Luonto
Tiede
Yhteiskunta
Kolumnit
Kilpailut
Asiakaspalvelu
Mediatiedot
Mirkka Lappalainen kuvattiin Helsingin yliopiston Kaisa-kirjastossa.

Mirkka Lappalainen kuvattiin Helsingin yliopiston Kaisa-kirjastossa.

Hanna Linnakko

Anu Piip­po

21.1.2020

Kymmenen kysymystä historiasta

Mirkka Lappalainen on saanut lukuisia tunnustuksia Suomen historiaa käsittelevistä kirjoistaan. Nyt hän kertoo, miksi historiaa kannattaa tuntea.

Mik­si olet his­to­ri­oit­si­ja?

Se on pit­kän tien tu­los. Olin kyl­lä lap­se­na ja nuo­re­na kiin­nos­tu­nut his­to­ri­as­ta mut­ten mi­ten­kään fa­naat­ti­ses­ti. Olin kiin­nos­tu­nut myös ar­ke­o­lo­gi­an opin­nois­ta, mut­ta ruk­sa­sin lo­pul­ta en­sim­mäi­sek­si vaih­to­eh­dok­si his­to­ri­an. Mi­tään kä­si­tys­tä sii­tä, mitä his­to­ri­an­tut­ki­ja te­kee, mi­nul­la ei sil­loin ol­lut. Eri­näis­ten sat­tu­mien kaut­ta opet­te­lin lu­ke­maan van­ho­ja kä­si­a­lo­ja, min­kä an­si­os­ta pää­dyin yli­o­pis­tol­la pro­fes­so­ri Heik­ki Yli­kan­kaan pro­jek­tiin. Nyt, kun olen yli­o­pis­ton­leh­to­ri ja his­to­ri­an kan­di­daat­ti­oh­jel­man joh­ta­ja, yri­tän ker­toa opis­ke­li­joil­le, et­tä stres­saa­mi­nen uras­ta on ai­ka tur­haa, kun ku­kaan ei voi tie­tää, mil­lai­nen maa­il­ma on kym­me­nen vuo­den pääs­tä. Omia lah­jo­ja ja val­miuk­sia kan­nat­taa toki ai­na ke­hit­tää.

Mitä olet tut­ki­nut?

1500- ja 1600-lu­ku­ja eli ajan­jak­soa, jol­loin al­koi­vat syn­tyä mo­der­ni maa­il­ma ja mo­der­ni ih­mi­nen. Sil­loin luo­tiin pe­rus­ta ny­kyi­sel­le maa­il­man­jär­jes­tyk­sel­le ja näh­tiin val­ta­van mie­len­kiin­toi­sia ke­hi­tys­kul­ku­ja: re­for­maa­tio, maa­il­man ja maa­il­man­kau­pan laa­je­ne­mi­nen, ko­lo­ni­a­lis­mi… Mo­der­nin oi­keus­jär­jes­tel­män syn­ty ja tie­teen val­lan­ku­mous loi­vat poh­jan mo­der­nil­le tie­teel­le ja yli­pään­sä kä­si­tyk­sel­le, et­tä luo­tet­ta­vaa tie­toa voi­daan saa­vut­taa tut­ki­mal­la. Myös ih­mi­sen kä­si­tys omas­ta pai­kas­ta maa­il­mas­sa ja Ju­ma­las­ta, yli­pään­sä sii­tä, mikä on tot­ta ja mi­ten asi­oi­hin voi vai­kut­taa, muut­tui.

Mik­si on tär­keä tun­tea his­to­ri­aa?

His­to­ri­as­ta ei tar­vit­se tie­tää kaik­kia yk­si­tyis­koh­tia. Mut­ta jos ei tie­dä his­to­ri­as­ta mi­tään, on mah­do­ton­ta ym­mär­tää ny­kyis­tä maa­il­maa. Sil­loin kul­kee eteen­päin muis­ti­sai­raa­na. Esi­mer­kik­si Yh­dys­val­to­jen sisä- ja ul­ko­po­li­tiik­kaa ei oi­kein voi kä­sit­tää, jos ei tun­ne Yh­dys­val­to­jen his­to­ri­aa ja sen ra­ken­tu­mis­ta. Li­säk­si ih­mis­ten ja me­di­an muis­ti on ly­hyt. Usein ko­hu­taan asi­ois­ta, jot­ka ei­vät ole mi­ten­kään uu­sia, tai ve­de­tään his­to­ri­aan yh­ty­mä­koh­tia, jot­ka ei­vät pidä paik­kaan­sa.

On­ko his­to­ri­as­ta löy­det­tä­vis­sä tois­tu­via me­ka­nis­me­ja?

