Luonto
Tiede
Yhteiskunta
Kolumnit
Kilpailut
Asiakaspalvelu
Mediatiedot
Äänettömästi liikkuva kuukkeli on Kainuun maakuntalintu.

Äänettömästi liikkuva kuukkeli on Kainuun maakuntalintu.

Taisto Niskanen

Jo­han­na Paa­si­kan­gas-Tel­la

5.10.2017

Korvet kuiskivat Kainuussa

Kainuun Paljakkavaarassa metsäiset rinteet kohoavat arvokkaina ympäristöstään. Täällä metsät ovat säästyneet hakkuilta. Ne ovat täynnä vanhoja puita, jotka saavat kaatua ajallaan ja lahota rauhassa.

Van­ho­jen met­sien kor­pi­luon­nos­sa vaa­ro­jen il­me on le­vol­li­nen. Ne nou­se­vat ym­pä­ris­tös­tään mel­kein huo­maa­mat­to­mas­ti. Va­el­ta­ja vain eh­kä ih­met­te­lee se­län ta­ka­na laa­je­ne­vaa mai­se­maa – ikään kuin siel­lä maa oli­si kal­lis­tu­nut ja ko­hon­nut.

Luon­to­ku­vaa­ja Tais­to Nis­ka­nen ker­too, et­tä vaik­ka met­sien kes­kel­lä ei tun­ne ole­van­sa kor­ke­al­la pai­kal­la, nä­ky­mää riit­tää kym­me­nien ki­lo­met­rien pää­hän. Peh­me­än­si­ni­set vaa­ro­jen rin­teet vain vaa­le­ne­vat etääm­pä­nä ja näyt­tä­vät il­man vä­rei­lys­sä jopa liik­ku­van.

Vaarojen huiput taloineen erottuvat saarekkeina.

Vaarojen huiput taloineen erottuvat saarekkeina.

Taisto Niskanen

Ki­lo­met­reit­täin kul­jet­ta­vaa

Pal­jak­ka­vaa­ran poh­joi­nen osa on luon­non­suo­je­lu­a­lu­et­ta, jos­sa saa liik­kua vain va­el­ta­mi­seen mer­ki­tyl­lä po­lul­la. Myös vaa­ran ete­lä­pää on sääs­ty­nyt hak­kuil­ta ja on käy­tet­tä­vis­sä jo­ka­mie­hen oi­keuk­sin. Van­haa kuu­si­met­sää, vaa­ran­la­ki­soi­ta, pie­niä lam­pia, pu­ro­ja ja kos­teik­ko­ja on siel­lä­kin luon­nos­sa avoi­min sil­min kul­ke­val­le ja ha­vain­to­ja te­ke­väl­le kul­ki­jal­le ki­lo­met­reit­täin.

Maa­poh­ja on pal­jol­ti ra­vin­tei­kas­ta: kas­vil­li­suus on re­he­vää mus­tik­ka­var­vik­koa ja hei­nä­kas­vus­toa. Laa­jo­ja alu­ei­ta peit­tää peh­meä sam­mal­mat­to. Ruo­ka­sie­nien ke­rää­jä löy­tää syk­syi­sin vaa­ran la­el­ta hel­pos­ti ko­rin­sa täy­teen.

Jos­kus Nis­ka­nen on ku­van­nut vaa­ral­la koko yön seu­ra­ten aa­mun val­ke­ne­mis­ta ja us­van vä­hit­täis­tä haih­tu­mis­ta. Ret­kil­lään hän on koh­dan­nut met­sä­jä­nik­siä, riek­ko­ja, tee­riä ja syy­sai­kaan myös hir­ven. Al­ku­ke­säl­lä aa­mu­yös­tä ei voi ol­la kuu­le­mat­ta kä­kien ku­kun­taa. Ko­ko­vuo­ti­nen vaa­ran laen asu­kas ja va­el­ta­jan ter­veh­ti­jä on seu­ral­li­nen kuuk­ke­li.

