Moni saat­taa tun­nis­taa vie­rei­sen mai­se­man. Vei­jo Ol­lin ku­vas­sa nä­kyy taus­tal­la Tei­den tu­li­vuo­ri Te­ne­rif­fal­la. Mik­si juu­ri tämä kuva on hä­nel­le tär­keä?

”Olim­me käy­neet edel­li­se­nä il­ta­na au­rin­gon jo las­ket­tua kat­so­mas­sa täh­tiä Tei­den hui­pun juu­rel­la. Olim­me maan­neet pi­me­äs­sä as­fal­til­la rei­lun kah­den ki­lo­met­rin kor­keu­des­sa ja ihail­leet run­sas­ta täh­ti­tai­vas­ta. Mat­kal­la vuo­rel­le au­ton va­lo­kei­las­sa oli vi­lah­del­lut eri­lai­sia kas­vil­li­suus­vyö­hyk­kei­tä. Pää­tim­me­kin nous­ta vuo­rel­le uu­del­leen päi­vä­sai­kaan, jot­ta nä­ki­sim­me, min­kä läpi olim­me pi­me­äs­sä aja­neet”, Vei­jo Ol­li ker­too.

Toi­nen käyn­ti Tei­del­lä ei tuot­ta­nut pet­ty­mys­tä.

”Ka­rus­ta ran­ta­mai­se­mas­ta nous­tiin pil­vien kor­keu­del­la kas­va­vaan re­he­vään met­sä­vyö­hyk­kee­seen ja sen jäl­keen taas yhä ka­rum­paan maas­toon koh­ti Tei­den hui­pun juur­ta.”

Sa­ma­ran rei­til­lä ote­tus­sa ku­vas­sa Ol­lia vie­hät­tä­vät eten­kin vä­rit: laa­vai­sen erä­maan tuh­kai­nen tum­muus ja kel­ler­tä­vä­nä hoh­ta­vat puut.

”Tun­nel­ma on kuin au­rin­koi­se­na syys­päi­vä­nä, vaik­ka olim­me vai­mo­ni ja nuo­rim­man lap­sem­me kans­sa liik­keel­lä maa­lis­kuun alus­sa. Ko­ke­mus oli voi­ma­kas.”

Kuva oli­si jää­nyt ot­ta­mat­ta, jos per­he ei oli­si päät­tä­nyt ot­taa Te­ne­rif­fal­le sok­ko­na äk­ki­läh­töä. Ar­jen kat­kai­su on­nis­tui siis pa­rem­min kuin hy­vin.

Kuo­pi­os­sa asu­va Vei­jo Ol­li toi­mit­taa ja tuot­taa am­ma­tik­seen ra­dio-oh­jel­mia. Hän har­ras­taa lii­kun­taa sekä lu­kee ja kir­joit­taa. Työs­sään hän ku­vaa useim­mi­ten kom­pak­ti­ka­me­ral­la, mut­ta va­paa-ajal­la hän suo­sii pu­he­lin­ta. Eten­kin ih­mi­siä ku­vat­ta­es­sa pu­he­lin säi­lyt­tää hä­nen mie­les­tään ”oi­ke­aa” ka­me­raa pa­rem­min ti­lan­teen tun­nel­man.

Jut­tu on jul­kais­tu GEO-leh­des­sä 9/2019.

Lue myös:

Lu­ki­jan kuva: Mor­si­an­ta ta­paa­mas­sa

Lu­ki­jan kuva: On­nel­li­set