Ih­mi­sen evo­luu­ti­on kan­nal­ta kyky heit­tää ki­veä tai kei­häs­tä tar­kas­ti on ol­lut olen­nai­sen tär­keä. Vaik­ka maa­liin heit­tä­mi­nen on­kin meil­lä ve­ris­sä, se on sil­ti us­ko­mat­to­man vai­ke­aa. Har­var­din ja Ya­len yli­o­pis­ton tut­ki­jat ovat nyt las­ke­neet, kuin­ka heit­to­tek­niik­ka vai­kut­taa esi­neen len­to­ra­taan.

Hei­dän mal­lin­sa vah­vis­taa sen, min­kä ur­hei­li­jat jo tie­tä­vät: kun hei­ton no­peus kas­vaa, sen osu­ma­tark­kuus vä­he­nee. Osu­ma­tark­kuus on toi­sin sa­no­en suu­rin sil­loin, kun esi­mer­kik­si pal­lon no­peus ylit­tää vain hie­man osu­man vaa­ti­man mi­ni­mi­no­peu­den, yh­dys­val­ta­lais­ten ma­te­maa­tik­ko­jen las­kel­mat osoit­ta­vat.

En­nen heit­tä­mis­tä on tär­keä päät­tää, heit­tää­kö ylä- vai ala­kaut­ta. Kun maa­li on kau­ka­na tai har­ti­a­kor­keu­den ala­puo­lel­la, on edul­lis­ta heit­tää ylä­kaut­ta. Näin on esi­mer­kik­si pesä- ja kä­si­pal­los­sa. Jos taas maa­li on lä­hel­lä tai har­ti­a­kor­keu­del­la, ala­kaut­ta heit­tä­mi­nen pa­ran­taa osu­ma­tark­kuut­ta.

Kuin­ka näi­tä si­vu­kau­pal­la ti­laa vie­viä ma­te­maat­ti­sia las­kel­mia voi so­vel­taa käy­tän­töön? Vas­taus on yk­sin­ker­tai­nen: har­joit­te­le­mal­la ah­ke­ras­ti.

Jut­tu on jul­kais­tu GEO-leh­des­sä 4/2018.

Lue myös:

Sau­no­mi­nen alen­taa pai­net­ta

Tot­ta se on – au­rin­ko mää­rää myös kau­pun­ki­lai­sen elä­mää