Meil­lä on sel­lai­nen har­ha, et­tä toi­mi­sim­me jo­ten­kin eri ta­val­la kuin en­ti­sa­jan ih­mi­set. Näin ei tie­ten­kään ole. Esi­mer­kik­si noi­ta­hys­te­ri­aa liet­soi­vat Ruot­sis­sa 1600-lu­vul­la eni­ten ne, jot­ka oli­vat ta­val­laan ”hy­vän” puo­lel­la, eli las­ten­sa puo­les­ta pe­län­neet van­hem­mat. Tämä on mi­nus­ta va­roit­ta­va esi­merk­ki sii­tä, mi­hin voi­daan pää­tyä so­me­ai­ka­na­kin, jos ryh­dy­tään us­ko­maan tun­teel­la asi­oi­hin, jois­ta ei oi­ke­as­ti tie­de­tä. Val­mius re­a­goi­da uh­kiin kii­vaas­ti on meis­sä var­maan­kin hy­vin sy­väl­lä, mut­ta asia on hyvä tie­dos­taa. Tois­tu­via me­ka­nis­me­ja siis on, jouk­ko­hys­te­ri­an ja syn­ti­puk­kien et­si­mi­sen li­säk­si esi­mer­kik­si val­lan­hi­mo.

Voi­ko his­to­ri­aa käyt­tää hy­väk­si?

Tot­ta kai voi. Yk­si his­to­ri­a­kult­tuu­rin osa-alu­eis­ta on tut­kia sitä, kuin­ka his­to­ri­aa on käy­tet­ty ai­ko­jen saa­tos­sa esi­mer­kik­si kan­sa­kun­tien ra­ken­ta­mi­sen, kas­va­tuk­sen ja po­li­tii­kan vä­li­nee­nä. Mo­net ta­hot ovat kir­joit­ta­neet his­to­ri­aa mie­lei­sek­seen, ja näin on teh­ty Suo­mes­sa­kin. In­ter­net-ai­ka­kau­te­na to­del­li­suus muut­tuu hel­pos­ti höt­töi­sek­si, kun mi­hin ta­han­sa tul­kin­taan voi löy­tää tu­kea ne­tis­tä. Sik­si on tär­ke­ää, et­tä men­nei­syy­den am­mat­ti­lai­set ker­to­vat tut­ki­muk­sis­taan. His­to­ria on läh­tö­koh­tai­ses­ti hy­vin po­liit­ti­nen ai­he, ja mo­nis­ta asi­ois­ta, ku­ten sii­tä, mikä oli oi­ke­as­ti Suo­men ja Sak­san suh­de toi­sen maa­il­man­so­dan al­la ja sen ai­ka­na, voi­daan ol­la myös eri miel­tä. Toki men­nei­syy­des­tä voi esit­tää myös vää­riä tul­kin­to­ja.

Mikä on his­to­ri­an­tut­ki­muk­ses­sa pa­ras­ta?

Tut­ki­mus­työn te­ke­mi­nen on jos­kus suo­ras­taan tyl­sää, mut­ta pa­ras­ta sii­nä on se, kun ai­neis­tos­ta löy­tää jo­tain sel­lais­ta, mitä on et­si­nyt. Kir­joit­ta­mi­nen­kin on usein vai­ke­aa, mut­ta par­haim­mil­laan se on myös erit­täin pal­kit­se­vaa.

En­tä vai­kein­ta?

Tut­ki­mus­työs­sä vai­kein­ta on se, jos ei löy­dä sel­lai­sia ai­neis­to­ja tai läh­tei­tä, jot­ka vas­taa­vat ase­tet­tui­hin ky­sy­myk­siin. Kir­joit­ta­mi­ses­sa vai­kein on ra­ken­ne, se, mi­ten teks­ti ja­e­taan hal­li­tus­ti osiin. Omis­ta kir­jois­ta­ni täs­sä suh­tees­sa han­ka­lin oli Su­si­mes­su, joka kä­sit­te­lee mo­ni­mut­kais­ta ta­pah­tu­ma­kul­kua eli 1590-lu­vul­la käy­tyä nui­ja­so­taa. 1690-lu­vun nä­län­hä­däs­tä oli pal­jon hel­pom­pi kir­joit­taa, kos­ka ta­pah­tu­ma­kul­ku oli yk­sin­ker­tai­sem­pi.

Kuin­ka va­lit­set ai­hee­si?

Kun on tut­ki­nut jo­tain ai­ka­kaut­ta tar­peek­si, siel­lä al­kaa koh­da­ta asi­oi­ta, jois­ta ha­lu­aa tie­tää li­sää. Esi­mer­kik­si Kus­taa II Aa­dol­fin tut­ki­mi­sen myö­tä aloin kiin­nos­tua ho­pe­a­kai­vok­sis­ta. Noi­tuu­den ja sii­hen liit­ty­vien oi­keu­den­käyn­ti­pöy­tä­kir­jo­jen tut­ki­mi­sen jäl­keen mi­nua al­koi kiin­nos­taa yhä enem­män to­dis­te­lun ja ri­kos­tut­kin­nan ke­hit­ty­mi­nen. Mo­net his­to­ri­an­tut­ki­jat toki pää­ty­vät ai­hei­siin­sa myös pro­jek­tien tai ti­laus­töi­den kaut­ta, ja tiet­tyi­nä ai­koi­na tie­tyt ai­heet ovat pin­nal­la.

