Tyrannosaurus rexin juoksunopeudesta on nyt olemassa hyvä arvaus.
Pixabay
Petri Riikonen ja GEO
Kuinka kovaa tyrannosaurus juoksi?
Isoimmat eläimet eivät liiku kaikkein nopeimmin. Tutkijat kehittivät huippunopeuksien arvioimiseen yksinkertaisen kaavan. Se laski vauhdin myös sukupuuttoon kuolleelle Tyrannosaurus rexille.
Elävienkään eläinten huippunopeuksia ei aina ole helppoa mitata, ja sukupuuttoon kuolleista niitä voi vain arvioida. Laskelmat ovat aiemmin perustuneet lihastoiminnan mutkikkaaseen mallintamiseen. Nopeuden voi kuitenkin arvioida yksinkertaisesti eläimen painosta. Näin osoittavat saksalaiset, yhdysvaltalaiset ja brittiläiset tutkijat Nature Ecology & Evolution -lehdessä.
He päättelevät, että lihakset eivät kiihdytyksen aikana ehdi tuottaa uusia energiavarastoja, vaan huippunopeus riippuu valmiiden energiavarastojen suuruudesta. Painavimpien eläinten lihaksiin varastoja mahtuu eniten, ja siksi ne voivat kiihdyttää kauimmin.
Toisaalta paino hidastaa kiihtyvyyttä, joten tietyn koon jälkeen suuruudesta alkaa olla haittaa. Siksi esimerkiksi norsut ovat hitaampia kuin keskikokoiset eläimet.
Uuden laskukaavan arviot elävien eläinten nopeuksista vastasivat niiltä mitattuja huippunopeuksia. Tutkijat uskaltavatkin suositella tutkimusmenetelmäänsä myös muinaiseläinten tutkijoille. Kaavan mukaan esimerkiksi tyrannosauruksen huippunopeus oli noin 27 kilometriä tunnissa.
Yleisurheilun ME-tulokset on koottu IAAF:n sivuille. Pieni laskutoimitus paljastaa, että satasen maailmanennätysmies jättäisi hetkellisesti T. rexin kauas taakseen (36 km/h) ja että huippumailerikin pärjäisi sille varsin hyvin (26 km/h). 10 000 metrin ME-tuloksen kilometreiksi tunnissa muunnettu nopeus (23 km/h) jää jo selvästi alle T. rexin huippunopeuden, mutta toisaalta tyrannosaurus ei olisi todennäköisesti jaksanut pitää yllä huippuvauhtiaan kymmentä kilometriä.
Lisätietoa tutkimuksesta on englanniksi täällä
Juttu on julkaistu GEO-lehdessä 10/2017.
Lue myös:
Karo-heimoon kuuluvat lapset leikkivät Omojoen töyräällä. Taustalla näkyvä metsä on kuvan ottamisen jälkeen hakattu, ja sen tilalle on noussut ulkomaisessa omistuksessa oleva puuvillaplantaasi.
Fausto Podavini
Omojoen laakson kadonnut maailma
Italialaisen Fausto Podavinin Omojoen laaksossa Etiopiassa ottamat kuvat palkittiin maailman arvostetuimmassa lehtikuvakilpailussa. Ne kertovat maailmasta, jota ei enää ole.
Silmät kuivuvat, jos niitä ei räpytellä. Nerokkaiden aivojen ansiosta räpyttely ei haittaa näkemistä.
iStock
Miksei räpyttely haittaa näkemistä?
Vaikka räpyttelemme silmiä, ympäristö ei näytä kummallisen katkonaiselta ja nytkähtelevältä. Siitä saamme kiittää aivojen alitajuista työtä.
Jaakko Heikkilä kuvasi N. H. Marino Zorzin palatsissaan: ”Venetsia on aina ollut rauhantekijä, diplomatian kuningatar”, tämä sanoo.
Jaakko Heikkilä
Valokuva: Patriisit palatseissaan
Kun Kansallismuseo avasi ensimmäistä kertaa ovensa nykyvalokuvalle, näytteille asetettiin Jaakko Heikkilän kuvia venetsialaispalatseista ja niiden asukkaista. Tässäkin kuvasarjassa Heikkilä kuvaa marginaalista ryhmää: Venetsian yhä harvalukuisemmaksi käyvää nykyaatelistoa.
Looking at the forest -kuva on otettu vierailulla Englannissa. Kuvan sattumanvarainen tunnelma ja eräänlainen käänteinen katse kiehtovat ottajaansa edelleen.
Anni Leppälä
Valokuva: Hetken mysteeri
Anni Leppälän ura sai näyttävän alun, kun hänet valittiin Vuoden nuoreksi taiteilijaksi. Hänen valokuvissaan keskeisessä roolissa ovat valo ja hetken tunnelma.
