Luonto
Tiede
Yhteiskunta
Kolumnit
Kilpailut
Asiakaspalvelu
Mediatiedot
Kruununeitokolibri kuvattiin Costa Rican aarniometsissä. Kolibrikoiraat ovat erityisen upeita, naaraat käyttävät energiansa poikasten kasvatukseen.

Kruununeitokolibri kuvattiin Costa Rican aarniometsissä. Kolibrikoiraat ovat erityisen upeita, naaraat käyttävät energiansa poikasten kasvatukseen.

Ingo Arndt

An­ke Spar­mann

8.1.2020

Kolibrit elävät äärirajoilla

Kolibrit suhahtelevat nopeasti ja ketterästi ilmassa. Tämä vaivattoman tuntuinen pörrääminen on todellisuudessa yksi eläinkunnan suurimmista voimanponnistuksista.

Ko­lib­rit ovat lin­tu­maa­il­man lil­li­put­te­ja. Ko­lib­ri­la­jeis­ta pie­nin, ki­ma­lais­ko­lib­ri, on nok­ki­neen ja pyrs­tö­sul­ki­neen vain noin kuu­den sent­ti­met­rin mit­tai­nen ja pai­naa tus­kin kak­si gram­maa. Se on puo­let kym­me­nen sen­tin ko­li­kon pai­nos­ta.

Ko­lib­rit len­tä­vät he­li­kop­te­rin ta­voin pai­kal­laan ja saa­vut­ta­vat syök­sy­len­nos­sa lä­hes sa­dan ki­lo­met­rin tun­ti­no­peu­den. Tus­kin yk­si­kään muu sel­kä­ran­kai­nen pys­tyy yh­tä ket­te­riin ja sa­la­man­no­pei­siin liik­kei­siin. Ko­lib­rit ky­ke­ne­vät ai­no­a­na lin­tu­hei­mo­na len­tä­mään myös ta­ka­pe­rin.

Ny­ky­ai­kai­nen tek­niik­ka aut­taa tut­ki­joi­ta pää­se­mään ko­lib­rien ar­voi­tus­ten jäl­jil­le. Suur­no­peus­ka­me­roi­den avul­la pys­ty­tään tut­ki­maan tar­kas­ti nii­den len­to­tek­nii­koi­ta, joi­den ha­vain­noi­mi­nen pal­jaal­la sil­mäl­lä on lin­nun pää­tä­hui­maa­van no­peu­den vuok­si mah­do­ton­ta.

Ruo­kaa on saa­ta­va tau­ot­ta

Ko­lib­ri pys­tyy rä­pyt­tä­mään sii­pi­ään jopa 80 ker­taa se­kun­nis­sa, ja sen pik­ku­rui­nen sy­dän voi lyö­dä le­po­ti­las­sa 250 ker­taa mi­nuu­tis­sa. Pai­kal­laan­len­nos­sa eräi­den la­jien sy­dä­men lyön­ti­ti­heys nou­see yli 1 200 ker­taan mi­nuu­tis­sa. Erään bi­o­lo­gin las­ku­jen mu­kaan ih­mi­sen oli­si vas­taa­viin suo­ri­tuk­siin ky­e­täk­seen syö­tä­vä 300 ham­pu­ri­lais­ta päi­väs­sä.

Ko­lib­rit saa­vat tar­vit­se­man­sa ener­gi­an en­nen kaik­kea kuk­kien me­des­tä, jota pik­ku­rui­nen ruu­mis ku­lut­taa noin kol­me ker­taa oman pai­non­sa ver­ran päi­väs­sä.

Suu­ri osa ar­vok­kaas­ta polt­to­ai­nees­ta ku­luu jo sitä han­kit­ta­es­sa, sil­lä pai­kal­laan len­tä­mi­nen on huo­mat­ta­vas­ti työ­lääm­pää kuin sa­la­man­no­pea su­jah­te­lu il­mo­jen hal­ki. Hörp­pi­äk­seen so­ke­ri­vet­tä te­ri­öis­tä ko­lib­rien on py­sy­tel­tä­vä il­mas­sa ku­kan ää­rel­lä sa­mal­la ta­voin kuin met­tä ime­vien yö­per­hos­ten. Ener­gi­a­ta­lou­den kan­nal­ta ti­lan­ne on vä­hän sama kuin jos pai­nai­si kaa­sun poh­jaan jo tank­kauk­sen ai­ka­na.