Kir­jo­je­si ker­ron­taa on ke­hut­tu. Mi­ten se syn­tyy?

Olen ke­hit­tä­nyt ker­ron­taa­ni ihan tie­toi­ses­ti, mut­ta help­poa sen tuot­ta­mi­nen ei ole ei­vät­kä kaik­ki teks­ti­ni ole ol­len­kaan hy­viä. Kaik­ki läh­ti oi­ke­as­taan liik­keel­le väi­tös­kir­ja­ni en­sim­mäi­ses­tä ver­si­os­ta, joka oli ”ult­ra­tie­teel­li­nen” ja ra­ken­teel­taan mo­ni­mut­kai­nen. Oh­jaa­ja­ni, nyt jo eläk­keel­le jää­nyt pro­fes­so­ri Mark­ku Kuis­ma eh­dot­ti, et­tä kir­joit­tai­sin teks­tin uu­del­leen ”su­ku­ta­ri­nak­si”, mut­ta niin, et­tä kaik­ki te­o­reet­ti­set ja tul­kin­nal­li­set ele­men­tit ovat mu­ka­na. Uu­del­leen­kir­joit­ta­mi­seen ku­lui vuo­si, mut­ta Kuis­ma oli oi­ke­as­sa. Toi­saal­ta Hel­sin­gin yli­o­pis­ton his­to­ri­an­tut­ki­muk­ses­sa elää vah­va­na aja­tus sii­tä, et­tei his­to­ri­aa tar­vit­se erik­seen po­pu­la­ri­soi­da. Tätä tra­di­ti­o­ta edus­ta­vat Kuis­man li­säk­si esi­mer­kik­si Heik­ki Yli­kan­gas, Mat­ti Klin­ge ja vuon­na 2018 tie­to­kir­jal­li­suu­den Fin­lan­dia-pal­kin­non saa­nut Sep­po Aal­to. His­to­ri­aa pi­täi­si läh­tö­koh­tai­ses­ti pys­tyä kir­joit­ta­maan niin, et­tä kuka ta­han­sa voi lu­kea sitä.

Mitä his­to­ri­a­te­ok­sia suo­sit­te­li­sit lu­et­ta­vak­si?

Jos ha­lu­aa ym­mär­tää Suo­men paik­kaa maa­il­mas­sa ja Suo­men ta­lout­ta, suo­sit­te­li­sin Mark­ku Kuis­man kir­jo­ja. Lap­sil­le, ja mik­sei ai­kui­sil­le­kin, suo­sit­te­len Mau­ri Kun­nas­ta – Koi­ra­mä­et ovat ihan eh­dot­to­mia.

Jut­tu on jul­kais­tu ko­ko­nai­suu­des­saan GEO-leh­des­sä 11-12/2019.

Lue myös:

Kym­me­nen ky­sy­mys­tä pro­pa­gan­das­ta

Teen syn­ty­si­joil­la Kii­nas­sa

Suosittelemme

Lukuvinkit

Aavikon pojat

Pöllö vai haukka?

Kala, joka sietää pakkasta

Orpous tekee norsusta hylkiön

Suomalaiset siivoavat avaruusromua

Mitä tiedät unesta?

Kuinka vanha Suomi on?

Inkat hyödynsivät rakentamisessa rakoja

Lukijan kuva: Morsianta tapaamassa

Missä maailma loppuu

Lukuvinkit

Aavikon pojat

Pöllö vai haukka?

Kala, joka sietää pakkasta

Orpous tekee norsusta hylkiön

Suomalaiset siivoavat avaruusromua

Mitä tiedät unesta?

Kuinka vanha Suomi on?

Inkat hyödynsivät rakentamisessa rakoja

Lukijan kuva: Morsianta tapaamassa

Missä maailma loppuu

Tämä sivusto käyttää evästeitä käytettävyyden parantamiseksi. Jatkamalla sivuston käyttöä hyväksyt myös evästeiden käyttämisen.

Yhteystiedot Rekisteriseloste Ehdot ja luvat Tietosuoja Peruuttamisohjeet

© Fokus Media Finland. Materiaalin kopioiminen muuhun kuin yksityiseen, ei-kaupalliseen käyttöön kielletty.
Aineiston käyttö uuden palvelun osana kielletty.

Fokus Media Finland Oy, Hämeentie 135, 00560 Helsinki, Y-tunnus 2618356-2