Huhtikuun numerossa matkustetaan ympäri maailmaa ja syvennytään etenkin Brasiliaan.
Veera Näsänen ja Sesilja Lindell
Huhtikuun GEOn parhaat jutut – lue myös nämä!
Huhtikuun numerossa tutkitaan, mitä Brasiliassa tapahtuu. Suurten urheilukilpailujen huuma on jäänyt taakse, ja maa kamppailee laman ja korruption kourissa. Lehdessä on myös muita kiinnostavia juttuja. Tässä toimituksen viisi poimintaa!
Karo-heimoon kuuluvat lapset leikkivät Omojoen töyräällä. Taustalla näkyvä metsä on kuvan ottamisen jälkeen hakattu, ja sen tilalle on noussut ulkomaisessa omistuksessa oleva puuvillaplantaasi.
Fausto Podavini
Omojoen laakson kadonnut maailma
Italialaisen Fausto Podavinin Omojoen laaksossa Etiopiassa ottamat kuvat palkittiin maailman arvostetuimmassa lehtikuvakilpailussa. Ne kertovat maailmasta, jota ei enää ole.
Silmät kuivuvat, jos niitä ei räpytellä. Nerokkaiden aivojen ansiosta räpyttely ei haittaa näkemistä.
iStock
Miksei räpyttely haittaa näkemistä?
Vaikka räpyttelemme silmiä, ympäristö ei näytä kummallisen katkonaiselta ja nytkähtelevältä. Siitä saamme kiittää aivojen alitajuista työtä.
Jaakko Heikkilä kuvasi N. H. Marino Zorzin palatsissaan: ”Venetsia on aina ollut rauhantekijä, diplomatian kuningatar”, tämä sanoo.
Jaakko Heikkilä
Valokuva: Patriisit palatseissaan
Kun Kansallismuseo avasi ensimmäistä kertaa ovensa nykyvalokuvalle, näytteille asetettiin Jaakko Heikkilän kuvia venetsialaispalatseista ja niiden asukkaista. Tässäkin kuvasarjassa Heikkilä kuvaa marginaalista ryhmää: Venetsian yhä harvalukuisemmaksi käyvää nykyaatelistoa.
Looking at the forest -kuva on otettu vierailulla Englannissa. Kuvan sattumanvarainen tunnelma ja eräänlainen käänteinen katse kiehtovat ottajaansa edelleen.
Anni Leppälä
Valokuva: Hetken mysteeri
Anni Leppälän ura sai näyttävän alun, kun hänet valittiin Vuoden nuoreksi taiteilijaksi. Hänen valokuvissaan keskeisessä roolissa ovat valo ja hetken tunnelma.
Huhtikuun numerossa matkustetaan ympäri maailmaa ja syvennytään etenkin Brasiliaan.
Veera Näsänen ja Sesilja Lindell
Huhtikuun GEOn parhaat jutut – lue myös nämä!
Huhtikuun numerossa tutkitaan, mitä Brasiliassa tapahtuu. Suurten urheilukilpailujen huuma on jäänyt taakse, ja maa kamppailee laman ja korruption kourissa. Lehdessä on myös muita kiinnostavia juttuja. Tässä toimituksen viisi poimintaa!
Muurahainen löytää pesän niin pää kuin peppu edellä edeten.
Pixabay
Muurahainen suunnistaa myös takaperin
Joskus painava taakka pakottaa muurahaisen etenemään peruuttamalla. Silloin sen avuksi tulevat taivaallinen kompassi ja yllättävän nokkelat aivot.
Elokuun GEO on ilmestynyt - alla maistiaisia sen tarjonnasta!
Veera Näsänen ja Sesilja Lindell
Elokuun GEOn parhaat jutut – lue myös nämä!
Elokuun GEO-lehden kansikuvassa on kaksi tyynenmerenmursua. Ne ovat vaeltaneet pitkän matkan arktisilta jäätiköiltä ja levähtävät kovalla maalla Siperiassa ennen matkan jatkumista. Kiehtovan mursureportaasin lisäksi lehdessä on myös lukuisia muita kiinnostavia juttuja. Tässä toimituksen viisi poimintaa.
Toverit näyttävät olevan tärkeitä myös talitiaisille, paljastaa brittilintuihin keskittynyt tutkimus.
Pixabay
Läheisen menetys koskettaa lintuja
Linnut reagoivat ryhmäkaverinsa katoamiseen tai kuolemaan melko lailla samalla tavalla kuin ihmiset. Tutkimuksessa seurattiin talitiaisten käyttäytymistä.
Tokiolainen Rikugienin puutarhapuisto hehkuu syksyn väreissä.
© TCVB