Tal­vel­la mai­se­man peit­tää yli met­ri­nen lu­mi­han­ki. Kuu­set peit­ty­vät tyk­ky­lu­men al­le, ja pie­net nä­reet ja kie­mu­rai­set koi­vut saa­vat kieh­to­via muo­to­ja, kun tuu­len tuo­ma kos­tea lumi ker­tyy nii­hin. Jos­kus suo­ja­sääl­lä ras­kaat ala­pil­vet las­keu­tu­vat met­sän si­sään, peit­tä­en nä­ky­vyy­den kä­si­var­ren mi­tan pää­hän. Hil­jai­suus on täy­del­li­nen – ei kuu­lu mi­tään. Pait­si eh­kä koh­ta poh­jan­ti­kan ko­pu­tus sen et­sies­sä syö­tä­vää kuu­si­van­hus­ten ty­vel­tä kaar­nan al­ta. Kes­ki­tal­vel­la Nis­ka­nen on ret­kil­lään koh­dan­nut myös met­son ha­ko­mas­sa ma­ta­laa la­ki­suon män­tyä. Jos­kus met­sän hil­jai­suu­des­ta on yl­lät­tä­en py­räh­tä­nyt len­toon tee­ri­par­vi lu­mi­kie­peis­tään. Il­vek­sen jäl­ki­jo­no saat­taa nä­kyä soi­den reu­na­mien koi­vi­kois­sa jä­nis­ten ruo­kai­lu­pai­koil­la.

Ke­vääl­lä ja ke­säl­lä pais­taa au­rin­ko vaa­ran la­el­la liki koko vuo­ro­kau­den. Se saa kas­vil­li­suu­den kiih­ke­ään elä­mään. En­sim­mäi­si­nä kuk­ki­vat ren­tu­kat kuu­sik­ko­jen kos­tei­koil­la ja pu­ro­jen var­sil­la. Ki­viyrt­ti­kas­veis­ta näyt­tä­vin on kot­kan­sii­pi. Sil­lä on laa­jo­ja kas­vus­to­ja pie­nien rin­ne­pu­ro­jen var­sil­la.

Nis­ka­nen on har­ras­ta­nut va­lo­ku­vaus­ta eri­tyi­ses­ti 2000-lu­vun alus­ta, ja hän tun­nus­tau­tuu luon­teel­taan va­el­ta­jak­si. Nyt eläk­keel­lä hän kui­ten­kin viet­tää pal­jon ai­kaa mö­kil­lään, vain muu­ta­man pe­nin­kul­man pääs­sä Pal­jak­ka­vaa­ral­ta. Kun juu­ret ja kult­tuu­ri­pe­rin­tö ovat Kai­nuun vaa­ra mai­se­mis­sa, siel­tä löy­tyy mie­len­rau­ha.

Kevättalven aurinkoiset päivät ovat hienoa ulkoiluaikaa.

Kevättalven aurinkoiset päivät ovat hienoa ulkoiluaikaa.

Taisto Niskanen

Suo­mi 100 vuot­ta -jut­tu­sar­ja tuo­tet­tiin yh­teis­työs­sä Suo­men Luon­non­va­lo­ku­vaa­jat SLV ry:n kans­sa. Jut­tu on jul­kais­tu GEO-leh­des­sä 8/2017.

Lue myös:

Hon­ka­jo­en tyy­ni Hui­dan­kei­das

Me­ren ma­ku­ja Kal­los­sa

Suosittelemme

Lukuvinkit

Aavikon pojat

Pöllö vai haukka?

Kala, joka sietää pakkasta

Orpous tekee norsusta hylkiön

Suomalaiset siivoavat avaruusromua

Mitä tiedät unesta?

Kuinka vanha Suomi on?

Inkat hyödynsivät rakentamisessa rakoja

Lukijan kuva: Morsianta tapaamassa

Missä maailma loppuu

Lukuvinkit

Aavikon pojat

Pöllö vai haukka?

Kala, joka sietää pakkasta

Orpous tekee norsusta hylkiön

Suomalaiset siivoavat avaruusromua

Mitä tiedät unesta?

Kuinka vanha Suomi on?

Inkat hyödynsivät rakentamisessa rakoja

Lukijan kuva: Morsianta tapaamassa

Missä maailma loppuu

Tämä sivusto käyttää evästeitä käytettävyyden parantamiseksi. Jatkamalla sivuston käyttöä hyväksyt myös evästeiden käyttämisen.

Yhteystiedot Rekisteriseloste Ehdot ja luvat Tietosuoja Peruuttamisohjeet

© Fokus Media Finland. Materiaalin kopioiminen muuhun kuin yksityiseen, ei-kaupalliseen käyttöön kielletty.
Aineiston käyttö uuden palvelun osana kielletty.

Fokus Media Finland Oy, Hämeentie 135, 00560 Helsinki, Y-tunnus 2618356-2