansa vaurioitui törmäyksessä. Sun alaraajat halvaantuivat, ja lentoharrastus näytti olevan lopullisesti ohi. Hänen vaimonsa itki sairasvuoteen äärellä: ”Näetkö, mitä olet tehnyt itsellesi!”
Su pyöri sängyssään. Jopa istuminen tuotti tuskaa. Hän harkitsi päiviensä päättämistä.
”Kerran minulla oli jo veitsi kädessä. Toisen kerran halusin hypätä ikkunasta. Käteni olivat kuitenkin liian voimattomat.”
Pyörätuolissa hän ajatteli kuumeisesti sitä kihelmöivää tunnetta, jonka hän oli tuntenut kootessaan ensimmäistä ilma-alustaan. Tuolloin kaikki oli sujunut suunnitelmien mukaan. Su oli vain unohtanut nukkua ja syödä, ja lopulta hänen vaimonsa oli kiskonut hänet ulos hallista.
Su kertoo, että lentämisessä kyse on ennen kaikkea kontrollista: vapaudesta kääntää ohjauspyörää milloin tahansa minne tahansa, ylös tai alas, oikealle tai vasemmalle, ympyrässä tai akselinsa ympäri. Lentäminen on myös sitä, että tuntee tuulen ihollansa.
Satojen unelma
Moni jakaa Su Guibinin kanssa unelman omilla käsillä rakennetulla laitteella lentämisestä. Sadat harrasterakentajat kokoavat lentolaitteita eri puolilla Kiinaa ladoissa, kellareissa ja halleissa.
Edessä onkin paikan vaihto ja 90 minuutin lento Itä-Kiinaan Zhejiangin maakunnassa sijaitsevaan Hangzhouhun. Sieltä jatketaan junalla noin 300 kilometriä tunnissa pieneen Jiangshanin kaupunkiin, jossa Xu Bin odottaa ränsistyneessä Hondassaan.
”Meitä kiinalaisia ohjataan jo pienestä pitäen välttämään liioittelua. Olemaan uskaltamatta”, Xu Bin kertoo, kun olemme matkalla hänen kyläänsä.
”Leikeissä ei saa likaantua. Ei saa kastua. Puissa ei saa kiipeillä.”
Vanhemmat suojelevat lapsiaan kuin raakoja kananmunia. Riskejä ei saa ottaa. Monille kiinalaisille uinti oli vielä hiljattain ääriurheilua, ja vielä edelleen valtaosa Kiinan uima-altaista on korkeintaan 1,5 metriä syviä.
”Miksi haluat vaarantaa henkesi? Saatko siitä rahaa? Mikä on lentämisen tarkoitus?” myös Xu Binin perhe kysyi.
”Mikä on elämän tarkoitus?” kysyy puolestaan Xu.
Museo ja chattailya
Xu Bin on ylpeä siitä, että hän on ilmailualan harrasterakentajien pioneereja.
”Kiinan ensimmäinen siviili-ilmailumuseo” lukee koukeroisella kaunokirjoituksella vanhan tehdashallin sisäänkäynnin yläpuolella. Halliin on dokumentoitu Xun ilmailun historia. Kyltistä roikkuu haalistunut punainen rusetti kolme vuotta sitten pidettyjen avajaisten jäljiltä.
Xu on valinnut paikan taitavasti. Hallin ohi kulkee tie kylään, jossa Maon esi-isien kerrotaan eläneen. Hän suunnitteli museoon alun perin euron sisäänpääsymaksua, mutta vain harva oli halukas maksamaan sitä, joten hän hylkäsi suunnitelman.
Xun yksityismuseo on verstas, kopterihalli ja elämäntyön näyttely yhdessä ja samassa. Hallin keskellä on hänen ensimmäinen itse rakentamansa lentokelpoinen malli. Sekin on gyrokopteri, vuosimallia 2005. Vehje ei ole aivan yhtä sulavarakenteinen kuin Su Guibinin lentovespa, pikemminkin ylimitoitettu legorakennelma.
Xu Bin ja Su Guibin tutustuivat toisiinsa 1990-luvun puolivälissä harrastelentäjien Ilmailun ystävät -nimisessä nettifoorumissa. Nykyään he ovat ystäviä ja viestivät keskenään lähes päivittäin WeChat-pikaviestipalvelussa yhteistä projektia suunnitellen. Miehet ovat kuitenkin myös erilaisia. Su Guibin viilaa kaikessa hiljaisuudessa mahdollisimman täydellisiä laitteita, kun Xu Bin taas rakastaa lelujensa esittelemistä. Hänen rakentamansa gyrokopterit ovat hyvin värikkäitä. Ne on koristeltu sarjakuvahahmoilla, ja hän on antanut niille sellaisia nimiä kuin Tigershark ja Letter Bee.
Nelikymppinen Xu Bin johdattaa vieraansa hallin läpi. Hän esittelee sen seinille kiinnitettyjä valokuvia, jotka kertovat hänen elämästään.
Yhteen julisteeseen Xu Bin on tallentanut sankaritarinansa. Hänen vanhemmillaan oli pieni konealan yritys. Täytettyään 20 hän sai päähänsä rakentaa helikopterin. Ensimmäisen prototyypin ohjaamo oli kyhätty romumetallista ja sen köysillä kiinnitetyt roottorit puusta. Testilennostaan hän muistaa vain luokkatovereiden äänekkään naurun.