Ame­ri­kan man­te­reel­la elää noin 340 ko­lib­ri­la­jia, suu­rin osa niis­tä Kes­ki- ja Ete­lä-Ame­ri­kas­sa. Pää­o­sa ko­lib­ri­la­jeis­ta ei juu­ri ke­rää ener­gi­a­va­ras­to­ja, sil­lä vä­häi­nen­kin ras­va­ker­ros on lin­nuil­le pai­no­las­ti. Muut­ta­vat la­jit voi­vat kui­ten­kin ly­hy­es­sä ajas­sa kak­sin­ker­tais­taa ras­va­va­ras­ton­sa en­nen pe­si­mä- tai tal­veh­ti­mi­sa­lu­eil­le len­tä­mis­tä. Esi­mer­kik­si ru­bii­ni­kurk­ku­ko­lib­ri sel­vi­ää näil­lä eväil­lä vä­li­las­kut­ta 3 000 ki­lo­met­rin mat­kas­ta, jo­hon kuu­luu tu­han­nen ki­lo­met­rin pi­tui­nen Mek­si­kon­lah­den yli­tys.

Kai­ken kaik­ki­aan ko­lib­rien ener­gi­a­ta­se on op­ti­moi­tu ää­rim­mil­leen. Se mer­kit­see sitä, et­tä huip­pu­te­hok­kaan eli­mis­tön on saa­ta­va polt­to­ai­net­ta tau­ot­ta. Jos ko­lib­ri jää kah­dek­si­kin tun­nik­si il­man so­ke­ria, se on men­nyt­tä. Lin­tu yk­sin­ker­tai­ses­ti kuo­lee näl­kään. Ko­lib­rit elä­vät jat­ku­vas­ti ää­ri­ra­joil­la, ja nii­den on vain luo­tet­ta­va lu­jas­ti sii­hen, et­tä luon­to tar­jo­aa täy­den­nys­tä juu­ri oi­ke­aan ai­kaan.

Yös­tä sel­vi­tään hor­rok­sen avul­la

Mi­ten ko­lib­rien voi­mat sit­ten riit­tä­vät jäl­ki­kas­vus­ta huo­leh­ti­mi­seen? Ja mi­ten ne sel­vi­ä­vät yös­tä il­man ra­vin­toa? Näi­hin ky­sy­myk­siin on vai­kea löy­tää vas­taus­ta tark­kai­le­mal­la va­paa­na elä­viä lin­tu­ja.

Ala-Sak­sin osa­val­ti­os­sa Sak­sas­sa si­jait­se­va Wals­ro­den lin­tu­puis­to on yk­si niis­tä har­vois­ta pai­kois­ta, jois­sa ko­lib­rien kas­va­tus on­nis­tuu ja jos­sa jäl­ki­kas­vua saa­daan sään­nöl­li­ses­ti.

Lin­tu­puis­ton puh­taut­taan kiil­tä­väs­sä ko­lib­ri­keit­ti­ös­sä se­koi­te­taan kak­si ker­taa päi­väs­sä glu­koo­sis­ta, fruk­too­sis­ta ja sak­ka­roo­sis­ta koos­tu­va cock­tail, joka kaa­de­taan lin­tu­jen ruo­kin­ta-au­to­maat­tei­hin. Noin sa­dan hoi­do­kin ra­vin­non­ku­lu­tuk­ses­ta pi­de­tään tar­kas­ti kir­jaa.

Ko­lib­ri juo ta­val­li­ses­ti noin 15 mil­li­lit­raa päi­väs­sä. Poik­ke­a­mat an­ta­vat ai­het­ta huo­leen ‒ tai sit­ten ne ker­to­vat sii­tä, et­tä naa­ras on aloit­ta­nut pe­sin­nän.

Puo­li seit­se­män ai­kaan il­lal­la al­kaa ri­tu­aa­li, jon­ka tar­koi­tuk­se­na on saa­tel­la lin­nut tur­val­li­ses­ti yö­puul­le. Va­lot him­me­ne­vät as­teit­tain, ko­lib­ri­ta­lon läm­pö­ti­la las­kee ja il­man­kos­teus nou­see 60:stä 80:een pro­sent­tiin. Näin si­mu­loi­daan troop­pi­sen yön las­keu­tu­mis­ta.

