Äänettömästi liikkuva kuukkeli on Kainuun maakuntalintu.
Taisto Niskanen
Johanna Paasikangas-Tella
Vanhojen metsien korpiluonnossa vaarojen ilme on levollinen. Ne nousevat ympäristöstään melkein huomaamattomasti. Vaeltaja vain ehkä ihmettelee selän takana laajenevaa maisemaa – ikään kuin siellä maa olisi kallistunut ja kohonnut.
Luontokuvaaja Taisto Niskanen kertoo, että vaikka metsien keskellä ei tunne olevansa korkealla paikalla, näkymää riittää kymmenien kilometrien päähän. Pehmeänsiniset vaarojen rinteet vain vaalenevat etäämpänä ja näyttävät ilman väreilyssä jopa liikkuvan.
Vaarojen huiput taloineen erottuvat saarekkeina.
Taisto Niskanen
Kilometreittäin kuljettavaa
Paljakkavaaran pohjoinen osa on luonnonsuojelualuetta, jossa saa liikkua vain vaeltamiseen merkityllä polulla. Myös vaaran eteläpää on säästynyt hakkuilta ja on käytettävissä jokamiehen oikeuksin. Vanhaa kuusimetsää, vaaranlakisoita, pieniä lampia, puroja ja kosteikkoja on sielläkin luonnossa avoimin silmin kulkevalle ja havaintoja tekevälle kulkijalle kilometreittäin.
Maapohja on paljolti ravinteikasta: kasvillisuus on rehevää mustikkavarvikkoa ja heinäkasvustoa. Laajoja alueita peittää pehmeä sammalmatto. Ruokasienien kerääjä löytää syksyisin vaaran laelta helposti korinsa täyteen.
Joskus Niskanen on kuvannut vaaralla koko yön seuraten aamun valkenemista ja usvan vähittäistä haihtumista. Retkillään hän on kohdannut metsäjäniksiä, riekkoja, teeriä ja syysaikaan myös hirven. Alkukesällä aamuyöstä ei voi olla kuulematta käkien kukuntaa. Kokovuotinen vaaran laen asukas ja vaeltajan tervehtijä on seurallinen kuukkeli.
Talvella maiseman peittää yli metrinen lumihanki. Kuuset peittyvät tykkylumen alle, ja pienet näreet ja kiemuraiset koivut saavat kiehtovia muotoja, kun tuulen tuoma kostea lumi kertyy niihin. Joskus suojasäällä raskaat alapilvet laskeutuvat metsän sisään, peittäen näkyvyyden käsivarren mitan päähän. Hiljaisuus on täydellinen – ei kuulu mitään. Paitsi ehkä kohta pohjantikan koputus sen etsiessä syötävää kuusivanhusten tyveltä kaarnan alta. Keskitalvella Niskanen on retkillään kohdannut myös metson hakomassa matalaa lakisuon mäntyä. Joskus metsän hiljaisuudesta on yllättäen pyrähtänyt lentoon teeriparvi lumikiepeistään. Ilveksen jälkijono saattaa näkyä soiden reunamien koivikoissa jänisten ruokailupaikoilla.
Keväällä ja kesällä paistaa aurinko vaaran laella liki koko vuorokauden. Se saa kasvillisuuden kiihkeään elämään. Ensimmäisinä kukkivat rentukat kuusikkojen kosteikoilla ja purojen varsilla. Kiviyrttikasveista näyttävin on kotkansiipi. Sillä on laajoja kasvustoja pienien rinnepurojen varsilla.
Niskanen on harrastanut valokuvausta erityisesti 2000-luvun alusta, ja hän tunnustautuu luonteeltaan vaeltajaksi. Nyt eläkkeellä hän kuitenkin viettää paljon aikaa mökillään, vain muutaman peninkulman päässä Paljakkavaaralta. Kun juuret ja kulttuuriperintö ovat Kainuun vaara maisemissa, sieltä löytyy mielenrauha.
Kevättalven aurinkoiset päivät ovat hienoa ulkoiluaikaa.
Taisto Niskanen
Suomi 100 vuotta -juttusarja tuotettiin yhteistyössä Suomen Luonnonvalokuvaajat SLV ry:n kanssa. Juttu on julkaistu GEO-lehdessä 8/2017.
Lue myös:
Tämä sivusto käyttää evästeitä käytettävyyden parantamiseksi. Jatkamalla sivuston käyttöä hyväksyt myös evästeiden käyttämisen.
© Fokus Media Finland. Materiaalin kopioiminen muuhun kuin yksityiseen, ei-kaupalliseen käyttöön kielletty.
Aineiston käyttö uuden palvelun osana kielletty.
Fokus Media Finland Oy, Hämeentie 135, 00560 Helsinki, Y-tunnus 2618356-2