Kenialainen viiruhelmikanojen yhteisö koostuu vakiintuneista pienryhmistä.
Danai Papageorgiou
Petri Riikonen
Yksilöllisten suhteiden ylläpito oman lähimmän ryhmän sisällä ja samaan aikaan myös laajemmassa yhteisössä on mutkikas taito. Sitä oli tähän mennessä tavattu vain isoaivoisilta nisäkkäiltä, kuten ihmiseltä, apinoilta, norsuilta ja delfiineiltä. Samaan kuitenkin pystyy myös viiruhelmikana, vaikka se on linnuksikin melko pieniaivoinen, osoittaa kansainvälinen tutkijaryhmä Current Biology -lehdessä.
Tutkijat seurasivat Keniassa yli 400:n viiruhelmikanan yhteisöä. He merkitsivät kaikki linnut yksilöllisesti ja varustivat osan niistä gps-lähettimillä etäseurantaa varten.
Osan ajasta helmikanayhteisö liikkui jakautuneena 18:aan vakiintuneeseen ryhmään, joihin kuului 13–65 lintua. Välillä ryhmät muodostivat erilaisia yhdistelmiä, ja ajoittain koko joukko kokoontui yhdeksi isoksi parveksi. Kaiken näennäisen myllerryksen keskellä lintuyksilöiden väliset suhteet pysyivät muuttumattomina, ja jokaisen kohtaamisen ja sekoittumisen jälkeen ryhmät taas erkanivat koostumukseltaan entisenlaisina.
Lisätietoa tutkimuksesta on englanniksi täällä
Juttu on julkaistu GEO-lehdessä 2/2020.
Lue myös:
Tämä sivusto käyttää evästeitä käytettävyyden parantamiseksi. Jatkamalla sivuston käyttöä hyväksyt myös evästeiden käyttämisen.
© Fokus Media Finland. Materiaalin kopioiminen muuhun kuin yksityiseen, ei-kaupalliseen käyttöön kielletty.
Aineiston käyttö uuden palvelun osana kielletty.
Fokus Media Finland Oy, Hämeentie 135, 00560 Helsinki, Y-tunnus 2618356-2