Ko­lib­reil­le nämä eli­nym­pä­ris­tös­sä ta­pah­tu­vat muu­tok­set ovat pet­tä­mä­tön merk­ki sii­tä, et­tä on ai­ka käy­dä le­vol­le. Ne is­tah­ta­vat ok­sal­le ja vai­pu­vat ti­laan, jos­ta käy­te­tään bi­o­lo­gi­as­sa ni­mi­tys­tä tor­por eli hor­ros. Lin­tu­jen sy­dä­men lyön­ti­ti­heys voi las­kea tuol­loin use­as­ta sa­das­ta lyön­nis­tä mi­nuu­tis­sa nel­jään­kym­me­neen tai al­le. Eri­tyi­sen voi­mak­kaas­ti elin­toi­min­not hi­das­tu­vat vii­le­äm­mil­tä vuo­ri­seu­duil­ta ko­toi­sin ole­vil­la la­jeil­la. Esi­mer­kik­si ru­bii­ni­kurk­ku­ko­lib­rin ruu­miin läm­pö­ti­la las­kee 42:sta 13 cel­siu­sas­tee­seen. Lin­nun eli­mis­tö tar­vit­see yöl­li­sen le­po­ti­lan­sa ai­ka­na kym­me­nen­nek­sen sii­tä ener­gi­as­ta, jon­ka se polt­taa päi­vän tun­tei­na.

Öi­sen häi­ri­ön ai­heut­ta­ma säi­käh­dys saa ko­lib­rin elin­toi­min­not kiih­ty­mään uu­del­leen, ja sen tur­bo­ai­neen­vaih­dun­ta käy pa­ris­sa­kym­me­nes­sä mi­nuu­tis­sa taas täy­sil­lä kier­rok­sil­la. Se oli­si kui­ten­kin lin­nul­le koh­ta­lo­kas­ta, sil­lä sen nok­ka ei ta­voi­ta pi­me­äs­sä kuk­kien sup­pi­lo­mai­sia te­ri­öi­tä. Täs­tä syys­tä ko­lib­ri­ta­los­sa pa­laa läpi yön kel­meä valo, jon­ka lois­tees­sa lin­tu löy­tää ruo­ka-au­to­maa­tin. Muu­toin äkil­li­ses­ti he­rän­nyt ko­lib­ri kuo­li­si näl­kään. Va­paan tai­vaan al­la elä­vän su­ku­lai­sen ai­noa pe­las­tus vas­taa­vas­sa ti­lan­tees­sa oli­si kuun pais­te.

Ko­lib­rin lois­to ei ole sat­tu­maa

Uu­sim­man tut­ki­mus­tie­don mu­kaan ko­lib­rit ovat mo­nes­sa­kin mie­les­sä mal­lie­si­merk­ki evo­luu­ti­os­ta. Ko­lib­ri on mer­kil­li­ses­ti ku­tis­tu­nut lin­tu, joka len­tää ki­ma­lai­sen lail­la, kos­ka se on so­peu­tu­nut alun pe­rin hyön­tei­sil­le tar­koi­tet­tui­hin ym­pä­ris­töi­hin. Kuk­ka­kas­vien me­den­tar­jon­nan var­si­nai­nen koh­de ovat siis hyön­tei­set, joi­ta hou­ku­tel­laan kuk­kaan suo­rit­ta­maan pö­ly­tys.

Ko­lib­rien ta­pauk­ses­sa lin­nun ra­ken­nus­suun­ni­tel­ma muun­tui vuo­si­mil­joo­nien ku­lu­es­sa yhä enem­män hyön­tei­sen suun­taan. Iso­ko­koi­nen lin­tu tus­kin tu­li­si kyl­läi­sek­si muu­ta­mas­ta me­si­pi­sa­ras­ta, jo­ten ko­lib­rit pie­ne­ni­vät pie­ne­ne­mis­tään ja op­pi­vat len­tä­mään hyön­teis­ten ta­voin.

Ko­lib­rien kau­neus­kaan ei ole pelk­kä luon­no­noik­ku – sil­le­kin löy­tyy omat se­li­tyk­sen­sä.

Ko­lib­rit ei­vät elä pel­käs­tään me­des­tä. Jo­kai­ses­sa lin­tu­huo­nees­sa on äm­pä­ril­li­nen mä­tä­ne­viä ba­naa­ne­ja, jot­ka toi­mi­vat pie­nen­pien­ten mah­la­kär­päs­ten li­sään­ty­mis­paik­ka­na. Lin­nut ah­mi­vat näi­tä hyön­tei­siä noin tu­hat kap­pa­let­ta päi­väs­sä. Va­pau­des­sa ko­lib­rit pyy­dys­tä­vät mui­ta pie­niä hyön­tei­siä ja hä­mä­häk­ke­jä. Niis­tä saa­maan­sa pro­tei­i­nia ko­lib­rit tar­vit­se­vat höy­he­nien kas­vuun, naa­raat myös mu­ni­mi­seen ja poi­kas­ten ruok­ki­mi­seen.