Kaksitoista vuotta myöhemmin, vuonna 2006, hän lopultakin kohosi ilmaan ja nousi 1 000 metriin. Neitsytlento kesti 25 minuuttia, kunnes bensatankki oli tyhjä.
Ilmojen lainsuojattomat
Valtio ei ole vielä päättänyt, mitä se aikoo tehdä luvattomille lentäjille. Xu Binin ja Su Guibinin tavoin moni muukin lentämisen pioneeri on joutunut maksamaan sakkoa tuhansia euroja.
Ilmailuviranomaiset eivät kuitenkaan suhtaudu valvontaan kovin vakavasti. Miehet kertovat, että valtio ummistaa silmänsä, kun luvattomat lentäjät noudattavat kolmea yksinkertaista sääntöä: älä lennä alueilla, joissa on kerrostaloja, pysyttele pois sotilaslentokentiltä ja jää mieluiten alle 200 metriin, sillä sen yläpuolella alkaa hävittäjien ilmatila.
Halu lentää epäilyttää kuitenkin maan johtoa. Pekingissä pelätään kansalaisten oma-aloitteisuutta ja luovuutta ja että liiallinen itsemääräämisoikeus johtaa yhteiskunnalliseen kaaokseen. Xu Binin haastattelussa ovat läsnä myös paikallisten propagandaviranomaisten tarkkailijat.
Matkalla tuotantoyhteiskunnasta innovaatioyhteiskuntaan Kiina on kuitenkin riippuvainen Xu Binin ja Su Guibinin kaltaisista rohkeista kansalaisista.
Heidän mielestään lentämisestä pitäisi tulla Kiinassa aivan tavallinen vapaa-ajan urheilumuoto, kuten lännessäkin. Xu Bin ja Su Guibin korostavat, etteivät he ole vielä myyneet gyrokoptereitaan vaan ainoastaan välittäneet niitä muille ilmailijoille näiden omalla vastuulla. Molemmat toimivat ilman lupakirjaa tai todistuksia ja ilman vakuutusturvaa: Kiinan epämääräisen lainsäädännön vuoksi yksikään vakuutusyhtiö ei suostuisi tekemään sopimusta harrastelentäjien kanssa.
Vaikka Su Guibin on päässyt vasta hiljattain jälleen kävelemään, tämä Helmijoen suistoalueen hiljainen keksijä on ajatellut jo pidemmälle. Hänen gyrokopterinsa voisivat levittää maaltapaon vaivaamilla alueilla pelloille kasvinsuojeluaineita ja korvata näin työvoimaa. Kauppiaat voisivat käyttää laitteita tavarantoimituksissa syrjäisiin vuoristokyliin. Seuraavaksi hän haluaisi rakentaa pienilma-aluksia sarjatuotantona yhdessä Xu Binin kanssa.
Eräs virkamies rohkaisi häntä hiljattain epävirallisesti: ”Se, mitä teette, on laitonta. Maamme tarvitsee kuitenkin kaltaisianne ihmisiä.”
Su Guibin on investoinut tähän mennessä intohimoonsa noin miljoonan euron verran rahaa. Hän pyöritti aiemmin menestyvää ohjelmistoyritystä ja teki kiinteistökauppaa. Nyt hän hyödyntää näitä kokemuksiaan päästäkseen alkuun yksityisilmailun maailmassa. Su tapaa sijoittajia, laatii mainosvideoita ja työskentelee ilma-alusten parissa kopterihallissaan auringonnoususta yömyöhään.
Päivä nro 1 039
Sinä päivänä, jona Su Guibin aikoo tehdä ihmeen, hänen vaimonsa seisoo kiitoradan reunalla ja seuraa pelokkaana, miten hänen miehensä rullaa kopterillaan kohti kiitoradan päätyä. Nousee ilmaan.
Ja lentää.
Laskeutumisen jälkeen Su Guibin julkaisee WeChat-profiilissaan 200 metrin korkeudessa ottamansa kuvan. Pellot näyttävät viivaimella vedetyiltä ja vuorten yllä näkyvät pilvet pallokuviolta.
”Päivä nro 1 039”, Su Guibin kirjoittaa kuvan alle. Hän ei ollut noussut maasta 1 038 päivään eli lähes kolmeen vuoteen. Tänään, ihmeiden päivänä, hän on saanut elämänsä takaisin.
Kiitoradalla hänen vaimonsa itkee ja manailee. Tällä kertaa onnesta.
Juttu on julkaistu kokonaisuudessaan GEO-lehdessä 8/2018.
Lue myös:
Tämä sivusto käyttää evästeitä käytettävyyden parantamiseksi. Jatkamalla sivuston käyttöä hyväksyt myös evästeiden käyttämisen.
© Fokus Media Finland. Materiaalin kopioiminen muuhun kuin yksityiseen, ei-kaupalliseen käyttöön kielletty.
Aineiston käyttö uuden palvelun osana kielletty.
Fokus Media Finland Oy, Hämeentie 135, 00560 Helsinki, Y-tunnus 2618356-2