Lin­tu­puis­ton eläin­ten­hoi­ta­jat huo­maa­vat pe­sin­nän al­ka­mi­sen sii­tä, et­tä ko­lib­ri­naa­raan me­den­ku­lu­tus las­kee no­pe­as­ti ‒ ei­hän pe­säs­sä kyy­höt­tä­mi­seen kulu pal­jon ener­gi­aa. Naa­ras mu­nii kak­si her­neen­ko­kois­ta mu­naa, ja poi­ka­set kuo­riu­tu­vat 15‒18 päi­vän ku­lut­tua. Sii­tä het­kes­tä läh­tien naa­raan so­ke­rin­tar­ve kas­vaa rä­jäh­dys­mäi­ses­ti, jos­kus jopa kym­men­ker­tai­sek­si ruu­miin­pai­noon ver­rat­tu­na. Nyt sen on ruo­kit­ta­va jäl­ki­kas­vua pait­si me­del­lä myös mah­la­kär­pä­sil­lä.

En­tä koi­raat? Ne­kin syö­vät mah­la­kär­pä­siä, vaik­ka ne ei­vät edes osal­lis­tu poi­kas­ten kas­va­tuk­seen. Koi­ras in­ves­toi hyön­tei­sis­tä saa­man­sa yli­mää­räi­sen ener­gi­an vai­kut­ta­viin soi­din­len­toi­hin ja upe­aan höy­hen­pu­kuun.

Lin­tu­jen kau­neu­den yh­te­nä tar­koi­tuk­se­na saat­taa­kin ol­la ruu­miin­pai­non pi­tä­mi­nen ku­ris­sa. Se toi­mii ikään kuin vent­tii­li­nä, jon­ka kaut­ta yli­mää­räi­nen ener­gia pää­see pois­tu­maan. Pai­na­va ko­lib­ri oli­si mah­do­ton aja­tus – ei­hän se mi­ten­kään ky­ke­ni­si ak­ro­baat­ti­siin len­to­suo­ri­tuk­siin.

Jut­tu on jul­kais­tu ko­ko­nai­suu­des­saan GEO-leh­des­sä 7/2019.

Lue myös:

Eläin­maa­il­man ou­dot ate­ri­at

Lä­hei­sen me­ne­tys kos­ket­taa lin­tu­ja

Suosittelemme

Eleet ovat luonnollinen osa kanssakäymistämme. Niistä voi olla enemmän hyötyä kuin mitä aavistammekaan.

Eleet ovat luonnollinen osa kanssakäymistämme. Niistä voi olla enemmän hyötyä kuin mitä aavistammekaan.

Unsplash

Auttavatko eleet sanojen oppimisessa?

Elehtimisestä on apua viestinnässä. Voiko eleistä olla apua myös kielen oppimisessa?

Eleet ovat luonnollinen osa kanssakäymistämme. Niistä voi olla enemmän hyötyä kuin mitä aavistammekaan.

Eleet ovat luonnollinen osa kanssakäymistämme. Niistä voi olla enemmän hyötyä kuin mitä aavistammekaan.

Unsplash

Auttavatko eleet sanojen oppimisessa?

Elehtimisestä on apua viestinnässä. Voiko eleistä olla apua myös kielen oppimisessa?

Lukuvinkit

Namibian villit hevoset

Herkkä Arktis kiinnostaa matkailijoita

Viisi syytä lukea syyskuun GEO

Voiko ukkonen laukaista allergisen reaktion?

Milloin lihaksista on hyötyä?

Joki sanelee elämää Romaniassa

Kiinan hiljaiset hurjapäät

Mitä vanhojen kirjojen tuoksu kertoo?

Apua appelsiinien pakkaamiseen

Ilmastonmuutos ajaa mursut rannoille

Lukuvinkit

Namibian villit hevoset

Herkkä Arktis kiinnostaa matkailijoita

Viisi syytä lukea syyskuun GEO

Voiko ukkonen laukaista allergisen reaktion?

Milloin lihaksista on hyötyä?

Joki sanelee elämää Romaniassa

Kiinan hiljaiset hurjapäät

Mitä vanhojen kirjojen tuoksu kertoo?

Apua appelsiinien pakkaamiseen

Ilmastonmuutos ajaa mursut rannoille

Tämä sivusto käyttää evästeitä käytettävyyden parantamiseksi. Jatkamalla sivuston käyttöä hyväksyt myös evästeiden käyttämisen.

Yhteystiedot Rekisteriseloste Ehdot ja luvat Tietosuoja Peruuttamisohjeet

© Fokus Media Finland. Materiaalin kopioiminen muuhun kuin yksityiseen, ei-kaupalliseen käyttöön kielletty.
Aineiston käyttö uuden palvelun osana kielletty.

Fokus Media Finland Oy, Hämeentie 135, 00560 Helsinki, Y-tunnus 2618356-2